vauvakuume itsellä, mies ei ole vielä valmis isäksi

Olen 23-vuotias nainen, joka on vauvakuumeillut tasaisesti noin kolmen vuoden ajan. Olen jutellut avopuolisoni (myös 23v) kanssa vauvoista monesti ja hän sanoi, että haluaa lapsia joskus, mutta ei ole vielä moneen vuoteen valmis isäksi. Silloin kun tapasimme (n. pari vuotta sitten) hän sanoi, että olisi heti valmis isäksi. Nyt vuosien aikana mieli muuttunut siten, ettei olekaan vielä moneen vuoteen valmis isäksi.

Joten kysyisin, että jäädäkö parisuhteeseen, jossa tiedän etten tule saamaan vielä moneen vuoteen toivomaani lasta, vai jäänkö odottelemaan mieheni suostumusta lapsen hankintaan. Meillä on hyvä muutoin hyvä suhde, tosin myös ongelmiakin löytyy (kuten varmasti muillakin pareilla).
Onko muitakin saman asian kanssa kamppailevia pareja? Asiallisia vastauksia toivoisin. Kiitos.

 

Oletetaan, että eroaisitte. Löytäisitkö sitten uuden kumppanin nopeammin kuin mitä nykyisen miehesi vauvantekoon lämpenemiseen kuluu aikaa? Toivon ainakin, että et uudessa suhteessa alkaisi suinpäin lapsia tekemään vain siksi, että sinulla on kova tarve tulla äidiksi. Uudessa suhteessa menee aikaa tutustumiseen. Ja kyllä, on myös suhteita, missä edetään nopeastikin ja tämä heille suotakoon. Mutta koskaan et voi tietää, että löytäisit paremman.

Oman mieheni lämmittelyyn jouduin käyttämään aikaa. Se vain täytyy tehdä painostamatta. Koetko, että mies on jotenkin "huijannut" sinua, kun on muuttanut mielensä? Myös miehillä on oikeus muutta mieltään, ei vain meillä naisilla. Luultavasti tähän mielen muutokseen on hyvät syyt. Oletteko siitä keskustelleet? Ehkä kannattaisi jutella vielä asiasta ennenkuin alat kamppeitasi pakkaamaan. Itse aikoinaan perustelin miehelle, miksi nyt olisi oikea aika lapsille. Mies sitten mietti pari kuukautta ja sitten hänen aloitteestaan ehkäisy jäi pois. Nyt meillä 6kk poika.

Vielä sanottakoon, että todellakin tiedän, miltä kova vauvakuume tuntuu. Toivottavasti asiat teillä ratkeaa.

 

Sitä olenkin miettinyt, että löytääkö sitä uutta kumppania heti ja jos löytääkin, onko se sitten parempi kuin nykyinen kumppani. Vaikka saisinkin lapsen uuden miehen kanssa, olisinko sittenkään onnellinen...Eikä tarkoitus olisi todellakaan aloittamaan heti lasten tekoa.

Ehkä sitten alan enemmän vihjailemaan lapsista ja lasten teosta. Mutta karkoittaako se sitten miehen? En haluaisi alkaa painostamaankaan häntä. En koe, että olisi huijannut. Varmasti tän ikäisenä muuttuu vielä mieli moneen kertaan..
Hänen elämäntilanteensa on työnpuolesta melko epävakaa. Itselläni taas vakituinen työpaikka. Ehkä sekin on osasyynä...

Saako kysyä kuinka vanha oot Karole? Ja kauan jouduit "lämmittelemään" miestä.

Tää on paha ku mietin joka päivä vauvoja ja luen vauvablogeja jne. :/ tuskainen tilanne..

 

Mä olen 28v ja mies 29v. En kyllä tarkkaan muista, kuinka kauan miehellä meni lämpenemiseen. Mä aina silloin tällöin vihjailin miehelle asiasta ja peittelin mieheltäkin sitä, kuinka kovasti lasta halusin. Lopulta ei enää jaksanut pelkästään vihjailla vaan otin puheeksi, miksi haluan lapsia ja mies sai sanoa oman kantansa siihen, miksi ei. Tämän keskustelun jälkeen en vihjaillut enää sanallakaan lapsista. Olin varmaankin sitten osannut perustella kantani niin, että mieskin alkoi miettimään asiaa kannaltani tai sitten se auttoi, etten enää vihjaillut/jankuttanut/painostanut. Meillä auttoi siis suora puhe ja sitten tilan anto. Jos veikkaisin, niin varmaan 1-2v meni ennekuin mies oli valmis ajatukseen isäksi tulemisesta jos luetaan ne mun vihjailutkin tähän aikaan. Olemme olleet nyt yhdessä 6,5 vuotta.

Sinä tunnet miehesi parhaiten ja tiedät, millaista vihjailua ja/tai puhetta hän kestää.

 

Tiedän tasan tarkkaan mitä käyt läpi ja mitä tunnet juuri nyt! Minulla oli ihan sama tilanne (myös se, että sanoi jo suhteen alussa haluavansa vauvan melko pian) ja monta kyyneltä ja riitaa käytiin läpi.
Lopulta mies sitten lämpeni. Tarpeeksi hyviä syitä miksi olisi hyvä aika saada vauva ja keskusteltiin paljon myös siitä, miksi mies ei tunne olevansa valmis yms. Ajan kanssa hän lämpeni ja nyt kova yritys päällä =)
Nyt olen miettinyt, että olenko painostanut liikaa miestä ja onko hän todellakin valmis eikä vain halua miellyttää minua ja sitten loppujen lopuksi kävisikin niin että "nyt sait vauvasi ja mä saan tehdä mitä haluan!!". Mutta tästäkin asiasta on jo keskusteltu paljon ja mieskin on ihan mukana täysillä! Ei tosin stressaa asiaa ollenkaan niin paljoa kuin minä, mutta huutelee aina vauvaseksille ja muuta

Minäkin mietin tuota että pitääkö tehdä miehen vaihto kun uhkaili myös ettei vauvaa moneen vuoteen. Mutta tosiaan niinkuin edellinen sanoi: Ei toi tietää meneekö uuden etsimiseen ja vauvalämmittelyyn yhtä kauan kuin oman miehen lämmittely.

 

Oon miettinyt sitäkin, että ehkä jos odottaisi muutaman vuoden niin olisi ehkä parempi elämä tarjota vauvalle. Mutta en kestä tätä vauvakuumetta. Tai jos on jo nyt näin kova kuume, niin entä sitten 5vuoden päästä? Mitä jos ei tulekaan raskaaksi? Se olisi pahinta..

Milloin sä aloit kuumeilemaan? Tai kauan elit vauvakuumeen kanssa?

 

Mulla on varmaan ollu koko ikäni krooninen vauvakuume, etenkin jostain 16-18veestä asti :kieh: Kunnon vauvakuume ollut varmaan... apua, mitähän mä osaisin sanoa.. Nyt varmaan ainakin sen vuoden. Yritys on aloitettu tammikuussa.

LISÄYS: Siis tosi kova vauvakuume ollut abaaut sen vuoden, mutta lievempää ollut kolmisen vuotta, mutta vauva-ajatukset ollut ilmassa jo sieltä 17-18v elikkä siis, 6 vuotta.. Mutta pienestä asti olen vauvan halunnut nuorella iällä.

 

annsuli, kävisipä meille samalla tavalla..Mies on nyt tokaissut mun vauvakuumeeseen, ettei oo vielä valmis tulemaan isäksi moneen vuoteen ja tokaisi että "sellasia te naiset ootte"...tarkoitti että kaikki naiset vauvakuumeilevat, että se on ihan luonnollista kuumeilla. Onneksi hän tietää, että joskus haluaa tulla isäksi. Tai on sanonut, että se on hänen suurin toiveensa

Mutta tapahtuuko tää suostuminen sitten 10vuoden päästä? en jaksa odottaa niin kauaa..Oon harkinnut koiranpentua/kissaa lievittämään tätä hoivaviettiä..

 

ja minkäikäinen ite oot annsuli, entä sun mies?

 

Lisäsin tonne aikaisempaan kirjotukseeni vähän tekstiä. Minä oon 23 myös Mies hieman nuorempi.

 

joo mä oon tässä tosiaankin tasaiseen tahtiin kuumeillut 3vuotta tosiaan...:S mut ihanaa, että sun mies on suostunut nyt yrittämään ja tällä iällä tärppää todennäköisesti pian.

 

meillä myös sellainen tilanne että vauvaa oon on-off-kuumeillu suhteen alusta asti. ennen miestäni en edes halunnut lapsia, mutta ilmeisesti oikea mies saa mielen muuttumaan. mies on myös ollut alusta asti sitä mieltä että jossain kohtaa hankitaan lapsia, mielellään ennen 30 ikää, mutta ei vielä. miehen veljille syntynyt vuoden sisään useampi lapsi, ja vauvakuume on suorastaan leimahtanut. aloitin myöskin vihjailemalla. ei syntynyt tulosta. joten myös minä selitin miehelle miksi mielestäni olisi hyvä aika hankkia lapsi, kuuntelin miehen epäilykset ja pelot asiasta ja keskustelimme asian läpi. lopputulos on se, että yritämme lasta, mieheni siis päätti että lopetetaan ehkäisy kun pillerilevy oli muutenkin loppumassa.

 

Noin 1½v. sitten minulla alkoi vauvakuume. Aluksi keskusteltiin miehen kanssa, että josko parin vuoden päästä aloitettaisiin yritys. Mies oli huolissaan ettemme pärjäisi taloudellisesti jos meille tulisi vauva. Kului ehkä kuukausi tai pari ja keskusteltiin taas vakavasti, koska vauvakuumeeni oli niin suuri. Yritin olla painostamatta, mutta kerroin avoimesti tunteistani ja vauvakuumeestani. Päätettiin aloittaa yritys seuraavana syksynä (elettiin ehkä maaliskuuta 2012). Pian aloin puhumaan miehelle, että mitä jos jättäisin ehkäisypillerit pois jo aiemmin, että kierto saisi tasaantua rauhassa. Pian päädyttiinkiin aloittamaan yritys jo toukokuussa 2012 ja mies vaikutti välillä olevan jopa enemmän innoissaan kun minä (jos se edes oli mahdollista..).

Nyt yritystä takana vuosi, kaksi keskenmenoa ja plussan sain testiin vappuna. Josko tämä pieni pysyisi matkassa loppuun asti!

Silloin 1½v. sitten kun alettiin keskustella asiasta, niin mies oli vahvasti sitä mieltä, että vauva saa tulla aikaisintaan reilun kahden vuoden kuluttua. Muutaman vakavan keskustelun jälkeen sain kuitenkin miehen ymmärtämään, että luultavasti silloin reilun kahden vuoden päästä tilanne vauvan tulolle ei olisi yhtään sen ihanteellisempi, eikä taloudellinen tilanteemmekaan olisi mitenkään huomattavasti parantunut. Kaveripariskunnan kiltti vauva auttoi myös sulattamaan miehen sydämen. Enkä kadu hetkeäkään, että sain miehen lähtemään tähän mukaan. Lapsia kun ei tehdä, vaan niitä saadaan. Niin ja meillä on nyt ikää 23v.

Unelmavauvasta 4+2

 

mun miehen veli saa kesällä lapsen ja toivoisin, että hän alkaisi myös tätä kautta lämmetä idealle myös muutama kaveripariskunta on saanut lapsia ja mieheni on tokaissut leikillä, että "pitäiskö sitä itsekin jo".

Maamis, koetko, että miehesi veljien lapsien syntymällä olis ollu myös vaikutusta päätökseen?

 

Ja kiva kuulla, että oikein perustelemalla ja puhumalla ootte saanu tuloksia näihin vauvahaaveisiin. Ehkä munki pitäis oppia perustelemaan asioita paremmin tolle miehelle.