Meillä lapsilla ikäeroa on 1,5vuotta, siis vanhimman ja kakkosen, sekä kakkosen että kolmosen välillä. Kyllähän siinä hommaa riitti, kun kolme pientä oli jaloissa. Se kolmivuotiaskaan kun ei niin iso ole.. ja kuitenkin oli jo kaksi pienempää sisarusta.
Mutta nyt ovatkin aika hyvää pataa keskenään, vaikka tietysti nahisteluja ja poikien kesken tappeluitakin aina välillä on. Lapset ovat nyt 7v, 5.5v ja 4v, nuorin on tyttö.
Nyt odotan neljättä, joka jostain syystä antoi odotuttaa itseään. Yritys alkoi kun nuorin oli kahden vanha. Ja minä hassu kuvittelin että kaikki käy yhtä nopsaan kuin ennenkin (eli kuukausi tai kaksi yritystä, ennen tärppiä), mutta eipä se niin mennytkään, vaan kuukautiset alkoivat heitellä miten sattuu, pisin kierto oli 52vrk, ja lyhin 20. Ovista en kertaakaan onnistunut mittauksista ja tikutteluista huolimatta bongaamaan. Terolutit ja clomit oli käytössä puoli vuotta, mutta sitten päätimme ne pois jättää, kun mielialavaihtelut alkoivat olla niin voimakkaita, eikä se itse asia (eli seksi ja mahdollinen lapsen saaminen) ollut enää mielessä lainkaan, kun olo oli yhtä vuoristorataa.
Pari kuukautta tablettien poisjätön jälkeen sitten olikin ykskaks plussa tikussa. Meni pari viikkoa, ja tein testin uudelleen, kun en millään uskonut.
Nyt viikkoja takana 30. Ikäeroa nuorimmaiseen tällä vauvalla tulee noin 4v3kk mikä toisaalta on aika pitkä aika minun mielstä, mutta toisaalta, toiset lapset ovat sen verran jo isompia, että uskoisin vauva-ajan olevan helpompaa.
Mutta siis aloittajan viestiin palatakseni (sorry oma kertomus
)) minulla vauva-kuume alkoi lähes välittömästi, kun olin suurinpiirtein toipunut synnytyksestä. Ja vaikka järki kolkutteli mielessä että pienten kanssa on joskus raskastakin varsinkin kun niitä on monta, niin eipä se paljoa auttanut. Olin aivan varma että haluan vauvan ja päivääkään en ole katunut lasten pieniä ikäeroja.
joten sinun tilassasi laittaisi asian puoleksi vuodeksi mietintään ja katsoisin sitten asiaa.