Vauvahankkeen hautaaminen (hedelmättömyys) ja lemmikin hankkiminen ?

[Pohtiva Matilda]

Meillä mies on ollut pitkään sitä mieltä, ettei lemmikkiä meille. Koira meillä on ollut joskus aiemmin, josta jouduttiin luopumaan pito-ongelmien vuoksi.

Nyt kun näyttäisi pahasti siltä, ettei meille tule enempää lapsia (hedelmöityshoidot menneet pieleen) alkaa lemmikin ottaminen paijattavaksi houkuttaa yhä enemmän minua.
Joku lemmikki olisi halvempikin hankinta, kuin lapsi (karua, mutta totta). Tosin, lapsia meillä ennestäänkin on, mutta aivan hirveä halu oli saada vielä yksi, niin olisi ollut lapsilukumme täysi.

Tämä syö minua niin, että tänään itkin miehellekin, että kun tuntuu että kaikilla muilla on joku koira tai vauva ja meillä ei ole kumpaakaan. No mies alkaa sitten hiljakseen lämmetä ajatukselle.
Mulla on oikeasti niin paha mieli, että itkua väännän tätä kirjoittaessanikin, kun meillä meni taas hedelmöityshoidot pieleen ja juuri äsken meillä kävi pikkuruinen koiravauva kylässä. :'( :snotty:
Lapsetkin ovat jo niin isoja, että he eivät voi jatkuvasti olla minun halipula rutistettavina.

 

[Chala]

Ja entä jos te onnistuttekin ja teillä on se koiravauva, lentääkö se sitten mäkeen?
ÄLÄ ota lapsenkorviketta, siitä ei seuraa mitään hyvää. Jos sä tosiaan haluat koiran lemmikiksi niin hienoa, ota ihmeessä, mutta jos sulla on vain tyhjä syli -syndrooma jota pitää paikata millä tahansa niin yritä päästä siitä yli jollain muulla tavoin.

Mitä tarkoittaa pitovaikeudet edellisen koiran kanssa? Tuleeko sellaisia seuraavallekin?

 

[auttaa se]

Mulla ainakin "tyhjän pesän-syndrooma" hellitti kun koiranpentu tuli taloon. Vaikka oikeat koiraihmiset kaataisivat saavillisen kakkaa niskaan , niin silti. Tietysti olimme ajatelleet ja harkinneet kaikkea koiraan liittyvää vastuuta ja huolehtimista ja koulutusta ymsyms. MUTTA: Jos olen kaksi lasta maailmalle saattanut, niin enköhän osaa yhden koirankin hoitaa...

 

[Voi elämän kevät]

Älä ota.

Ei koira ole mikään lapsen korvike ja jos olette pitovaikeuksien takia luopumaan entisestä koirasta eli suomeksi sanottuna päin persettä kasvatetusta koirasta, joka heivataan ennemmin kuin viitsitään korjata tehdyt virheet.

Jaksatko pitää tämän uuden koiran ja kasvattaa sen kunnolla ja miehesikin on vastahakoinen, joten ei näytä ruusuiselta tämän tulevan pentunne kohtalo.

Keskity näihin olemassa oleviin lapsiisi, kaikilla ei ole edes sitä yhtäkään

 

[Pohtiva Matilda]

Ja entä jos te onnistuttekin ja teillä on se koiravauva, lentääkö se sitten mäkeen?
ÄLÄ ota lapsenkorviketta, siitä ei seuraa mitään hyvää. Jos sä tosiaan haluat koiran lemmikiksi niin hienoa, ota ihmeessä, mutta jos sulla on vain tyhjä syli -syndrooma jota pitää paikata millä tahansa niin yritä päästä siitä yli jollain muulla tavoin.

Mitä tarkoittaa pitovaikeudet edellisen koiran kanssa? Tuleeko sellaisia seuraavallekin?

Ei onnistu luomusti mitenkään, vaikka kuinka yrittäisi ajoittaa yms yms. Paha vika spermassa (ei siittiöissä ne on tutkittu) Minusta ei tiedä onko jokin minussa vikana, ettei raskaus enää vaan ala, ehkä kohtu on vaan niin rasittunut kaikesta vuosien varrella, ettei sinne vauva lähde kasvamaan. :'(
Ja enhän minä vielä edes tiedä mitä lemmikkiä sitten ottaisi paijattavaksi. Edellinen koira oli hyvin hankala luonne ja äärimmäisen vaativa muutenkin seuran suhteen ja ei kestänyt olla yksinään kymmentä minuuttia ilman ongelmia.

Mitä tälle asialle mielestäsi pitäisi tehdä, jos en mielestäsi saisi edes lemmikkiä hommata? Minusta tuntuu niin helvetin pahalle kun me ei saada lisää lapsiakaan! Parempihan se on, että minä äitinä voin paremmin, kuin masennun tähän, kun raskautta ei kuulu!?

 

[Juu ei]

Olette jo aiemmin luopuneet pito vaikeuksien vuoksi koirasta, joten mitäs nyt jos tilanne taas muuttuu ja tulee noita "pito vaikeuksia"? Toisekseen koiraa ja lasta ei voi rinnastaa, koiraa ei millään tavalla voi pitää lapsen korvikkeena, eikä saa pitää.

 

["vieras"]

Ei onnistu luomusti mitenkään, vaikka kuinka yrittäisi ajoittaa yms yms. Paha vika spermassa (ei siittiöissä ne on tutkittu) Minusta ei tiedä onko jokin minussa vikana, ettei raskaus enää vaan ala, ehkä kohtu on vaan niin rasittunut kaikesta vuosien varrella, ettei sinne vauva lähde kasvamaan. :'(
Ja enhän minä vielä edes tiedä mitä lemmikkiä sitten ottaisi paijattavaksi. Edellinen koira oli hyvin hankala luonne ja äärimmäisen vaativa muutenkin seuran suhteen ja ei kestänyt olla yksinään kymmentä minuuttia ilman ongelmia.

Mitä tälle asialle mielestäsi pitäisi tehdä, jos en mielestäsi saisi edes lemmikkiä hommata? Minusta tuntuu niin helvetin pahalle kun me ei saada lisää lapsiakaan! Parempihan se on, että minä äitinä voin paremmin, kuin masennun tähän, kun raskautta ei kuulu!?

Kaikki lemmikit vaatii huomiota. Koirasi on todennäköisesti kärsinyt eroahdistuksesta, jonka olisi voinut hoitaa koulutuksella ja muuttamalla omaa käytöstä.

Jospa vaikka miettisit, että menisit keskustelemaan ulkopuolisen kanssa asiasta, jos kerran masennus alkaa vaivaamaan.

 

[Pohtiva Matilda]

[QUOTE="vieras";22109136]Kaikki lemmikit vaatii huomiota. Koirasi on todennäköisesti kärsinyt eroahdistuksesta, jonka olisi voinut hoitaa koulutuksella ja muuttamalla omaa käytöstä.

Jospa vaikka miettisit, että menisit keskustelemaan ulkopuolisen kanssa asiasta, jos kerran masennus alkaa vaivaamaan.[/QUOTE]

Olen ravannut asian tiimoilta mtt:ssa, mutta kun sielläkin tuntuu olevan asenne ''kun teillä on jo lapsia, niin mitä v''ttua tänne tuut kitiseen olisit onnellinen niistä mitkä sulla on''

Helppo se sellaisen tyypin on tuollaisia laukoa, joille lapsen saanti on täysin arkipäiväistä hommaa. :headwall:
Eikä täällä päin ole lapsettomuuteen erikoistuneita ''nuppitohtoreita''.

 

[Chala]

Ei onnistu luomusti mitenkään, vaikka kuinka yrittäisi ajoittaa yms yms. Paha vika spermassa (ei siittiöissä ne on tutkittu) Minusta ei tiedä onko jokin minussa vikana, ettei raskaus enää vaan ala, ehkä kohtu on vaan niin rasittunut kaikesta vuosien varrella, ettei sinne vauva lähde kasvamaan. :'(
Ja enhän minä vielä edes tiedä mitä lemmikkiä sitten ottaisi paijattavaksi. Edellinen koira oli hyvin hankala luonne ja äärimmäisen vaativa muutenkin seuran suhteen ja ei kestänyt olla yksinään kymmentä minuuttia ilman ongelmia.

Mitä tälle asialle mielestäsi pitäisi tehdä, jos en mielestäsi saisi edes lemmikkiä hommata? Minusta tuntuu niin helvetin pahalle kun me ei saada lisää lapsiakaan! Parempihan se on, että minä äitinä voin paremmin, kuin masennun tähän, kun raskautta ei kuulu!?

Jos sun mielenterveys on todellakin kiinni siitä että saat jonkun paapottavan se kuulostaa (toivottavasti ihan ymmärrettävästi) vähän huolestuttavalta. Ja mä en ihan oikeasti tarkoita tätä millään pahalla, mutta mitä sitten seuraavaksi? Jos se koira ei olekaan sitä mitä haluaisit, jos ne lapset ei riitä, jos elämä silti tuntuu tyhjältä jne. Oletko harkinnut jotain ihan uudenlaista sisältöä elämään vaikka uuden harrastuksen kautta?

Olet elänyt koiran kanssa jolla oli haastava luonne, ette saaneet hommaa sujumaan. Miten takaat että seuraava koira on erilainen, ettei sama ongelma toistu? Osaatko rehellisesti katsoa tilannetta miten paljon itse vaikutitte koiran käytökseen ja kuinka paljon sitä yrititte muuttaa?

Jos te perheeseen lemmikin haluatte, oli se sitten koira tai joku muu, ottakaa ihmeessä, mutta älkää ottako sitä pelkästään korvaamaan jotain, koska jos koira otetaan vauvan korvikkeeksi, paapotaan ja hoivataan, kohdellaan kuin vauvaa, siitä tulee ongelmakoira ihan liian usein ja sitten olette samassa tilanteessa kuin edellisen kanssa.

 

["lissu"]

En mäkään koiraa ottaisi vauvan korvikkeeksi halittavaksi. Koira on aika vaativa ja rajoittavakin eläin. Jos jonkun haluat niin mieti jotain muuta, kissaa, marsua tms..? Tavallaan myös ymmärrän kyllä mtt:n asenteen. Ei se munkaan mielestä ole hyvä syy haluta vauvaa, että haluat jonkun syliin halittavaksi. Anteeksi nyt vaan, mutta et itse näissä missään kirjoituksissasi viitannut millään lailla haluusi saada LAPSI, uusi IHMINEN teidän perheeseen, puhuit vaan siitä halipusista. Siihen ei oikein muuta voi sanoa kuin että mieti mitä sulla jo on ja sun on vaan päästävä eteenpäin siitä haluamisesta.

 

["vieras"]

No kuule sulle voin sanoa ihan suoraan että ÄLÄ EDES HARKITSE.