vauvahaaveilija

[cilla]

heipsan. Ilmeisesti tässä ilmottaudun vauvahaaveilijaksi Eli juuri 21-vuotta tulee täyteen ja mies saman ikäinen, yhdessä ollaan oltu 7 vuotta ja tällä hetkellä avopuolisoni ja kihlattuni, naimisiin 2007 helmikuussa. Ongelmani siis on seuraava: Miten kertoa miehelle että kärsii kroonisesta vauvakuumeesta? kyllähän tuo jotain aavistelee mutta en ole vielä oikeastaan sitä suoraan sanonut. Miten teillä muilla: kumpi ehdotti ensin vai menikö juttu vain omalla painollaan?

en tiä, kai tässä pitäisi vielä selvitellä ajatuksiaan mutta kun toisaalta on sellanen olo että kaikki on mulle täysin selvää. Mulle ei ole ikinä ollut tärkeintä ura tai hyvät paperit jostain korkeakoulusta vaan perhe. Jotenkin tuntuu että tässä yhteiskunnassa vaan vaaditaan ensin joku tietty asema ja ikä, ennen kuin saisi edes ajatella tällasiä asioita. Mä kuitenkin olen varma suhteestani ja itsestäni ja tiedän että taloudelliset asiat ovat kunnossa huolimatta siitä, että opiskellaan vielä.

iso juttuhan lapsi olisi, tiedän kyllä. Enkä oleta että se vauva nyt vaan on siinä ja näyttää söpöltä ja sitä on kiva pukea. Kamalaa vaan huomata, kuinka jokaiset menkat masentaa ja joka nurkan takana seisoo nainen kauniisti maha pulleana. Mitä tässä tekisi? pitääkö vaan odottaa että on vanhempi ja valmiimpi vai kuunnella omaa sisäistä kelloaan? Eihän lasten tekoon kuitenkaan ikinä tule olemaan oikeaa aikaa tai oikeaa tilannetta vaan se on lahja, joka annetaan. pää sekoaa...

 

[ihaa]

moikka! Oli nyt ihan pakko vastata, kun tuntui kun omaa tekstiäni olisin lukenut...täysin samanlainen ajatusmaailma! tilanne hieman vaan jo pidemmällä....Olen myös 21v. ja mieheni on samanikäinen. Yhdessä ollaan oltu 6vuotta, asuttu yhdessä 4vuotta ja olemme kihloissa.....minullehan se vauvakuume ensin iski ihan rytinällä ja pakkohan siitä oli miehelle mainita....muutaman kuukauden sulatteli asiaa ja sitten oli ihan mukana...nyt meillä on ihana tyttö 1v4kk...ja elämäni parasta aikaa olen elänyt ja mies on ollut innokas lapsen hoitaja myös. Lapsi saatiin siis 19 vuotiaana! Nyt otin tässä puheeksi kuukausi sitten, että vauvakuume taas vaivaisi....että olisiko jo toisen lapsen aika? Nyt miehellä meni enää noin viikko aikaa miettimiseen ja innolla nyt jänskätään olenkohan jo raskaana....

Ekaa lasta tehdessä mietimme paljon ikäämme ja koulutus asioita, mutta kyllä ne jäi sivuseikaksi kun lasta niin paljon halusimme. Päivääkään en ole katunut...

Riippuu paljon miehestäsi, miten teidän kannattaa tehdä...tunteeko hän itsensä vielä todella nuoreksi...onko biletysvaihe vielä pahimmillaan jne...Kirjoittele mietteitäsi, kiva kun sattui niin samanhenkinen ihminen tänne.

 

[tyttö82]

Minulle lapsi oli tärkeä ajatus elämässä ja poikaystävälleni kerroin siit'ä myös ja ihan omalla painollaan hän sanoi että haluan perustaa kanssasi perheen uskoin että hänellä aikaa menee kauan,mutta rauhassa hän asiaa mietti ja päätös oli yhteinen ja nyt sitten on rv11 meneillään ja molemmilla siis hyvää aikaa vielä kasvaa tässä.Itel opiskelut nyt kesken ja töissä olen jot sais rahaa säästöön ja mies töissä.kivasti tässä menee asiat tapahtuvat todella omalla painollaanjoko tekee lapset ""nuorena"" kun vielä jaksaa tehdä kaikenlaista tai sitten lähempänä 4kymppiä kun on opiskelut opiskeltu ja työelämää takana parikyt vuotta.Mulle oli ihan selvä että opiskelut saa nyt jäädä hetkeksi ja työt odottaa ja sit selviski et odotan ei paremmin voinu tulla tämä ihana asia elämään.