vauva

  • Viestiketjun aloittaja mummoko 44-vuotiaana
  • Ensimmäinen viesti
Mun äiti oli 37-vuotias tullessaan mummoksi, isä 38-vuotias tullessaan papaksi.
Ja mun pappa oli 63-vuotias tullessaan isopapaksi. :)

Mä tulin siis 17-vuotiaana raskaaksi ja 18-vuotiaana sain lapseni, yksin.
Päivääkään en ole katunut eikä ole mielialat heitellyt. Olen todella onnellinen lapsestani ja tyytyväinen itseeni, että osasin jo 17-vuotiaana kantaa itsestäni vastuun ja tehdä ratkaisun raskauden jatkamisesta ITSE enkä kenenkään painostuksen alaisena. :)

Voimia ap:lle ja tulevan lapsen vanhemmille.
Ole ylpeä pojastasi, ilmeisesti aikoo kantaa vastuun kun sinullekin asiasta ilmoitti. :)
 
  • Tykkää
Reactions: kojootti
....
[QUOTE="huh";24831469]Oletko vieläkin niin tossu kuin 18-vuotiaana että sut vois joku pakottaa aborttiin?[/QUOTE]

En. Koska nyt olen aikuinen ja osaan valita viisaammin kuin silloin nuorena. Kyllä mä tiedän että mun mielipide kauhistuttaa teistä monia, mutta ei voi mitään. Mä olen pelkästään kiitollinen mun äidille ettei antanut mun pitää lasta silloin, koska nyt kun minulla on lapsia tiedän miten rankkaa se on ja kenenkään nuoren ei pitäisi joutua omaa hölmöyttään ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.
 
Huom harmaana
Täytyy todeta, että olisin aika pettynyt jos oma poikani aikanaan tekisi vastaavan ilmoituksen. Olisi jotain tärkeää jäänyt ilmeisesti opettamatta. Mutta eihän sille tuossa tilanteessa muuta voi kuin olla nuorten tukena, jos he ovat päättäneet lapsen pitää.

Erikoinen ajatuskin, että olisin tuon ikäisenä mummo, kun oma lapsi on tuolloin vasta 9 v :D
 
Täytyy todeta, että olisin aika pettynyt jos oma poikani aikanaan tekisi vastaavan ilmoituksen. Olisi jotain tärkeää jäänyt ilmeisesti opettamatta. Mutta eihän sille tuossa tilanteessa muuta voi kuin olla nuorten tukena, jos he ovat päättäneet lapsen pitää.

Erikoinen ajatuskin, että olisin tuon ikäisenä mummo, kun oma lapsi on tuolloin vasta 9 v :D
Jos mulla olisi poika ja kävisi noin, totta kai olisin salaa mielessäni kauhuissani ja peloissanikin nuorten puolesta, ei ole helppoa olla nykymaailmassa teinivanhempi.
Olisin silti myös äärettömän onnellinen; mun kasvatus on tuottanut tulosta, lapseni on rehti ja reilu, aikoo kantaa vastuunsa tekemisistään!
Nimittäin aina on pojan äidillä myös se vaihtoehto, että poika ei halua olla lapsensa kanssa missään tekemisissä etkä sinä itse edes tiedä sinulla olevan lapsenlapsia.
 
Huom harmaana
Jos mulla olisi poika ja kävisi noin, totta kai olisin salaa mielessäni kauhuissani ja peloissanikin nuorten puolesta, ei ole helppoa olla nykymaailmassa teinivanhempi.
Olisin silti myös äärettömän onnellinen; mun kasvatus on tuottanut tulosta, lapseni on rehti ja reilu, aikoo kantaa vastuunsa tekemisistään!
Nimittäin aina on pojan äidillä myös se vaihtoehto, että poika ei halua olla lapsensa kanssa missään tekemisissä etkä sinä itse edes tiedä sinulla olevan lapsenlapsia.
Nooh, itse ajattelin lähinnä sitä ehkäisypuolta...Toki on hieno asia, että "mies" kantaa vastuun teoistaan.
 
gg
tämäkin riippuu todella paljon että millainen teini on..jotkut tekee töitä vanhemmuuden eteen ja on kypsempiä kuin kuin ikä antaa luulla ja sitten on niitä jotka tekee lapsen,toteaa että yösyötöt on kamalia,väsyttää ja elämä on pilalla lapsen takia jonka jälkeen vauva on kuin kiertopalkinto joka siirtyy sille kenellä eniten voimia ja aikaa on..
 
"heips"
Kyllä mä vaan olin jo aika itsenäinen 17-vuotiaana. Asuin yksin ja huolehdin itsestäni. Vuoden olin seurustellut nykyisen miehen kanssa ja jos olisin tullut silloin vahingossa raskaaksi olisin pitänyt lapsen.
 
"vieras"
Mä tulin mammaksi 41 vuotiaana.
Minä mieluummin tulisin mummuksi jo tuossa iässä.
Tosin mun vanhin lapsi tulee olemaan silloin kun itse olen 41 23 vuotias ja nuorin 10 vuotias.
Mielelläni silloin mummoksi tulisin, en enää jaksais omia vauvoja tuon ikäisenä saada. :)
Mutta joakainen tekee omat valinnat niin kuin hyvältä tuntuu. :)

Ap:nä sopeutuisin vaan tilanteeseen, eihän to edes ole paha ikä tulla mummuks. Onnea!
 

Yhteistyössä