Vauva viikoksi hoitoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja milloin?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No eihän tuollaiset vanhemmat tietenkään ikävöi liikaa, jotka surutta pienen lapsensa viikoksi hoitoon vievät. Ne joilla ikävä tulee, jättävät viemättä.
 
sinun suhteesi ei kai sitten kestänyt ilman eroja lapsista, se ei tarkoita etteikö muiden suhteet kestäisi.

On hyvä ettet allekirjoita tuota väitettä lapsipsykologien mielipiteestä, oletko kenties psykologi? Vai kenties vain viisaampi kuin psykologit?
 
kyllä alle kouluikäisenä välillä viikoksi, välillä kahdeksi. Vanhemmat reissasivat ympäri maailmaa. Ja kyllä ihmettelen edelleen ja olen sitä mieltä, että se reissailu taisi olla tärkeämpää kuin minä. Vahingosta viisastuneena omia lapsiani en viikoksi hoitoon lykkää.
 
Ootteko oikeesti vähän tyhmiä. Tappelette ja väittelette asiasta, mihin ei ole tulossa minkään näköistä lopputulosta. Toiset on sitä mieltä, että joo hoitoon vaan ja toiset sitä mieltä ettei missään nimessä hoitoon.

Pitääkö siitä vielä jankata???
 
Oliko kommenttisi minulle? No mä en lapsiani ole hoitoon lykännyt vaan lapset ovat reissussa ja mä kotona! Ja musta on ihana nähdä kun lapsi oikein hehkuu onnesta kun tietää reissun lähestyvän ja tullessaan kotiin hehkuttaa kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa iloisin mielin!!
 
minäkin suunnittelin odotusaikana että jatkan opiskeluita kun vauva on 8kk ja vien pojan hoitoon:) Kun vauva syntyi päätin että opiskelut saavat odottaa.Nyt poika on vuoden ja aion olla kotona pikkuiseni kanssa vielä pari vuotta! Poika varmasti pärjäis ilman äitiä mut äiti ei ilman poikaa:D ikävä tulee jo jos olen tunnin poissa.
 
Saisiko tähän monen toistamaan Faktaan jotain lähdetietoja, kuten kehityspsykologin nimiä tai viittauksia ko. tutkimuksiin?
Minusta tuo väite kuulostaa niin rajulta ja vaikealta todentaa. Vastasyntyneenkin kun on todettu tunnistavan äitinsä ääni jne.
 
Itsekin olen neuvolantädin kanssa keskustellut tuosta tutkimuksesta.

Ja meillä on testattu tuo ihan käytännössä 8 kk pojan kanssa. Mieheni lähti neljäksi päiväksi työmatkalle ja kun hän tuli kotiin, poika vierasti häntä kuin ketä tahansa vierasta ihmistä ja alkoi itkemään kovasti ja halusi vain äidin syliin.

Kyllä, vastasyntynyt tunnistaa äidin äänen mutta jos ei kuulekaan sitä vuorokauteen, ei hän sitä enää tunnista.
 
Voisin kuvitella antavani noin kouluikäisen ""vauvan"" mummolle viikoksi hoitoon mutta vain painavalla syyllä. En matkan takia yms jos lapsen voi ottaa mukaan.

Lapset kuuluvat perheeseen ja ette ole enää teinejä. Itse näkisin pienen lapsen jättämisen hoitoon rangaistavana tekona silloin kun se kestää enemmän kuin pari päivää.
 
""Itse näkisin pienen lapsen jättämisen hoitoon rangaistavana tekona silloin kun se kestää enemmän kuin pari päivää.""

No jospa itse ottaisit sen järkesi käteen aikuinen!!!

Nyt rupeaa kyllä jo ellimammoilla heittämään todella!
 
No niin, mielipiteitä tullut puolesta ja vastaan. Me nyt luovutaan tästä perinteisen kahdenkeskisen häämatkan tekemisestä ja mennään varmaan kolmisin vauvan kanssa. Tai odotetaan nyt ensin että se syntyy ja katsotaan sitten, miten se elämä ja arki lähtee pyörimään. Teemme sitten sen kahdenkeskisen matkan vaikka 10-vuotishääpäivänä =).
 
Voi hyvänen aika tätä palstaa! Joka ikisessä ketjussa tapellaan! Kuullostaa kuin aivottomat lapsiäidit kävisivät täällä keskustelua! Ja mitä mami5:n tilanteeseen tulee; aivan turha mennä arvostelemaan, kukaan teistä ei voi satavarmasti tietää mikä oma tilanteenne on 10 vuoden päästä, ties vaikka olette kolmatta kertaa naimisissa... Ai niin mutta joo, teidän kaikkien liitothan on täydellisiä, eihän teidän kohdalle niin voi käydä!

Mutta ap:lle, me jätimme kaksosemme puolivuotiaana ensimmäistä kertaa mummilaan ja lähdimme viettämään risteilylle kahdenkeskeistä aikaa rankan puolivuotisen jälkeen. Teki hyvää äidille ja parisuhteelle sekä antoi taas voimia jatkaa arjessa. Samat aurinkoiset hymyt saimme palattuamme, eikä lapset näytä olevan traumatisoituneita oltuaan 2 päivää mummilassa... Viikko on tietysti aika pitkä aika, en osaa sanoa minkä ikäisenä jättäisin, vaikka olenkin vahvasti sitä mieltä että levännyt äiti on parempi kuin univelkainen ja arkeen kyllästynyt, mutta 24/7 lapsen kanssa oleva äiti!
 
Osoittaako viestisi omasta mielestäsi todellista älykkyyttä? Alennuit ihan samalle tasolle kuin nuo ""aivottomat lapsiäidit"". Että onneksi olkoon.
 
Miten niin ei voi tietää, eiköhän sitä ihminen itse tiensä valitse. En voi tietää olenko eronnut kymmenen vuoden päästä, mutta tasan tarkkaan uusioperheessä en elä.

En ikinä rupea lapsia pyörittelemään sinne ja tänne, saati ota lapsille täysin vierasta ihmistä nurkkiin pyörimään saati tekemään uutta kierrosta lapsia.

Vai väitätkö, että nämä asiat vain tapahtuvat eikä niille mitään voi. Tuskin.
 
No niin,

huh mikä ketju, mutta jos nyt jotain kiinnostaa vielä yksi mielipide, niin...

- myös meillä testattiin justiinsa 5 kk vauvan muistin pituus, ja hienosti tunnisti isänsä 5 pv erossaolon jälkeen, vaikka muuten onkin kova vierastamaan. Psykologian lakeja kumoava ihmelapsiko?
- itse olen ollut reilusti alle kouluikäisestä lähtien maalla mummulassa kesäisin pitkiäkin aikoja, varmasti yli viikon putkeen. 80-l alussa kännyköitä ei tietty ollut eikä mummulla vielä puhelinta, ja äidille käytiin soittamassa kyläkaupasta. Ei ole todellakaan jäänyt traumoja, päinvastoin! Muistan, että minulle tosin tehtiin selväksi, että heti saa pyytää hakemaan kotiin, jos siltä tuntuu.
- joku sanoi, ettei 5 lasta tee mami5:destä (oliks se nyt tällainen se nikki) parempaa äitiä kuin muut. No ei varmaan parempaa, mutta totta kai paljon kokeneemman ja viisaamman lastehoidon suhteen kuin esim. me yhden lapsen äidit! Itse ainakin annan todella painoarvoa suurperheen äidin mielipiteille.
 
Ei välttämättä tee viisaampaa, kokeneemman kyllä...
Tutullani on 6 lasta ja kyllä siltä äidiltä ainakin on monissa lapsenhoitoon liittyvissä asioissa viisaus kaukana. En viitsi kertoa esimerkkejä, kun saattaa itsekin näitä juttuja lukea...
 
No täällähän on superäidit paikalla.
Oletteko miettineet mitä traumoja lapsenne saavat niinä hetkinä joina naama punaisena ja nuttura tiukalla täällä kirjoitatte?
 
Nykyäidit on heikkoja ja ruikuttajia, negatiivisia. Eikö ole onni kun on lapsi ja saa ottaa hänet matkoille mukaan? mikä siinä on että lapset koetaan rasitteeksi ja halutaan paeta miehen kanssa viettämään yhteistä aikaa? mitä ihmeen yhteistä aikaa? eikö koko ajan ole kotona sitä ihanaa yhteistä aikaa perheen kesken? onko teillä niin huono parisuhde että joku matka pelastaa ja tekee ihmeitä? meillä on 2 lasta on viiletetty matkoilla ja arjessa aina lasten kanssa. Ollaan virkeitä, iloisia ja onnellisia ihmisiä. Ei viedä rakkaita lapsiamme hoitoon jos lähdetään jonnekin vaan he ovat aina mukana. Yksittäiset illanvietot on eri asia.

Pieni ryhtiliike olisi paikallaan. Äideistä on tullut kuin vaativia pikkulapsia jotka kokevat äitiyden ja lapsen rasitteina ja tarvitsevat omaa aikaa ilman lapsia. Yhteiskunnan tulisi elättää ja äitien pitäisi saada olla kotona, forever.

Löytäkää iloisuus ja onni arjestanne ja lopettakaa valitus.

Alkuperäiselle sanon vain että jos parisuhde on kunnossa, lapsi tulee osaksi teidän perhettänne ettekä halua sitä hylätä yhteisiltä reissuiltanne pois.
 
Koko ajan suurempi osa lapsista syntyy AVIOLIITON ULKOPUOLELLA! Miksi ihmeessä? miksi vanhemmat eivät voi mennä ensin naimisiin ja sitten vasta hankkia lapsen? ei osoita suurtakaan kypsyyttä lähteä häämatkalle ja jättää lapsi hoitoon. Myös minä määräisin tuollaisen toiminnan rangaistavaksi teoksi, kuten joku tuolla aiemmin jo kirjoittikin.
 
Puhut asiaa....vaikken nyt lähtisi mitään rangastavaa siitä tekemään.

Jos jengi on valmis sitoutumaan lapseen loppuiäksi, niin miksi ihmeessä ei voida mennä naimisiin ja sitoutua myös siihen lapsen isään/äitiin loppuiäksi.
 
mikäs ihme se on? Minä taas ihmettelen sitä, että minkä helvetin takia sitä pitää aina jonkun ukon kanssa olla? Itsenäisyttä ei löydy lainkaan. Erota ei uskalleta ennen kuin uusi on katsottu.

Ja jos ei se ensimmäinen liitto lasten isän kanssa onnistu, uusioliitto kestää vielä pienemmällä todennäköisyydellä. Ja sitten pyöritellään lapsia isi 2. ja isi 3. jne. kanssa.

 

Yhteistyössä