Kerttunen
Niin monta kertaahan keskusteluja alkaa googlaamaan vasta sitten, kun alkaa ihmettelemään, että miksei onnistu. Ja kyllähän se niin on, ettei asian eteen kovinkaan paljoa muuta voi tehdä kuin pupuilla muutaman päivän välein. Kikkoja on, mutta monta kertaa se on sellaista sijaistoimintaa, joilla kuvittelee edesauttavansa asiaa.
Parilla gynellä olen tästä asiasta puhunut, mutta ovat olleet sitä mieltä, että kaikki on kunnossa. Ja niin tietysti varmaan päällisin puolin on. Ikä vaan on hidaste tässä hommassa. Risoo kuitenkin nuo plussat, jotka sitten hiipuvat. Voihan se olla, että samanlainen otanta olisi kenellä tahansa raskautta yrittävällä, jos olisi näin kiihkeä testaaja kuin minä. Kyllähän ne prosentit ovat huikeita joita ilmoitetaan varhaisraskauksien keskenmenoina.
Hoitoihin lähtemisestä keskusteltiin yleisellä tasolla ennen esikkoa. Mies ei olisi silloin ollut valmis niihin. Jos emme olisi vauvaa saaneet, en tiedä olisinko katkeroitunut siitä, etten yrittäneet kaikkea miehen takia. Minä olisin ollut valmis yrittämään kaikkeni. Toisaalta eihän sitä tiedä olisiko miehen mieli muuttunut, jos tärppiä ei olisi kohtuullisessa ajassa tullut. Nyt on mennyt jo yli "kohtuullisen ajan", sillä menkat ovat pyörineet vauvan jälkeen jo yli kaksi vuotta. Mun vaan pitäisi alkaa tehdä luovutustyötä itseni kanssa, mutta ilmeisesti on liikaa aikaa pyöriä näillä palstoilla ja se jos mikä ruokkii vauvakuumetta.
Niin ja vauvahaaveiluaika voi olla ihanaa ja leppoisaa, jos vain osaa suhtautua siihen oikein. Sitä asennetta toivon meille kaikille.
Parilla gynellä olen tästä asiasta puhunut, mutta ovat olleet sitä mieltä, että kaikki on kunnossa. Ja niin tietysti varmaan päällisin puolin on. Ikä vaan on hidaste tässä hommassa. Risoo kuitenkin nuo plussat, jotka sitten hiipuvat. Voihan se olla, että samanlainen otanta olisi kenellä tahansa raskautta yrittävällä, jos olisi näin kiihkeä testaaja kuin minä. Kyllähän ne prosentit ovat huikeita joita ilmoitetaan varhaisraskauksien keskenmenoina.
Hoitoihin lähtemisestä keskusteltiin yleisellä tasolla ennen esikkoa. Mies ei olisi silloin ollut valmis niihin. Jos emme olisi vauvaa saaneet, en tiedä olisinko katkeroitunut siitä, etten yrittäneet kaikkea miehen takia. Minä olisin ollut valmis yrittämään kaikkeni. Toisaalta eihän sitä tiedä olisiko miehen mieli muuttunut, jos tärppiä ei olisi kohtuullisessa ajassa tullut. Nyt on mennyt jo yli "kohtuullisen ajan", sillä menkat ovat pyörineet vauvan jälkeen jo yli kaksi vuotta. Mun vaan pitäisi alkaa tehdä luovutustyötä itseni kanssa, mutta ilmeisesti on liikaa aikaa pyöriä näillä palstoilla ja se jos mikä ruokkii vauvakuumetta.
Niin ja vauvahaaveiluaika voi olla ihanaa ja leppoisaa, jos vain osaa suhtautua siihen oikein. Sitä asennetta toivon meille kaikille.