Vauvakuume ja huono omatunto kotiin jäämisestä

Vauvakuume nostaa päätään, mutta millä ihmeellä pääsen yli siitä omantunnontuskasta jota kärsin? Tuskan aiheuttaa työt tai pikemminkin töistä pois jääminen äitiyslomalle. Näitä samoja ajatuksia on varmasti jokaisella olisikin kiva kuulla miten olette itseänne "psyykanneet" asian suhteen.

Oma työura on kivassa nousussa, alana miehinen ala jossa olen päässyt etenemään ihan mukavasti. Uusi duuni alkaa syksyllä ja tuntuu jotenkin työnantajan pettämiseltä jos jään pian äippälomalle vastuullisesta hommasta.

Ajatukset on tyhmiä, tiedän, ja aiomme käydä kuitenkin vauvan yritykseen ajatuksista huolimatta. Perheen esikoinen on jo lähes 10 v., joten toisen lapsen yrityksen aika on pian.

 

Aikanaan olin TOSI onnellinen päästessäni "oravanpyörästä" hetkeksi pois.

Ajattelin, että kyllä se elämä taas kantaa hoitovapaan jälkeenkin.

Kukaan ei ole korvaamaton ja työnantajatkin voisivat paremmin ymmärtää sen, että jos ihminen on onnellinen jokaisella elämän osa-alueella, on hän myös parempi työntekijä.

Eli ei huonoa omaatuntoa perheen perustamisesta!! Sehän on ihan normaalia elämää!!

 

Kukaan ei ole työpaikallaan korvaamaton!! Lapset ovat lahjoja!! B)

 

...Itsellä on huono omatunto juuri toisinpäin eli töihin palaaminen on pakkopullaa kun sitä vaan haluaisi nauttia lapsen kanssa olemisesta ja kotiäitiydestä MAHDOLLISIMMAN pitkään. Lapset ovat vain kerran pieniä, töitä tulee ja menee. Näitä vuosia ei enää koskaan takaisin saa :heart:

 

Meillä on ollut kova yritys saada vauva. Kuvittelin, että voisin olla kokopäiväisessä työssä (miehisellä alalla) ja olla raskaana, mutta huonosti kävi.

Uralla ei ole mitään väliä kun vertaa sitä perheeseen. Töissä ollaan maksimissaan 45v, mutta sitä ennen on 20 v, milloin ollaan perheessä lapsena ja työuran jälkeen on 30v muuta elämää. Jos uhraat lapsesi lapsuuden ja perheen työlle et voi olettaa, että hän pystyy sinusta vanhana huolehtimaan sillä hänelle tärkeämpää on työ kuin vanhenevat ja apua tarvisevat vanhemmat.

Meillä lapsi kuoli kohtuun ja syynä ainakin osin on liian rankka työtahti. Jos olisin voinut jäädä sairaslomalle niin lääkärin suositellessa tilanne olisi ehkä nyt toinen.

 

olen ollut toissa esikoista ja kakkosta oottaessa aina 2 viikkoa ennen LA ja kolmosta aina paria paivaa LA:han saakka, juuri sen vuoksi etta halusin hoitaa tyot loppuun. eika silla nyt ole mitaan merkitysta, kukaan ei olisi kaivanut minua eika yritys olis menny nurin vaikka olisin lahtenyt aitiyslomalle ajoissa.
sellanen tapaus tuli mieleen kun odotin esikoista ja olin jo pitkalla, kavin oireiden vuoksi tyopaikkalaakarilla ja han halusi mun menevan kotiin lepaamaan. kieltaydyin siksi etta sina paivana oli niin monta pois enka kehdanut jattaa paikkaa :headwall:. laakri ihmetteli miksi en voi muka lahtea kotiin? jalkeenpain olen ajatellut ettei koskaan pida pitaa itseaan niin korvaamattomana = tyhmana etta laittaa tyon kaiken muun edelle...
nyt vaa'alla kallistun perheen ja lasten puolelle vaikka menetan palkan, kivan tyon ja kivat tyokaverit.

 

\

Meillä on ollut kova yritys saada vauva. Kuvittelin, että voisin olla kokopäiväisessä työssä (miehisellä alalla) ja olla raskaana, mutta huonosti kävi.

Uralla ei ole mitään väliä kun vertaa sitä perheeseen. Töissä ollaan maksimissaan 45v, mutta sitä ennen on 20 v, milloin ollaan perheessä lapsena ja työuran jälkeen on 30v muuta elämää. Jos uhraat lapsesi lapsuuden ja perheen työlle et voi olettaa, että hän pystyy sinusta vanhana huolehtimaan sillä hänelle tärkeämpää on työ kuin vanhenevat ja apua tarvisevat vanhemmat.

Meillä lapsi kuoli kohtuun ja syynä ainakin osin on liian rankka työtahti. Jos olisin voinut jäädä sairaslomalle niin lääkärin suositellessa tilanne olisi ehkä nyt toinen.

:hug: toivon etta toiveenne toteutuu.

 

\

olen ollut toissa esikoista ja kakkosta oottaessa aina 2 viikkoa ennen LA ja kolmosta aina paria paivaa LA:han saakka, juuri sen vuoksi etta halusin hoitaa tyot loppuun. eika silla nyt ole mitaan merkitysta, kukaan ei olisi kaivanut minua eika yritys olis menny nurin vaikka olisin lahtenyt aitiyslomalle ajoissa.
sellanen tapaus tuli mieleen kun odotin esikoista ja olin jo pitkalla, kavin oireiden vuoksi tyopaikkalaakarilla ja han halusi mun menevan kotiin lepaamaan. kieltaydyin siksi etta sina paivana oli niin monta pois enka kehdanut jattaa paikkaa :headwall:. laakri ihmetteli miksi en voi muka lahtea kotiin? jalkeenpain olen ajatellut ettei koskaan pida pitaa itseaan niin korvaamattomana = tyhmana etta laittaa tyon kaiken muun edelle...
nyt vaa'alla kallistun perheen ja lasten puolelle vaikka menetan palkan, kivan tyon ja kivat tyokaverit.

Näinhän se on, että tuskin firma siitä kaatuu jos yksi ihminen jää äippälomalle Mutta kyllä uuden työn aloitus (sisäinen siirto firmassa) ja "tärkeän" uuden tiimin perustaminen mietityttävät (siis yritykselle tärkeän). Ei pitäisi ajatella mitä muut ajattelee, mutta minkäs teet :/ Ja varsinkin kun on hyvin miesvaltaisella alalla ainoa naispuoleinen meidän yrityksessä vastaavassa asemassa.

Eiköhän nämä epäröinti ajatukset katoa saman tien kun/jos tärppää! Käymme varmasti yritykseen joidenkin kuukausien päästä. En halua enää odottaa sen kauempaa.