=) Vauvahaaveet 13

Ai niin pitihän mun kirjottaa vielä, että siitähän se mun eilinen ovistestin tekeminen lähti, kun päivällä kaupungilla veskissä asioidessa huomasin ihme limat.. (sori.. ) Sellasta kirkasta, liukasta, venyvää.. Ja sama kun kotiin tulin ja kävin vessassa.. Sen tyyppistä niin kuin ovislimojen kuvataan olevan se mun mielestä oli. Mulla ei kertaakaan ennen ole noin selviä limoja tullut! Ja tuosta sitten tosiaan aattelin, että testaanpa huvikseni.. Kiertopäivätkin on jo päälle 20, että sen perusteella en kyllä ovista olisi osannut enää odottaakaan! Siis JOS se nyt sitä oli... !!!

Niin ja pahoittelut Lemonille tädistä! Inhottava akka, kun ei millään tajua pysyä poissa..

 

Pahoittelut Lemonille munkin puolesta! On se aina yhtä kurjaa kun ne tulee

Kirjoitin tässä yks päivä tänne mutta onnistuin jotenki hävittämään viestin ja en sit millään jaksanu kirjoittaa enää alusta, blääh.

En oo jaksanu tehdä tänään edes ovistestiä kun hukkaan menee taas. En oo juuri mitään limoja havainnu että niitä odotellessa...Mutta hienoa Palleroinen kun sä olet bongannu oviksen!! Mahtava juttu!! Toivotaan että se oli sitä kans Juu olen hokassu ton ettei kannata juoda vähään aikaan mitään.

Hyvää yötä ja kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!! Onko kukaan muu muuten mun lisäks ihan koukussa BB:iin?? Mä oon aina seurannu sitä.

Susa kp15

 

Sateista sunnutaita.

Joo no täti pysyy kylässä, ei sille voi mitään. Jossain vaiheessa ajattelin, että minä en ryhdy ovistikkujen kanssa leikkimään. No eilen löysin itseni koneen ääreltä ja pistin tilauksen menemään Houkutus oli liian suuri. Ajattelin nyt ainakin tässä kierrossa kokeilla ja katsoa, että ovuloiko sitä ollenkaan.

Ai onko muita jäänyt koukkuun BB:iin. Minä ainakin. Ensimmäsen jakson kun kattoo niin eihän sitä voi keskenkään jättää. Voishan tuon ajana muutenkin viettää kuin tuota ohjelmaa katsoessa. *hih*

 

Lemoni..mä kans aikasemmin aattelin että en varmaankaan ala ovista sen kummemmin ettimään mutta niin sitä vaan tuli tilattua testejä...jos ei täällä palstalla tulis pyörittyä niin ei ehkä ois käyny mielessäkään. Hurjasti oon saanu kyllä tietoa täällä lueskellessa mutta toisaalta sitten ehkä ei stressaiskaan niin paljon kun ei tietäis kaikkee?! Tieto lisää tuskaa. Mä luulen että jos löydän oviksen tässä kuussa niin en ehkä tikuttele enää seuraavissa, aika kalliiksikin tulee. Pääasia että vähän tietäis milloin se oikein on vai onko ollenkaan.

On kyllä kurjat ilmat. Pitää lähteä parin tunnin päästä jumppaan niin ei mene koko päivä löhötessä kotona.

Susa

 

Moikka pitkästä aikaa!

Lemonille pahoittelut tädistä!

Palleroiselle onnittelut ovisplussasta!

Olen kans sortunut tekemään noita ovistestejä ja yleensä plussan saanut. Nyt pitäs kyllä lopettaa se touhu, koska ei ole tärppiä tullut. Meidän seksielämä on nykysin niin hiljaista, että senkin takia oon noita tehny. Kai se täytyy ottaa tää touhu rennosti ja oottaa noi tutkimukset loppuun ja kattoo mitä sieltä sitten tulee... Luomusti tuskin tulen raskaaksi.

Olen kans jäänyt BB:n koukkuun.

Siistiä, kun suomi voitti keihäässä kultaa!!! Hyvä Tero!!!

Mukavaa sunnuntaita!

Johkuna
kp24 (pientä tuhrua jo näkyvissä)

 

Heippa pitkästä aikaa!

Tänne on tullut paljon uusia haaveilijoita, loistavaa! Tuolla odotus-puolella meidän ketju on TOSI hiljainen, mutta siellä on kaikki niin eri vaiheissa. Ymmärtää, ettei sitä juttua silleen tule, muuten kun kuulumisten merkeissä harvakseltaan.

Tähän asti mun raskaus on sujunut kohtuullisissa merkeissä. Mitään isompaa huolenaihetta ei vielä ole tarvinnut potea, viime viikolla piti ekan kerran soittaa neuvolaan apua-puhelu, oli harjoitussupistuksia monta päivää melkein ympärivuorokautisesti. Kävin lääkärissä ja kaikki oli kunnossa. WIUH! Isommat hankinnat on tehty, äippäpakkaus ja äitiysrahapäätös tulleet. Nyt siintää mielessä jo perhevalmennuksen alkaminen ja sit voikin alkaa jo panikoida synnytystä ;o)

Toivotan teille kaikille Oikein ihanaa alkavaa syksyä ja totta kai plussatuulia!

Aaja & Runtti rv 25 tasan

 

Hyvä Tero!!! =)
Tulin vaan pikaisesti kertomaan, että sain myös ovisplussan tikkuun tällä kertaa ekalla tikulla! No se ei tietenkään hirveästi lohduta, mutta edes joku viiva! =)

Kiva Aaja kuulla sinustakin. Käy vaan välillä kertomasa missä mennään. Kamala kun toi aika menee näin sivusta nopsaa noilla riviviikoilla!!

Plussatuulia ja tietenkin pahoittelut tätiin törmänneille!!!!!

Nuka 14/29

 

Maanantaita kaikille!

Mites tyttelin oviksen metsästys? Tuottiko tulosta? Itse en ole vielä löytäny mutta onhan tässä vielä aikaa.

Vähän ahdistaa taas uusi viikko edessä...mutta nopeestihan nämä viikot kuitenkin menee Tää työläisen elämä on ainaista viikonlopun/muun loman odotusta...ainakin mulla!

Susa kp17

 

Hei kaikki!

Terveiset sairaslomalta. Kp 23 meneillään ja perjantaista saakka lämmöt vaihdelleet 37,0 - 37,8 välillä. Ei varsinaisia kipeyden oireita, vaan tämä lämpö, ajoittainen keuhkokipu ( keuhkoputken tulehdus? ei kuitenkaan yskää ) ja päänsärky sekä väsymys. Tietysti mietin myös raskauden mahdollisuutta tämän lämmön takia, mutta nythän on myös flunssaa liikkeellä.

Voisin vaan nukkua. Ei riitä voimaa mihinkään ja en jaksaisi edes soittaa työterveyslääkärille koska tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta lähteä kotoa mennäkseen lääkäriin. Enkä oikein tiedä mitä lääkärille valittaisin, kivut niin epämääräisiä ja aaltoilevia.

Nyt kun on aivan oikeita, mitattavissa olevia oireita jotka SAATTAVAT johtua myös raskautumisesta, olen alkanut panikoimaan kaikenlaisia asioita.

Osittain on alkanut häiritä miehessäni monet pikkuasiat, jotka eivät arkielämää ajatellen olekaan mitään pikkuasioita. Esim. hänen on todella vaikeaa tehdä jotain mitä pyydän heti tai juuri siten miten pyydän vaan hän haluaa tehdä kaiken omalla tavallaan silloin kun hänelle sopii, ikään kuin osoittaakseen että hän itse on saanut päättää. Hänen mielensä ailahtelee saman asian suhteen monta kertaa, esim. liittyen päivän ohjelmaan hän pohtii ääneen että voisi tehdä sitä, tai sittenkin tätä, vai pitäisikö tehdä tuota jne. Yhdessä vaiheessa hän innostui talonrakennuksesta ja kävi jo juttelemassa timpurinkin kanssa mutta sitten se vaan jäikin ja tilalle tuli uusia innostuksen aiheita. En tiedä miten tätä kuvaisi- epäjohdonmukaisuudeksi? Tuntuu että olen väsynyt pohtimaan kokoajan hänen sopivuuttaan isäksi. Eihän sitä voi tietää ennen kuin tosipaikan tullen.

Silloin kun ajattelen olevani raskaana, alkaa mietityttää että onko hän kuitenkaan paras mahdollinen isä. Alkaa ahdistaa. Ja kun en ole raskaana, toivon yli kaiken juuri hänen kanssaan lasta. Nyt mietin että jos nyt en ole vielä raskautunut,laitan vauvaprojektin jäihin joksikin aikaa ja selvitän meidän yhteiselon todelliset mahdollisuudet. Jos näistä asioista ei onnistu keskustelu, ei tule mitään.
Jos on tärpännyt, sitten täytyy sitä suuremmalla syyllä keskustella, mutta silloin keskustelun sävykin on paljon vaativampi. Ei ole vaihtoehtoa että jos tämä ei onnistu, unohdetaan vauva niin kauaksi aikaa että onnistuu.

Varmaan moni miettii että olisiko ollut näitäkin asioita syytä miettiä ennen yrityksen aloittamista, mutta kun nämä "ongelmat" ovat ilmenneet vasta yrityksen alettua, tai minun silmäni ovat aueneet katselemaan häntä erilaisessa valossa kun mietin häntä enemmän isänä. Jos hän koirallekin tiuskaisee että mene helvettiin siitä, alan miettimään että noinko hän puhuu lapselleenkin..vaikka ei nyt tietysti ole sama asia. J

Tuo ailahtelu ja vatvominen pienissä asioissa saa minut epäilemään että vatvooko hän samallalailla myös suhdettamme ym. isojakin asioita???

Ei nämä asiat ole olleet minulle näin iso asia aikaisemmin. Mieskin sanoo että olen muuttunut. Että ennen olisin kohauttanut olkapäitäni monille asioille joista nyt tulee iso ongelma. Ehkä todella voi unohtaa vauvahaaveet vähäksi aikaa ja siirtyä tuonne pasrisuhde- pastalle vielä joksikin aikaa pohdiskelemaan. Yritän jutella miehen kanssa lähiaikoina...

Plussaonnea kaikille...

Lumitähti

 

Heippa taas kaikille ja mukavaa alkanutta viikkoa! =)

Lumitähti: Musta noi sun ajatukset on ihan normaaleja. Uskon, että itse kukin pysähtyy toisinaan miettimään parisuhdettaan ja sitä onko kyseinen kumppani se oikea, haluaako hänen kanssaan sitä sun tätä... Itse valitettavasti pohdiskelen lähes joka päivä. =/ Tiedän, että haluan lapsen juuri tämän miehen kanssa, mutta toisinaan kun mukamas "järki" astuu kehiin, tuntuu että pitäisi ottaa aikalisä koko miehestä. Luulenpa, että nämä on ihan tyypillisiä ajatuksia näin vauvakuumeen ja tämän "toivottomuuden" keskellä.

Omalla kohdallani olen välillä ajatellut niin, että josko kohtalolla on niin suuresti sormensa pelissä ettei mun ole tarkoituskaan saada tämän miehen kanssa lasta... senkö takia niin kestää ja vaikeimman kautta menee. Mutta toisaalta, olen arvioinut suhteemme tilan moneen kertaan niin vaikeina kuin onnellisinakin aikoina. Olen siis ajatellut tämän lapsiasiankin selväksi ja tiedän tekeväni oikein kun annetaan vaavin tulla (jos ikinä tulee). Se on sen ajan murhe sitten jos joku päivä huomaan ettei mies olekaan "se oikea". Nyt tuntuu oikealta ja se saa luvan riittää. =)

Täällä kp 12 vissiinkin, oviksen aika siis tuloillaan. Yritin aamulla kellistää miestä, mutta tuloksetta. Itse asiassa sille tuli ihan helv... kiire kun tajusi miten paljon kello oli ja vonkaaminen osaltani jäi sitten siihen. Ja illalla ei tietysti sitten huvita. =(

Mun pitäis alkaa tehdä nyt pikkuhiljaa päätöksiä lapsettomuustutkimusten osalta. Olen edelleen ihan pihalla mitä pitäisi tehdä, kauanko voisi vielä odottaa ennen lääkäriin menoa ja onko sekin "lykkäys" sitten hukkaan heitettyä aikaa... miehen kanssa en tietenkään ole vielä jutellut. Ehkäpä juttelen sitten vaikka tädin seuraavan visiitin aikana kun silloin tunnetusti v...uttaa. Silloin juttukin kulkee yksioikoisemmin ja suoraan. =)

 

Hei kaikki! Saako tulla moikkamaan? Olen saikun jälkeen ekaa päivää taas töissä. Olo ei oel kovinkaan hyvä, mutta pakko nyt vähän edes sinnitellä! Ei vielä kudennellatoistaviikolla halua kotiinkaan jäädä. Ei talouskaan kestä.
PIti vaan kommentoida Lumitähden ja Jennyn pohdintaa. Itsellä sama mielessä välillä. Tiedän että mieheni on loistava isä, ja pikkuisesta tulee hänelle elämän tärkein asia. Ja hän on minutkin odotuksessa hyvin huomioinut. Mutta en pysty aina luottamaan häneen. On tunne että tekee jotain munh 'seläntakana' ja vähän viitteitäkin siihen suuntaan on. Ihan pelottaa kun ensi viikolla hän on yksin kotona ja minä reissussa.. Tuntuu että jos emme jo odottaisi, pakkaisin kimpsuni ja lähtisin.. Mutta enhän minä voisi - kun häntä niin rakastan, eikä erossakaan osaa olla. Vaikeaa on näiden miesten kanssa, mutta yrittäkäämme kestää, juuhan?

Mutta joka tapauksessa: Plussatuulia kaikille tasapuolisesti, toivoisin niin näkeväni teidät kaikki pian tuolla 'toisella puolella'. Käyn kyllä aika ajoin vakoilemassa teidän kuulumisia

C 81 15+2

 

Kuten ehdimme jo huomata, Lumitähti ei yksin pohdiskele näitä juttuja. C:n tuntemukset kuulosti niin tutulta!! Minäkin tiedän, että mieheni on ehdottomasti sellainen isä jollaista parempaa en voisi lapselleni toivoa. Mutta saanko hänestä myös isyyden ohella miehen itselleni? Minua myös huomioidaan vaikken ole edes raskaana, mutta meillä on menneisyydessä ollut aika paljon häikkää luottamuksen suhteen. Vaikka viimeiset vuodet on menny paremmin kuin hyvin, siltikään en voi sanoa että 100%:sti luottaisin mieheeni. Tiedän, että voisin jo luottaa eikä hänkään tilanteesta nauti jos saa epäluottamusta osakseen. Mutta valitettavan usein vanhat virheet pulpahtavat esiin jolloin meikäläisen päänuppi meinaa seota. Jotenkin sitä aina pelkää, että jos taas joudun pettymään... Ja kun mulla kaverit vielä pari vuotta sitten mollasivat, että hullu olen jos tämän miehen kanssa aion perhettä perustaa. Nykyään on toinen ääni kellossa, mutta jotenkin ne sanat ja varoitukset vain jäi kaikumaan takaraivoon...

No, elämä on. =)

 

Hei taas,

ihanaa kuulla etten ole yksin näiden ajatuksieni kanssa. Minäkin välillä pohdin myös tuota luottamusasiaa, vaikka olemme moneen kertaan puhuneet asiasta ja vakuuttaneet että ei haluta riskeerata mitään.

Olen tänään näin sairaslomalla puhunut miehen kanssa puhelimessa varmaan kaksi tuntia ja osan aikaa itkenyt ja välillä huudettu päällekkäin täyttä kurkkua. Välillä jompi kumpi vaikenee epätoivoisiin houkauksiin. Kerroin hänelle nämä kaikki asiat, epäjohdonmukaisuus, tuntuu ettei panosta meihin/ minuun niin paljon kuin esim- työhönsä, että en saa häneltä tukea pienissäkään asioissa, miten käy isojen asioiden kanssa, hän raivostuu helposti ja kovaäänisesti, ajattelee itsekkkäästi, ymym. Hän latasi takaisin että haluan ok- taloa mutta hän ei usko että olisin valmis tekemään sen työn jonka se vaatii, olen yksinkertainen kun en tajua asioita jotka hän on monta kertaa sanonut, rasitan ja kuormitan häntä vaan lisää vaatimuksillani kun kiire ja stressi muutenkin töiden kanssa. Olimme eri mieltä IHAN kaikesta! Hän ei edes yrittänyt ymmärtää enkä minä ymmärrä häntä.

Lopulta sanoin että kutsu minua kerran tyhmäksi niin suljen puhelimen enkä vastaa moneen päivään. Ja hän jatkoi moneen kertaan että jos et tajua kolmen kerran sanomisella asiaa, hän pitää minua yksinkertaisena ( tahallaan ärsytti) niin että suljin puhelimen ja nyt jotta seison sanojeni takana pitäisi olla vastaamatta monta päivää.....aarrg...miten lapsellista???? Haloo!!!

Sanoin monta kertaa että tuntuu umpikujalta, en tod. tiedä mitä tehdä. Ja sanoin etten halua tälläistä ja niin sanoi hänkin. Miksi minun kohdalleni on sattunut näin vaikea ja lapsellinen yksilö!! Minä yritän keskustella rakentavasti ja kertoa minua vaivaavista asioista ja toinen on kuin kolmevuotias, tyyliin sormet korvissa huutaa "lalalalaaaa" ja haukkuu tyhmäksi. Ja ikäänkuin asenteella tälläinen olen, ota tai jätä, ei että olen valmis muuttumaan jotta asiat menevät hyvin. Jossain kohtaa totesi että ei voi luvata mitään mutta voi yrittää. Se oli jo tosi paljon,,,äh! Ja toinen nk. niistä vähäisistä hyvistä asoista oli se että mitä hän tekee hän ei tee sitä itselleen vaan meille ja ajattelee meidän tulevaisuutta. Ja minä en ymmärrä vaan elän vain tässä päivässä.

Kauhea olo kun ei näe toista mahd. pitkään aikaan (jos en vastaa muutamaan päivään ja sitten hän on yli viikon työmatkalla jne) ja lauantai on jännäyspäivä. Ja nyt toivon ekaa kertaa että EI olisi tärpännyt!!! Ja silti pelkään että juuri nyt on tärpännyt. Jano, väsymys, lämpö, alavastakivut, jalkasärky, päänsärky jne.

Nyt tuntuu että pitäisikö antaa periksi... Täytyy odotella ja katsella miltä tuntuu parin päivän päästä. Tekee ehkä hyvää ottaa pientä etäisyyttä ja miettiä asioita.

Vaikeita tosiaan nämä miehet. Huomaan että jos haluaa hyvässä tempperamenttisen, sanavalmiin ja toimeliaan miehen, sitten hän on myös pahassa "pahempi", teräväkielisempi ja julmempi. Edellinen mieheni oli laukea kuin lammas, kiltti ja rauhallinen, mutta ei hänessa sitten ollut sellaista mitään todella hyvääkään kuten nykyisessä; kunnianhimo, näyttää tunteensa ja kertoo tuntemuksistaan ( niin hyvistä kuin pahoistakin jopa liian rehellisesti), supliikki, huumorintaju, charmi, ym.

En halua liikaa kuormittaa mieshuolillani kun kyseessä on vauvahaave-palsta. Herätti vaan pintaan vauvahaaveilu miehen uudelleenpuntaroinnin ja en tiedä meneekö hän tästä puntaroinnista läpi. Mahdollisen vauvan pidän joka tapauksessa. Jännät päivät käsillä. Mittasin taas juuri lämmön, 37.1. Sen alle ei ole mennyt pariin päivään..

Tätä kirjoittaessa mieheltä tuli viesti että ei enää riidellä, ja että meillä on asiat hyvin jos näin pienistä tulee riitaa..no joo. Tässäpä oikein draamaa elävästä elämästä..huoh* Tsemppiä muillekin temppuroivien miesten kanssa painiskeleville.

 

Ovista ei löytynyt ja nyt olen jo lopettanut tikuttamisen...kp 20... :-( :-( Kirjoittelen paremmalla ajalla lisää---plussatuulia kaikille!

 

Höh, onpas täällä ollut Lumitähdellä (ja muilla) miesten kanssa onk-kelmaa Lumitähdellä taitaa olla aikasta itsepäinen kumppani...

Miehet kyllä osaa välillä olla toooooosi raivostuttavia. Me kyllä mun miehen kanssa riidellään tosi vähän, mutta kyllä se aina alkaa välillä ärsyttämään, jotkut asiat, mitä se tekee tai sanoo. Mutta ei mitään suurta. Pystyn luottamaan ihan 100%:sesti tai vaikkapa 110%:sesti mieheeni. En epäile ollenkaan mitään pettämistä millään tavoin. Toki niinkin läheinen ihminen kuin oma aviomies, osaa tehdä sellaisia muita asioita joihin saa sitten itse pettyä. Niinhän se on, että ne kaikkein läheisimmät osaa loukata kaikista pahiten. Me ei olla koskaan haukuttu toisiamma mitenkään, paitsi leikkimielellä Aika pitkälle me selvitään hyvällä, yhteisellä huumorintajulla

Enemmänkin olen itsestäni välillä huolissani, kun olen tosi helppo ihastumaan muihin. Ikinä en ole ajatellut pettäväni miestäni, mutta tiedä sitten miten heikko sitä olisi, jos oikeasti sellainen tilanne tulisi eteen... Missään nimessä en haluaisi pettää toista niin inhottavasti, että olisin toisen ihmisen kanssa intiimisti. Se jos mikä sattuu varmasti...

Uups, nyt pitää lähtee salkkareille!! Hyvät viikon jatkot kaikille! Tsemppiä Lumitähdelle!

 

Heräsin sellaseen ajatukseen, että joko Maria on saanut vauvansa? Eikö laskettuaika ollut elokuussa? Vai olenko taas sekoillut jotain. Oli pakko tulla tänne kyselemään, kun en tuolta odottajista löydä enää tätä ketjua. Omaa tumpelointia varmaa.

Teille kaikille muille paljon plussa tuulia syksyn tuulien mukana! Ja toiveikasta mieltä!

Hanne

 

Hanne, nostetaanko ent. haaveilijoiden ketju henkiin odottajien puolella, hiljaista on ollut, mut kaikki "roikkuu" sit täällä. Täällä aletaan sairaalakassia pakkaamaan, pari-kolme viikkoa la:aan...

 

Hei vaan pitkästä aikaa!

En edes muista koska oisin käynyt tänne kirjotteleen, niin kauhee kiire ollut koko ajan etten vaan ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi kirjoiteltua... Eipä sillä että ois mitään "asiaakaan", elämä rullailee normaalia rataa vaan Oon vähän yrittänyt olla miettimättä viime aikoina kiertopäiviä, oviksia jne, mutta viime vko kävi kuten Palleroiselle eli niin selkeesti tuli ovislimat (sori!) että väkisinkin hiipi mieleen taas "vauvantekopuuhat". Mutta pientä rauhoittumista tän asian miettimisen suhteen ilmassa ja mennään fiiliksen mukaan, kun mulla alkoi vähän jo tuntuun että tuijotti kp:tä niin tarkkaan ja sen mukaan touhuttiin... Maistuukin taas ihan erille

Noista miehistä, mulla tulee kans välillä sellanen olo että tekis mieli vaan huitasta jollain kaulimella päähän että haloo. Oon itse tosi itsepäinen, enkä ois ikinä voinut kuvitellakaan jonkun olevan vielä muakin itsepäisempi, mutta kappas vaan, jotenkin mä vaan löysin sellaisen ja haaveillaan vielä yhteisestä perheestäkin Otetaan siis välillä niin lujaa yhteen, eikä kumpikaan tahdo antaa periksi... mutta jollain tapaa saadaan kyllä aina sovittua. Luotto pelaa kyllä ihan täysin, oon kyllä välillä ihmetellyt itseeni että miten mulla onkin niin varma olo tuosta siipasta, kun osaan kuitenkin olla aika mustasukkainen. Mutta tuleehan tuo aina välillä mieleen kun v*tuttaa jokin juttu, että minkä hemmetin takia tuo on tollanen

Mukava kuulla Aajasta ja C:stä, miten tuo aika meneekin niin äkkiä että ootte jo noin pitkällä riviviikoissa Hurjaa, tuntuu että juurihan te plussasitte! Mä oon tässä miettinyt aina välillä, kun lukee että kuin sitä tottuu ajatukseen synnytyksestä ja äitiydestä sen 9kk:n odotuksen aikana, että kun se tuntuu että sehän menee niin äkkiä se aika, että kuinka siinä ehtii tottua? Mä siis pelkään sairaaloita eli jos joskus synnytys on edessä niin on mulle sitten melko iso juttu jos selviän siitä kunnialla! Toisaalta eihän nuo vauvat yleensä oo sisällekään jääneet, mutta joutunen johonkin kammokeskusteluihin sitten mukaan jos plussa joskus tulee...

Pitää lähtee keittään teetä ja paranteleen itteeni, oon myöskin syysflunssan kourissa =(

Mukavaa tiistaita kaikille!

-rookie-
kp:stä ei hajuakaan...

 

Hei taas kaikki,

eiliset adrenaliinihöyryt ovat laskeneet ja ihan ok työpäivä takana. Onneksi on niin mahtava työporukka että siellä kaikki kiukku unohtuu. Toimitusjohtaja on ainut musta pilvi työyhteisömme pään päällä joka auttaa minua päätöksessäni jättää työ jossain vaiheessa kun muutan miehen luo.

Eilen vielä sitten asioita setvittiin enkä viitsi ( kukaan ei varmasti jaksaisi lukea) alkaa sepustamaan yksityiskohtia. Laiha sopu kuitenkin syntyi. Pitäisi yrittää aina antaa kiukun laskea ja jatkaa sitten vasta keskustelua niin menisi paljon helpommin ja nopeammin ohi konfliktit. On tuo niin kuin Palleroinenkin totesi niin itsepäisimmästä päästä tuo mies mutta kiukun liennyttyä taas niin kovin rakas.. ei voinut rakastuessa tietää kuinka hankala toinen osaa hankalimmillaan olla. Pitää jotenkin yrittää opetella elämään asian kanssa.

Kiva että muillakin on itsepäisiä miehiä, kuten rookiella. Meillä on sama asetelma; itsepäinen vs. vielä itsepäisempi. Ja Jennyllä ja C 81:llä ei taida olla itsepäisyys päävaivana vaan se meitä naisia niin usein kalvava epäluuloisuus miehiämme kohtaan. Miehet eivät varmasti noin yleensä ole niin avoimia kertomaan asioistaan, joka helposti herättää epäilyksiä. Tai se että mies lipsauttaa sivulauseessa asian joka omasta mielestä olisi ollut tärkeä kertomisen arvoinen yksityiskohta, mutta mies ei pidä sitä minään. Silloin miettii että mitähän muuta se ei kerro..? Ole Palleroinen tyytyväinen että sinulla on nk. helppo siippa. Ei tarvitse kaikkien näiden meidän muiden pohdiskelun aiheiden lisäksi setviä miehen oikutteluja =)

Kp on 24 tänään, lämpö juuri nyt 37,4. Koko päivän, tai oikeastaan jo viisi päivää pysytellyt yli tai tasan 37,0- 37,8. Normaalisti minulla on 36,4- 36.8. Silti ei satu mihinkään, ei flunssaa eikä kipeä olo ollenkaan. Kävin työterveyslääkärilläkin tänään ( työkavereiden kehotuksesta ) "valittamassa" sinnikästä lämpöäni, muttei lääkäri tiennyt mitä olisi tutkinut kun ei ole mitään vaivoja. Paitsi huimaus ja väsymys. Pyysi labrsta tulehdusarvot, pissakokeen ja verenkuvan. Huomenna saan tietää vastaukset.

En maininnut mitään mahdollisesta raskaudesta koska ei lääkäri itse kysynyt mitään. Jotenkin ajattelin että se selviää sitten kun se aika on jos on selvitäkseen ja että ei se ole sairaus, joka tulisi lääkärin turvin selvittää. Enkä oikein edes tiedä miksen pyytänyt raskauskoetta- en vaan halunnut ehkä saada tietoa noin- vaan testata ja jännittää omissa oloissani

Tekisi mieli käydä ostamassa vielä tänäiltana testi mutta en usko että mitään vielä näkyisi. Sanoin eilen miehellekin että epäilen olevani raskaana, jota en ennen ole sanonut vaikka olen vahvasti epäillyt ennenkin. Loiventelin tiestysti ennen kuin ehti edes kommentoida että voihan olla flunssaakin eikä sitä nyt mitenkään vielä voi tietää jne.

Tsemppiä ja plussia kaikille, pian selviää asioita täällä päin!

Peukkuja kaikille muillekin lähipäivien jännääjille!! Kenelläs alkaa olla kp:t täynnä piakkoin?

-Lumitähti


Jos en ole raskaana, huolestun todella mikä minua vaivaa sillä ei minulla koskaan ole tällä tavoin lämpöä ilman syytä. Mutta eihän sitä voi tietää koskaan. Vaikka olisi jokin vakavampikin tulehdus tms. aluillaan

 

Ups, tuo vika kappale kuului tuonne muun tekstin joukkoon eikä miksikään P.S- osioksi nimimerkin jälkeen, mutta kävi vahinko=)

 

Kiva kuulla sinusta Rookie! Pikaista paranemista!

Täällä ilmottautuu kans yks jolla on itsepäinen avokki. Ite olen kans todella jästipää niin välillä tää elämä on kyllä hankalaa. Mun avokki ei taas ikinä ala mun kans tappeleen vaan lähtee mielummin tilanteesta pois (yleensä autotalliin). Se ärsyttää mua vielä enempi. Luotan kyllä avokkiin, mutta välillä iskee semmosia mustasukkasuus kohtauksia, että hohhoijaa... Olen siinä ihan tyypillinen skorpioni. Välillä tuntuu, että helpommalla pääsis ku vaan lähtis, mutta kummiski rakastan tuota mörökölliä.

Lumitähdelle bdbdbdbdbdbd

Johkuna
kp26

 

Lumitähdellä onkin jännät paikat!! bd bd Mitä miehesi sanoi kun kerroit tilanteesta?

Mun täytyy kyllä myöntää että itse en ole helpoimmasta päästä seurustelukumppanina mutta mieheni on kyllä kiltti ja luotettava kaikin puolin. Joskus tuntuu että jos hänellä ois ollu enempi seurustelukumppaneita ennen minua niin noinkohan se minua jaksaisi?! Sillä ei nääs ole mihin verrata!! Minulla on myös samaa "vikaa" kuin Palleroisella että helposti ihastun ihmisiin...mutta onneksi en ole mitään pahempaa ikinä tehnyt.

Harmi kun Tyttelin tikuttellu ei onnistunut Jospa sitten ensi kerralla!

Susa kp18

 

Olen täällä yökyöpelinä, ei oikein tule uni vaikka väsyttääkin. Olin ystävän kanssa myöhään istumassa kaakaolla mutten puhunut mitään asiasta. Vaikka kyseessä todella hyvä ystävä. Ja kaiken lisäksi hän otti puheeksi lapsien saamisen, kuinka se muuttaa elämää ja kuinka hän ei itse ole vielä ainakaan pariin vuoteen valmis ym. Nyökkäilin vaan mutten kertonut että itse tässä on jo yritys päällä, hih

Susalle: Mies ei ehtinyt eilen sanoa mitään kun aloin jo toppuuttelemaan että "muuuutta eihän tässä nyt vielä mitään voi vielä tietää jne..". Tänään kysellyt monta kertaa että vieläkö on lämpöä, olenko väsynyt, ym. Ikään kuin johdattelisi minua ottamaan asian uudelleen puheeksi mutten ole ottanut. Tiedän kyllä että hän olisi onnesta soikeana. Kesällä jo sanoi ennen kuin edes alettiin tjottailemaan ( vaikka kyllä minun puoleltani voidaan puhua ihan yrityksestäkin, kyllä nuo ovispäivät tarkkaan hyödynsin) että jos tulisin raskaaksi hän olisi todella iloinen.

Tänään on ollut niin sopuisaa ja ihanaa. Mieskin sanoi että minulla on ihan toinen ääni kellossa, että puhui eilen minun toisen persoonani kanssa joka on kamala akka. Huoh. Ei näe että olisi itse mahd. vaikuttanut tuon "akan" ilmaantumiseen.

Johkuna: tuo on niin totta että vielä enemmän ärsyttää tilanteesta pakeneminen. Vaikka ehdotin sitä omallekin miehelle parempana vaihtoehtona kuin huutamisen mutta tosipaikan tullen jos lähtisi kälppimään kesken minun lauseeni niin kihisisin vielä enemmän kiukusta. Ja päälle puhuminen on kanssa raivostuttavaa.

On kai noissa meidän miekkosissa kuitenkin paljon hyvääkin kun niiden kanssa jaksetaan olla. Ja Johkunan sanoin, KYLLÄ, ihan varmasti olisi toisinaan helpompaa vaan ottaa ja antaa olla mutta kyllä siinä loppujen lopuksi niiiiin paljon enemmästä luopuisi kun saisi siinä helppoudessa

Aika mennä pehkuihin kieriskelemään ja yrittää saada unta. Eilen yritin silmäillä jostain kauan sitten jostain saamaani vauva- lehteä mutta tuntui jotenkin liian aikaiselta/ epätodelliselta ja vaihdoin vielä trendiin Maltti on valttia.

Huomisiin, hyviä öitä ( vaikkei tätä kukaan varmaan näin myöhään luekaan).

- Lumitähti

 

Nyt tulee purnausta täältäkin päästä. Tällä hetkellä olen nimittäin kurkkuani myöten täynnä tätä elämää ja varsinkin miestä!

Mulla on myös itsepäinen mies. Itse olen enemmänkin sovinnonhaluinen ja rauhaa rakastava, joka myös pyrkii välttämään riitatilanteita tai toisen ärsyttämistä. Toisaalta kun mulla sitten taas pinna katkeaa, ei se vaadi paljoakaan. Sitten räjähtää. Mun miehellä on kanssa vähän sellanen ikävä "paikalta poistumistyyli" riitatilanteissa. Käytännössä se ei kyllä mihinkään katoa, mutta sukeltaa kanavasurffailun syövereihin ja laittaa volaa kovemmalle, että saa muuta ajateltavaa kuin minun kitinäni. Mies on myös kova sanoissaan ja välillä saattaa sanoa jotain loukkaavaakin, vaikka tosin tiedän ettei hän sitä pohjimmiltaan tarkoita. Kun taas iloisina aikoina ollaan ihan päinvastaisia.

Mulla on nyt kyllä ollu tosi paska fiilis jonkun aikaa. Ihan ensinnäkin tänään (ja viimeaikoina) on ottanut pannuun se, että ovis on ollut tässä käsillä, ollut joko eilen tai sitten tänään. Iki-ihana puheenaihe eli limat ilmestyivät jo toissapäivänä ja eilen alkoi tuntua voimakastakin vatsannipistelyä. Tänään huomattavasti lievempää mutta vatsassa tuntuu silti. Kiertopäiväkin on tänään joko 13 tai 14 (en muista / jaksa laskea) joten oikeilla ajoilla ollaan. MUTTA!!!! Meillä on puuhailtu vällyjen välissä viimeksi yli viikko sitten ja nyt on olen parina iltana ja aamunakin yrittänyt tehdä aloitetta (hormoonit kun hyrrää aika tavalla, vauvahaaveista viis), olen vain saanut tyrmäyksen. Mies ei siis anna. Tämän johdosta vetäydyin eilen illalla pois makkarista. Tuli kunnon tunteenpurkaus. Paruin sohvalla, kävin röökillä ja paruin pihallakin. En meinannu saada itkua loppumaan, niin paha olo tuli ja kurkkua kivisti. Oikeasti tuntuu välillä, että meillä mennään tasan miehen tahtiin. Yksi kerta sadasta on se jolloin onnistun viettelemään miehen. Mutta kun mies haluaa, niin on oltava valmis vaikka keskellä yötä kesken kauneusunien!! Ja mitä vauvahaaveisiin tulee, niin aika heikolla pohjalla ollaan. Miehelle olen monet kerrat infonnut tätä naisen anatomiaa, kuinka lottovoitto se tärppi oikeastaan onkaan ja hän on muka ymmärtänyt. Sitten ei kuitenkaan käytä hyväkseen tilaisuuksia ja olostani tulee entistäkin toivottomampi. Ihan kuin tämä ei olisi ollut jo riittävän tuskainen taival jo muutenkin.

Tuntuu että olen niiiiin yksin asian kanssa. Kaiken huippu on se, ettei mies tajua ollenkaan miltä tämä tuntuu saati edes ymmärrä kuinka olen surrut keskenmenojani. On kuulemma MINUN ongelmani tämä lapsettomuus. Hänelle ei niin väliä vaikkei meille jälkikasvua suotaisikaan. Eihän hän näin ole juuri äskettäin sanonut, mutta tässä mielentilassa nuo sanat jotenkin kaikaavat menneisyydestä.

Itku meinaa tulla kokoajan. Tuli mieleen sellainenkin tapaus tässä kesän ajalta, jolloin olimme iltaa viettämässä tuttavien luona. Ystäväni mies kovasti uteli mieheltäni että millonkas meille on perheenlisäystä tulossa (tuollaiset utelut kun tuntuvat aika pahalta muutenkin). Arvatkaa mitä äijäni siihen vastasi!! Jotain suurinpiirtein näin että kyllähän sitä tässä on yritetty mutta kun toi emäntä ei vaan tuu raskaaksi. Vaikka tämän kuulinkin vain ihan ohimennen, oli pakko osallistua keskusteluun huomauttamalla, että harvemmin sitä pyhästä hengestä sikiää ja että kyllä siihen ihan seksiäkin tarvitaan.

Nyt kun eletään taas tällaista kautta ettei olla puuhasteltu vähään aikaan, alan miettiä jotain rakastajan hankintaa. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta v...ttaa yli kaiken ettei miehelle seksi ole niin tärkeää. Huonoina hetkinä pistää epäilemään, että miehellä on joku toinen. Hyvinä hetkinä taas ymmärrystää riittää, tekeehän mies pitkiä päiviä (12-16h / pv) eikä hän koskaan ole ollut mikään seksifanaatikko. Ainahan minä olen halunnut enemmän ja haluan edelleen, vauvahaaveista huolimatta. Mutta tuntuu vaan tosi toivottamalta edes haaveilla perheenlisäyksestä. Mies uskoo, että kohtalo kyllä ohjaa ja että se tärppi tulee sitten kun tulee kertalaakista eikä näin ollen meidän pidä tuijottaa kalenteria saati muutakaan. Eihän sitä nyt olla tehtykään herra ties kuinka pitkään aikaan mutta voisi vähän mieskin tehdä jotain asian eteen kuitenkin...!! Hän ei tajua oikeasti ollenkaan kuinka pahalta kaikki tämä nyt tuntuu. On itse asiassa toisinaan tuntunut jo viimeiset vuodet.

Tämä meni nyt vähän asian vierestä mutta oli pakko purkaa pahaa oloa. Tällaisia ongelmia meillä on ollut jo pitkään. On se nolo lääkärillekin voivotella etten tule raskaaksi kun tosiasiassa 50% syytä löytyy miehestä - kun ei käytä otollisia aikoja hyväkseen vaan sen sijaan särkee mun sydämen. Ja ihan sama tietääkö mies oviksesta vai ei, tieto lisää paineita ja kun hän silloin välttelee, ajattelen sen heti johtuvan siitä ettei mies ehkä haluakaan raskautta.

Onneksi tämä tilanne ei toistu joka kuukausi, mutta kyllä nyt ottaa päähän. Kun viime kuussa juuri pidin itse huolen siitä etten tule raskaaksi juuri ennen lomamatkaa, niin tässä kuussa kun vuosi täyttyy viime keskenmenosta, ei mies voi kanttaa kortta kekoon yrittämisen puolesta ollenkaan.

Ehkä pitäisi vaan luovuttaa. Uskoa, että halukkaampiakin miehiä löytyy jotka oikeasti ovat tukena näissä vauva-asioissakin. Musta alkaa meinaan oikeesti tuntua siltä, ettei tän yksinäisempi näiden asioiden kanssa voi enää olla. =(

Sori tää purkaus, mutten tiedä mihin muuallekaan tätä olisi sitten kiukutellut. =/ Kuulostan varmaan tosi itsekkäältä ja minä-keskeiseltä ihmiseltä, mutten voi tälle tunteelle mitään. Enkä oikeastaan tiedä onko tässä mitään oikeita tai vääriä tunteita, voiko tunteita edes luokitella niin..? Musta tuntuu pahalta ja piste. Kun mies ei osaa avautua omista tunteistaan, niin voisi edes yrittää, huom. YRITTÄÄ vähän ottaa huomioon näitä mun tuntemuksia. Ei ole kivaa enkä itselleni tällaisia tunteita ole koskaan toivonutkaan. Epätoivo vaan välillä nostaa päätään niin että melkeinpä haluaisi vaihtaa maisemaan ihan kokonaan, täysin omassa yksinäisyydessään.

Sanokaa ihan suoraan vaan jos ette halua tällaista marmattajaa tänne palstailemaan. Nyt on huono päivä ja se näkyy. Anteeksi. Kyllä näitä tulee taas parempiakin. =) Toivon mukaan.

Plussaonnea kaikille! Lumitähdelle peukkuja (kuten tottakai muillekin) ja ilmotelkaahan kuulumisia! Toivottavasti iloisia sellaisia. =)

 

Ei kannata lukea tota mun edellistä raivoamista jos ei halua silmien lupsahtavan kiinni kesken lukemista... heti tosi helpotti kun sai purkaa paineet pihalle.

Tästä opin, että munkin kannattais aina lukea lähettämäni tekstit ennakkoon... harmittaa vaan jälkikäteen vaivata muita ja viedä hyvää palstatilaa turhan takia...