U
"Unelma"
Vieras
Hei!
Nyt on vauvakuume pahimmillaan, mutta en saa itseäni otettua niskasta kiinni ja tehtyä asioille mitään
Olin 14-vuotta kun "kuume" iski pienemmän sisaruksen syntyessä, ja nyt 22-vuotiaana ei helpota.
Minä vain pelkään, että en kykene saamaan lasta tai elämäntilanne ei ole sopiva.
Minulla on vakituinen työpaikka (alkoi vasta nyt keväällä, mutt ehdin olla sijaisena jo 6kk, minulle hyvä paikka), tulot 1800-2200e/kk riippuen lisistä, pysyvä parishde (ainakin hyvällä pohjalla ollut nyt 5-vuotta), kolmio suht hyvällä alueella (naapurit repii hermoja ajoittain, mutta ulkoilumaastot hyvät ja mettää riittää, kauppoihinkaan ei pahamatka) ja auto sekä ajokortti.
Asiat mitkä vaivaa, on puolison opiskelut, vielä olisi kaksi vuotta jäljellä, jotta hän valmistuisi ammattiin (alalla työvoimapula = varmasti töitä löytyy).
Puoliso on minua 8-vuotta vanhempi, joten on 32v kun valmistuu, minä 24.
Omat arvot ja ajatukset lapsen hankkimiseen/saamiseen/hyvään ajankohtaan on ollut työ+talous+koti+parisuhde kunnossa. Nyt vain toinen on töissä, toisella hyvät tulot toinen opiskelee.
En haluaisi enää yhtään odottaa, mutta silti emmin edes yrittää.
Molemmat haluaisimme lasta, mutta se on hieman hankalaa.
Minä tupakoin, haluan lopettaa ennen lapsen yrittämistä, mutta en saa aikaiseksi.
Kuukautiseni ovat loppuneet ylipainon takia ja cpo:n, mutta mahdollisesti ovuloin?!
Painoa olen yrittänyt pudottaa kertaa miljoona, mutta aina vain turvaudun tuttuun ja turvalliseen ruokaan.
Ennen liikuin paljon, pyöräilin helposti 30km päiväsä, tein lihastreeniä salilla ja olin hyvässä kunnossa.
Sitten masennuin ja lihoin PALJON!
Nyt en syö enää lääkkeitä, terapia on lopetettu onnistuneesti ja elämä muutenkin hymyilee.
Ja kaikenlisäksi meidän parisuhde koostuu kahdesta naisesta, pitäisi keksiä/löytää joku mies auttamaan asiassa, mutta miten monimutkaista siitäkin tulisi?
On vain tunne, että elämästä puuttuu joku, se on oma lapsi.
Ihan hullua pohdintaa, mahdotonta näillä näkökulmilla, mutta mitää ideoita mitä kannattaisi tehdä?
En tiedä minkä suhteen, mutta pakko oli kirjoittaa mitä päässä pyörii.
Nyt on vauvakuume pahimmillaan, mutta en saa itseäni otettua niskasta kiinni ja tehtyä asioille mitään
Olin 14-vuotta kun "kuume" iski pienemmän sisaruksen syntyessä, ja nyt 22-vuotiaana ei helpota.
Minä vain pelkään, että en kykene saamaan lasta tai elämäntilanne ei ole sopiva.
Minulla on vakituinen työpaikka (alkoi vasta nyt keväällä, mutt ehdin olla sijaisena jo 6kk, minulle hyvä paikka), tulot 1800-2200e/kk riippuen lisistä, pysyvä parishde (ainakin hyvällä pohjalla ollut nyt 5-vuotta), kolmio suht hyvällä alueella (naapurit repii hermoja ajoittain, mutta ulkoilumaastot hyvät ja mettää riittää, kauppoihinkaan ei pahamatka) ja auto sekä ajokortti.
Asiat mitkä vaivaa, on puolison opiskelut, vielä olisi kaksi vuotta jäljellä, jotta hän valmistuisi ammattiin (alalla työvoimapula = varmasti töitä löytyy).
Puoliso on minua 8-vuotta vanhempi, joten on 32v kun valmistuu, minä 24.
Omat arvot ja ajatukset lapsen hankkimiseen/saamiseen/hyvään ajankohtaan on ollut työ+talous+koti+parisuhde kunnossa. Nyt vain toinen on töissä, toisella hyvät tulot toinen opiskelee.
En haluaisi enää yhtään odottaa, mutta silti emmin edes yrittää.
Molemmat haluaisimme lasta, mutta se on hieman hankalaa.
Minä tupakoin, haluan lopettaa ennen lapsen yrittämistä, mutta en saa aikaiseksi.
Kuukautiseni ovat loppuneet ylipainon takia ja cpo:n, mutta mahdollisesti ovuloin?!
Painoa olen yrittänyt pudottaa kertaa miljoona, mutta aina vain turvaudun tuttuun ja turvalliseen ruokaan.
Ennen liikuin paljon, pyöräilin helposti 30km päiväsä, tein lihastreeniä salilla ja olin hyvässä kunnossa.
Sitten masennuin ja lihoin PALJON!
Nyt en syö enää lääkkeitä, terapia on lopetettu onnistuneesti ja elämä muutenkin hymyilee.
Ja kaikenlisäksi meidän parisuhde koostuu kahdesta naisesta, pitäisi keksiä/löytää joku mies auttamaan asiassa, mutta miten monimutkaista siitäkin tulisi?
On vain tunne, että elämästä puuttuu joku, se on oma lapsi.
Ihan hullua pohdintaa, mahdotonta näillä näkökulmilla, mutta mitää ideoita mitä kannattaisi tehdä?
En tiedä minkä suhteen, mutta pakko oli kirjoittaa mitä päässä pyörii.
