Vauva vasta ajatuksissa

[Pikkis82]

Heipat,

Olen uusi täällä ja etsiskelin palstaa missä vauva olisi vasta ajatustasolla, ei työnalla. Josko löytyisi muita samaa miettiviä immeisiä..
Olen 27 ensi keväänä 28 ja mieheni on saman ikäinen. Itsellä on ollut kova vauvakuume jo pitkään! Mieheni haluaa lapsia myös ja on puhunut aina, että ei vielä. En ole halunnut painostaa, ja haluan hänen myös haluavan lasta tosissaan.
Nyt on alkanut tulemaan jo juttua, että josko pitäisi sitäkin miettiä. Välillä hän sanoo, että mitä sitä siirtämään eteenpäin ja taas välillä hän ei halua puhua koko asiasta. Nyt en itse pysty mitään muuta ajattelemaankaan.. Mieheni on sellainen joka haluaa miettiä tarkkaan mitä tekee ja tätä asia häntä taitaa vähän vielä mietityttää, siksi en halua siitä joka päivä jauhaa.. Ollaan lähdössä jouluntienoolla ulkomaille ja olen itsekseni miettinyt, että josko sitä voisi keväällä sitten jättää pillerit pois. Vähän siitä jo vihjailin miehellenikin, tosin vastaus jäi leijumaan.
Minun ystävilläni alkaa jo lapsia olla, ja vauvauutisia tulee koko ajan lisää, kun taas mieheni kavereilla ei lapsia ole kellään ja suurella osallaa edes vakituista parisuhdetta. Sekin vaikuttanee miehen ajatusmaailmaan..
Mutta siis kuume on kova ja tässä jo mietin olisinko voinut tulla raskaaksi edellisen ovulaation aikana, kun olin yhden pillerin unohtanut. Kuvittelenkin jo oireita, ja välillä pohdin testin ostoa.. Menkat oli kyllä ihan normaalisti ja järjellä kun ajattelen, tiedän että aikasen epätodennäköistä on. Mutta kun jotain oikein kovasti haluaa, niin sitä taitaa päässä alkaa vähän vipata..

 

[Riskillä?]

Ymmärrän sun vauvakuumeilun ja tuskan, kun haluaa jotain kovasti. Mun kokemuksella miehet on usein tuollaisia, että soutaavat ja huopaavat koko ajan päätösten välillä. Sain kuvan, että miehellesi vauva ei kuitenkaan olis kamala shokki ja siitä tulikin mieleeni, että jos jättäisitte ehkäisyn pois ja menisitte "tulee jos on tullakseen" periaatteella. Sehän vauvojen saanti ei ole oikeasti niin helppoa, kuin mitä kuvitellaan ja oikea ajoitus on hyvin tärkeää. Jos miehesi vielä epäröi, niin koettaisi välttää hiukan noita tärppiaikoja, kunnes miehesikin olisi täysin valmis. Voisi harrastaa keskeytettyä yhdyntää, varmoja päiviä, kaikkia näitä koulussa ei suositeltuja ehkäisymenetelmiä. Ja jos joskus vain siltä tuntuu, niin antaisi mennä asian pidemmälle. Niiden pillereidenkin jälkeen saattaa tovi kestää, että oma keho tasoittuu normaaliksi. Ei kuluisi turhaan aikaa sitten oikean paikan tullen siihenkään, jos olisi jo aiemmin mennyt "riskillä" ilman ehkäisyä. Mutta eihän siis toki kaikilla mene siihen lainkaan aikaa. Meillä oli takana vuoden keskeytettyjen yhdyntöjen aika, ikään kuin siirtymä, kunnes olimme molemmat edes hiukan enemmän valmiita ajatukselle viedä asian niin sanotusti loppuun. Ensimmäisestä kierrosta natsasi ja koskaan ei tullut katumaa, epävarmuutta eikä mitään vaikka olimme molemmat hiukan vielä peloissamme ja epävarmoja, että no nytkö on hyvä aika. Se oli paras päätös koskaan, myös mieheni mielestä. Tsemppiä vauvakuumeiluun, sitä minäkin kuumeilen nyt taas. Toivottavasti miehesikin uskaltaisi hypätä hommaan mukaan, parhaaseen mitä voi olla!

 

[ripsikuoriainen]

Näin meillä. Minä olen 26 ja mies vanhempi. Ajatuksen tasolla vasta mennään tavallaan, tosin jätettiin ihan vastikään ehkäisy pois. Mutta yrittämällä ei yritetä, jos ei luonnollisella tavalla tule, niin olkoon tulematta! Ei sekään niin kovasti sureta tai etenkään ole meille kummallekaan mikään maailmanloppu, on sitä niin paljon muutakin. Kumpikaan meistä ei välttämättä halua omia lapsia, vaikka lapsista molemmat tykätään kovasti ja touhutaan niiden kanssa mielellään. Mutta tosiaan jos on tullakseen niin tulkoon vaan, mitäpä sitä sen enempiä miettimään. Osa elämäähän se mukula on, ihan niinkuin monet muutkin asiat. Mutta mukava lukea samankaltaisia ajatuksia ja pohdintoja, tsemppiä sinne mitä elämä nyt sitten tuokaan!

 

[Pikkis82]

Voisin sitä varmaan ehdotella kun tuo mies kuitenkin haluaa sitä lasta myös. Tosin yksi kavereistani juuri ajatteli näin, et jos nyt jättäisi ne pillerit pois ja sitten ensi vuoden puolella tosissaan yrittäisi ja tsädäm, hän saa huhtikuussa vauvan Mieheni tietää tämän.. Tänään koitan silti keskustella asiasta, että josko!

 

[ripsikuoriainen]

Niin, ainahan se voi olla niin, että hetikin tärppää kun ei sitä koskaan tiedä. Mutta toisaalta, ei kai sitäkään voi varmasti tietää, milloin olisi jotenkin "oikea aika" tai parempi aika tai elämäntilanne oikea tai jotain. Tai milloin itse olisi sen valmiimpi. Ainahan siinä on kuitenkin se n. yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua!

Kirjottele vaikka mihin ajatukseen päädyitte, jos tänään keskustelette asiasta. Elämäähän tämä tosiaan on, ei sen enempää. Tai vähempää!

 

[Pikkis82]

Juu, yritys hyvä kymppi
Mies sanoi että katsotaan. Tuli mieleen että ihan kuin olisin pyytänyt porukoiltani uutta pyörää ja siihen sanotaan että katsotaan.. Sanoin kyllä ettei se käy niin helposti ja miehelleni oli yllätys että vain ovulaation aikana vain voi tulla raskaaksi.. taitaa olla nukuttu biologian tunnilla!
Eli ihan selkeästi hän tarvitsee vielä vähän aikaa vähän sulatella tätä. Jospa koittaisin nyt löytää kärsivällisyyttä tätä asiaa kohtaan.

 

[miehet!;)]

Munkin mies oli alkuun aika nihkeä yrityksen aloituksen suhteen, mut sit kun yritys aloitettiin oli mies kyllä muakin pettyneempi kun plussaa ei ihan heti tullut. Kolmen kierron jälkeen mies oli jo huolissaan että hänen spermassaan on jotain vikaa kun vauvaa ei vielä kuulu!!! Yritäpä siinä sitten selitää että ei se ehkä käy sormia napsauttamalla se raskautuminen... Meilläkin miehelle ol ihan yllätys että raskaaksi voi tulla vain muutamana päivänä kuusta.

 

[Sudenmarja]

Minullakin on tässä pikkuhiljaa ajatuksissa tuo raskaaksi tulon yrittämisen aloittamisen harkitseminen, mutta ei mikään kiire. Työkuvioiden takia ajattelin vielä odottaa ainakin ensi kesään. Tai saa nyt nähdä meinaako hormonikierukka lopettaa toimintansa aikaisemmin, se on nyt ollut 6 vuotta ja saisi luvan pelittää nyt ainakin siihen ensi kesään.

Joo kyllä varmaan sitä ovulaatiota yms joutuu miehelle selittämään toisenkin kerran, veikkaan että meillä pitää vielä lisäksi piirtää kuva ja vääntää rautalangasta. Ja siinä sitten on varmaan miehen mielestä taas liikaa informaatiota Lienee yksinkertaisinta sanoa sille vain, että tiedustelee tilannetta vaikka puolen vuoden kuluttua jos en ole ilmoittanut muuta

Koulun biologian ja terveystiedon tunneilla lähinnä opetetaan, että raskaaksi VOI tulla koska tahansa ja kaikilla on varmasti joku sukupuolitauti. Älkää vaan luottako varmoihin päiviin yms vaan käyttäkää aina kortsua ja mielellään vielä paria muuta ehkäisykeinoa siihen lisäksi Johan teiniraskaudet lisääntyisivät räjähdysmäisesti, jos teineille kerrottaisiin, että "jooooo, no... eeeii se nyt niiin todennäköistä ole että yhdestä kerrasta raskaaksi tulee..." Lienee yleisellä tasolla parempi, että miehet uskovat naisten tulevan raskaaksi sormia napsauttamalla.

 

[Ellamari]

Koulun biologian ja terveystiedon tunneilla lähinnä opetetaan, että raskaaksi VOI tulla koska tahansa ja kaikilla on varmasti joku sukupuolitauti. Älkää vaan luottako varmoihin päiviin yms vaan käyttäkää aina kortsua ja mielellään vielä paria muuta ehkäisykeinoa siihen lisäksi Johan teiniraskaudet lisääntyisivät räjähdysmäisesti, jos teineille kerrottaisiin, että "jooooo, no... eeeii se nyt niiin todennäköistä ole että yhdestä kerrasta raskaaksi tulee..." Lienee yleisellä tasolla parempi, että miehet uskovat naisten tulevan raskaaksi sormia napsauttamalla.

Tuo on niiiiin hyvä pointti!!

Meillä haaveillaan toisesta vauvasta. Eka 1v 3kk nyt. Tarkoitus olisi aloittaa "projekti" vuodenvaihteessa. Ikää on molemmilla 35+ joten varmaan aika aktiivisella lähestymistavalla mennään sitten. Ekaa yritettiin vähän yli vuosi, tosin oli aika laiskaa meininkiä välillä. Seksin harrastaminen "tositarkoituksella" kalenteri (tai ovistikku) kädessä todellakin alkaa käydä työstä pidempään jatkuessaan joten ei jaksa joka kierrossa ehkä kuitenkaan olla niin pupuna.

 

[mie-maalta]

Josko minäkin.. Mieheni ja minun eka yhteinen nukkuu tuolla nyt päiväuniaan, ikää 1v2kk ja risat. Nyt ollaan mietitty toista, eilen tilasin ajan kierukan poistoon ja mies oli sit illalla ihan häh, nytkö jo. Tuota poikaa, kun "tehtiin" niin tärppäsi heti toisesta kierrosta, tosin minun kroppani toimii sveitsiläisen kellon tarkkuudella, joten oli suht helppo laskea minä päivänä pitäisi onnistua. Pitää muistaa, että varminkaan laskutoimitus ovulaatiopäivästä ja varminkaan kroppa ei ole 100% varma. Toisaalta varmiskaan ehkäisy ei taida olla 100% varma...
Ajattelin kirjoittaa tähän teidän "osioon", kun eihän se vauva vielä ole "työnalla", kun kierukkakin on vielä paikoillaan. Eikä meidän ole tarkoitus tekemällä alkaa vauvaa tekemäänkään (tosin yleensä nämä sanat varmistavat sen, että pam, olet raskaana heti...), tulee jos on tullaakseen, vaikka heti, tai sitten vuoden päästä.

 

[marjutanna]

Minäkin olen pikkuhiljaa vasta kypsymässä vauva-ajatukseen. Ikää nyt 25, avomies pari vuotta vanhempi. Hänellä on aiemmasta suhteestaan jo pian kouluikäinen lapsi, joten vauvan- ja lapsenhoitokokemusta huomattavasti enemmän kuin minulla.

Mullakin on tuo kierukka vielä ja alunperin oli tarkoitus, että otan sen pois v.2010 lopussa. Asumme vielä sellaisessa kämpässä, johon vauvanhoitokuviot olisi tosi hankala sovittaa - muutto edessä vuoden kuluttua kun uusi talomme valmistuu. Sinne on tulossa vauvalle oma huone

Mutta sen verran jotenkin vanhanaikainen olen, että haluaisin naimisiin ennen vauvan tuloa. En mitään prinsessä-kermakakkuhäitä, vaan ihan jotain pientä ja intiimiä. Tästäkin on jo miehen kanssa puhuttu, itse asiassa hän taisi ottaa häät ensimmäisenä puheeksi..

Vauvakuumetta siis pukkaa, mutta täytyy nyt vähän koittaa rauhoitella itseäni lukemalla vaikka niita kauhutarinoita vauvojenhoidosta

 

[ripsikuoriainen]

Paljon on kaikenlaista tekemistä näin syksyllä, joten enpä ole ihmeemmin tässä ehtinyt edes ajatella kakara-asiaa jossain taustalla on toki tieto siitä, että ilman ehkäisyä mennään, mutta kuten jo tuolla edellä kertoilin, tulee jos on tullakseen. En ole oikein koskaan osannut hirveän tarkasti itseäni kuunnella tahi tunnustella fiiliksiä yms., joten ovikset ja muut menee multa kyllä ihan sivuun. Että mitään tähtäilyjä tai laskeskeluja tai hyviä tärppipäiviä ei harrasteta. Mennään vaan niin kuin tuntuu. Sinälläänkään en siis jaksa uskoa, että tässä mitään suurta lähiaikoina tapahtuu!

Mutta kivasti näin, arki on ihanaa ja olen onnellinen. Jotenkin on vaan sellainen luonnollinen ja hyvä olo. Ja vaikka paljon on kaikenlaista, olen suhteellisen pienen ajan sisällä oppinut rauhoittumaan. Ja olen jotenki tasapainoisempi ja iloisempi nyt. Tai en tiedä olenko nyt sen iloisempi, iloinen olen luonteeltani ollu aina, mutta jotenkin se ilo on nyt syvempää, rehellisempää ja aidompaa: ehkä ennen olin iloinen päältä, mutta jossain minussa sisällä asui silti surupeikko. Ja mikä on tärkeintä, olen nyt sinut itseni kanssa monien vuosien kamppailun jälkeen ja ahdistus on tiessään. Hassua sinällään, nyt tuntuu, että olenkin yhtäkkiä kaikista kauneimmillani ja paremmassa fyysisessä kunnossa kuin ikinä, vaikka en kamppaile niitä asioita saavuttaakseni tai näe vaivaa hulluna niiden eteen. Ehkä se on tosian tuo mielentila, joka tekee ihmeitä olemukseen. Sitä löytää, kun malttaa lopettaa etsimisen. Ja on mahdollista parantua sellaisesta, jota ei koskaan ole tiennyt edes sairastavansa. Vertauskuvallista, ehkä, mutta aika totta minun elämässäni.

Mukavia syyspäiviä kaikille teille

 

[Pikkis82]

Kiva että olet tuollaisilla fiiliksillä nyt ripsikuoriainen
Nyt se mun mies suostu et jätän ne pilsut pois ja käytetään nyt kortonkia ja kattellaan sitten ensivuoden puolella. Selittelin aikani tuossa noita vauvajuttujani ja sitten totesin tuossa yksi aamu että suurin osa kavereistani saa nyt vauvaa ja mieskin pääsisi "helpommalla" kun minun kavereiden kanssa pääsisin jakamaan ja keskustelemaan näistä, ettei sitten vuosien(?!) päästä kaikki kuormitu tuon ukon tehtäväksi.. Hehee No mies sitten vähän mietti ja sanoi että katsotaan sitten ensi vuonna ja lopeta sitten ne pillerit ja taas ihmetteli tätä vaan kerran kuussa raskaaksi tulon mahdollisuutta.. Nakkasin pillerit samantien roskiin. Fiksua sinänsä, kun just olin aloittanut laatan ja kolme pilleriä kerkesin syömään, ehkä olisi voinut loppuunkin sen laatan syödä, mutta eiköhän se kierto jossain kohtaa normalisoidu.
Ja marjutanna, mua ei ainakaan viä oo saanu mitkään, edes kauhutarinat, rauhottumaan pahenee vaan tuo kuumeilu.

 

[ripsikuoriainen]

Tjaa.. Tuppaa välillä unohtumaan koko tämä asia, että onkohan sitä sittenkään edes ajatuksen tasolla tämän kanssa No ei, mukavasti tässä mennään. Onnellinen olen ja hyvällä mielellä. Joulua odotan jo kovasti, on ihanaa kun on tullu lunta ja on valkeaa!

Välillä tulee mieleen, että on minun niin hyvä olla näin, tällä tavalla kaksistaan ukon kanssa elellä. Niinä hetkinä tuntuu hullulta ajatus, etä vaihtaisin tätä hetkeä, vapautta, tasa-arvoista ja rauhallista yhteiseloa, onnea ja tasaisuutta mihinkään vauvoihin liittyvään. Kun siinä on sitten niin paljon kaikenlaista uutta ja outoa, pelottaviakin asioita. Mitä jos en osaakaan tai en pysty, jos masennun ja katoan itse jonnekin mihin en halua kadota? Tai jos en kokisikaan lasta omakseni tai jos en rakastaisikaa sitä. Miehen kanssa ollaan asioista paljon puhuttu ja itseasiassa kenenkään muun kanssa en omia lapsia uskaltaisi edes ajatella. Mutta helpottaa, että en ole yksin, että tää on yhteinen asia. Ja ilman toista ei visi edes tulla koko lasta. Sen ajatteleminen rauhoittaa.

Mutta kyllä sitä pohtii myös sitä, miten jännittävää ja rikasta olisi saada elää pienen (tai useammankin tietty ku yhden) ihmisen rinnalla ihan läheltä. Elää omaa elämäänsä ja rakentaa siitä elämästä yhdessä miehen kanssa jotakin, mitä muut eivät voi minulle tai meille rakentaa. Katsoa ja seurata miten siitä pienestä ihmisestä tulee oma itsensä, miten se oppii elämää ja asioita maailmasta. Olla siinä hetken matkaa, rakentaa juuria ja siipiä, joilla se voi joskus siirtyä opettelemaan elämää ihan itse. Seurata siinäkin vielä, tukea ja elää, lohduttaa ja nauraa mukana. Jäädä ja päästää irti, antaa sen mennä, kun on sen aika. Mitä jää jäljelle? Niin. Lopulta siinä sitten ollaan taas minä ja mieheni kahdestaan. Mutta ollaan saatu kokea miljoonia asioita yhdessä, yksikkönä, perheenä. Ollaan saatu rakastaa yhdessä. Ja elää.

Huokaus. Elämää

 

[Dhap]

Samanlaisia mietteitä myös täällä. Valmistuin vasta ja ensimmäinen pidempi määräaikaisuus on alla ja sitten iskee tämä jokatalvinen vauvakuume. Aiemmin olen pystynyt selvittämään asian niin, että täytyisi ensin valmistua ja saada töitä. Nyt kun yritän vakuuttaa itseäni siitä, että työkokemustakin olisi hyvä hankkia hieman lisää, huomaan törmääväni ongelmaan. Selitys ei tunnu riittävän. Ikää minulla on 25v. ja miehellä pari vuotta enemmän. Ollaan puhuttu, että molemmat lapsia haluttaisiin, mutta ajankohta on aina tuntunut "sitten joskus". Kun on tienattu hieman lisää, matkusteltu hieman enemmän ja eletty sitä tavallista "aikuisten arkea".

En tiedä miten tämän ottaisi puheeksi miehen kanssa. Pelkään, että vastaus on ei. Toisaalta saataisiin mahdollisesti sovittua edes aikataulusta. Toisaalta pelottaa ajatus, että vastaus on kyllä. Haluaisin useampia lapsia pienellä ikäerolla. Miten usean vuoden kotonaoleminen vaikuttaa tulevaisuuden työllistymiseeni jne. Tietysti voi olla niinkin, ettei sitä vauvaa alakaan kuulumaan ja saadaan toteuttaa kaikki tuo rauhassa... Hmm. ja vauvapalstalla sitä vaan surffaillaan...

 

[Vaniljarinkeli (ei kirj.)]

Täällä kanssa vauva haaveissa, tosin monta kertaa päivässä (ja ties monettako vuotta jo). lapsi saisi periaatteessa tulla vaikka heti, mutta silti olemme päättäneet olosuhteiden pakosta aloittaa "toden teolla" vasta loppukesällä, jättää pillerit pois yms. Minä olen pian 24, mies 26 ja olemme molemmat vielä opiskelijoita. Tarkoituksena on valmistua alkusyksyllä, mutta tämä opiskelutilanne rajoittaa tätä vauvahaaveilua ihan kamalasti. Tähän elämäntilanteeseen emme vain kerta kaikkiaan voi suunnitella vauvaa, kun taloudellinen tilanne on mikä on, töistä ei ole tietoa jne. Tiedän, ettei taloudellinen tilanne ole se oleellisin lasta ajatellen ja vähälläkin pärjää, mutta meille ja meidän kamalan tarkasti asioita suunnitteleville luonteillemme se on ainoa vaihtoehto. Äitiysrahanikin olisi parempi, jos olisin syksyllä pätkän töissä ensin ja vauva syntyisi ensi vuoden puolella.

Mutta voi että miten paljon vauvaa toivoisimme! Tämä tavallaan pakotettu rationaalisuus ahdistaa minua ihan kamalasti, vaikka eihän siihen yrittämisen alkuunkaan enää kauaa ole. Mutta vauvakuume on meillä molemmilla niin kova. Vauva olisi meille niin toivottu ja odotan valmistumistamme todella paljon. Paljon muutoksia tulossa tänä vuonna muutenkin. Parin kuukauden päästä muutto eri kaupunkiin (pk-seutu) ja loppuksällä menemme naimisiin. Jännittävää aikaa tämä.