Vauva toiveissa, yksi km takana..

Hei!

Meillä käytiin hyvässä hengessä kera muutaman onnen kyyneleen keskustelu siitä, että meidän perheessä olisi tilaa pienelle ihmeelle mikäli vain meidät sellaisella siunattaisin.

Kuten otsikossa kerroin niin meillä on tosiaan yksi pillereiden läpi tullut raskaus joka päätyi keskenmenoon about viikolla 7. Se oli molemmille hurjan kova pala vaikka raskaus ei silloin ollut vielä toiveissa. Olihan meillä ehkäisy tosiaan käytössä.. Menin sairaalaan kummallisen vuodon takia ja siellä meille kerrottiin, että raskaustesti oli positiivinen, mutta kohtu oli tyhjä. Jos raskaus olisi jatkunut niin tiedettiin molemmat, että sitten vaan meidän olisi oltava valmis. Meidän pieni ei silloin ollut valmis ja hyväksyin sen lopulta.

No mutta nyt sitten!! Pieni ihme olisi toiveissa. Keskenään ollaan puhuttu rehellisesti kaikesta, mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksia.. Minua vähän kuitenkin pelottaa, että entäs jos käy niin kuin ensimmäisellä kerralla. Tässäpä muutama miete johon ois mainio saada vastauksia..

Miten nopeasti muut olette tulleet raskaaksi ehkäisyn pois jättämisen jälkeen?

Miten teille on käynyt keskemenon jälkeen uudella yrityksellä?

Kiitos kaikille etukäteen

Mayu 23

 

kyllä se vielä jossain vaiheessa sieltä nappaa. Mulla 3v ajan keskenmenoa toisensa perään ja nyt vihdoin ja viimein alkaa näyttää hyvältä Foolihappoa söin nyt koko raskauden alun, tiedä sitten oliko sillä suurempaa merkitystä.
Kyllähän se aina kova kolaus oli, kun taas kerran keskenmeno tuli, mutta onneksi oli mies tukemassa.

 

Sain keskenmenon tammikuussa samoilla viikoilla ja huuhtikuun 1 vai oliko 2päivä tein positiivisen raskaustestin. Nyt mennään viikoilla 24+4 ja itsenäisyyspäivänä olisi laskettuaika. Tietenkin tämä on aina ihan henkilökohtaista, miten käy. Itse elin vk12 asti kauheassa pelossa(tuli ravattuu lääkärissä tarkistamassa aina, että kaikki on nyt hyvin), siitä, että jos menee kesken ja kyllä senkin jälkeen oli aina pelko asian suhteen, ultrat ja sydänäänten kuuleminen helpotti ja nyt kun potkii päivittäin, niin on asiaa helpottanut. Rohkeasti vain yrittämään.

 

Hei!

Minäkin koin varhaisen keskenmenon tammikuussa (tiesin raskaudesta parin viikon ajan). Tulin raskaaksi oikeastaan yllättäen, olimme vasta puhuneet vauvanyrityksestä, ja yhdestä ehkäisemättömästä sitten kerrasta tärppäsi.

Nyt meillä on ollut yritystä kolmen kuukauden ajan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Biologinen kello vaan tikittää kovemmin ja kovemmin, olen nyt 30 v. ja mies muutaman vuoden vanhempi. Luottavaisin mielin vaan nyt yritän odotella, josko meillekin vielä vauva suotaisiin

 

Moi,

Meillä yritettiin raskautta noin kaksi vuotta ilman onnea. Sitten, jo kun oltiin lakattu toivomasta, tärppäsi ja sain testiin plussan. Se meni suureksi suruksi kuitenkin kesken. Tapauksen jälkeen olo oli varmasti sama kuin Mayu:lla. Pelotti todella, että mitä jos näitä tulee useampia. Miten sen kestää, kun oli niin kova paikka jo tämä yksi. Kelasin myös kaikki "mitä tein väärin" -tyyppiset ajatukset.

Kuitenkin viime syksynä sain taas testiin plussan. Kyllä pitää myöntää, että ensiksi tuli mieleen "voi ei, taasko tiedossa keskenmeno". Tietysti kaikki virstanpylväät, kuten ekat ultrat sun muut auttoivat uskomaan, että nyt se saattaa oikeasti tapahtua. Ja hyvinhän siinä kävi

Tahdon siis sanoa tsemppaukset! Jokainen raskaus on oma yksittäinen tapauksensa. Noin alussa tapahtuva keskenmeno johtuu siitä, että alkio ei ole elinkykyinen syystä tai toisesta. Siihen ei voi vaikuttaa itse, meneekö kesken vai ei. Elämä on kuitenkin sen verran sitkeää, että kun se on aluillaan ja edellytykset kunnossa, niin kyllä se raskaus siitä alkaa!

Iloista mieltä ja turha pelko pois!

 

Hei!

Olemme yrittäneet saada lasta yli 1,5 vuotta. Huhtikuussa aloitin keltarauhashormonin säännöllisyyttä tukemaan ja ensimmäisistä menkoista tulinkin raskaaksi. Noh sitten kesäkuussa kävin varhaisajan ultrassa jossa oli kaikki hyvin, mutta silti tuli keskenmeno. Nyt olen viikolla 4+6 raskaana ja aivan kauhuissani odotan milloin tulee taas keskenmeno! Ensimmäisen viikon testin teon jälkeen olen lähinnä kieltänyt asiaa, mutta nyt tajuan että olen raskaana, mutten uskalla iloita yhtään, kun en tiedä miten sen surun taas jaksaisin.

 

Hei,

Meillä yritettiin sellaiset 9 kuukautta ekaa. Keskenmeno todettiin rv 11, mutta oli tapahtunut jo aikasemmin. Ei ollut hirveän kivaa tehdä kemiallinen tyhjennys kotona, onneksi mies oli tukena.

Seuraavaan yritettiin 3 kuukautta ja nyt mennään rv 33. Elän edelleenkin jokseenkin epävarmuudessa tulevan suhteen, eli en ole oikein osannut/uskaltanut nauttia raskaudesta. Vauvan liikkeet helpottavat, mutta jotenkin vaan toivoo tämän olevan jo ohi.

 

Kiitos kaikille vastauksista. Oli mukava kuulla ettei ihan yksin ole näiden tunteidensa kanssa. Anoppi sanoi meille keskenmenon jälkeen ettei tulevaisuuteen pitäisi lähteä pelokkaana vaan toiveikkaana. Silloin en ollut kauhean vastaanottavaisella tuulella mutta nyt siinä tuntuu olevan hitusen järkeä

Meillä nyt sitten tosiaan jätettiin ehkäisy pois viime kuukautisista ja nyt vaan jännäillään sitten. Yritän kovasti nauttia yrittämisestä ja mahdollisesta tulevasta raskaudesta. Tiedän ainakin mihin kääntyä kun epätoivo ja epätietoisuus ensi kerralla iskee.

Onnea kaikille tulevaan!

 

Mulla oli keskenmeno tammikuussa 2009, olin aiemmin samalla viikolla tehnyt positiivisen testin joten oli todella alussa. Pillerit oli olleet käytössä mutta muutaman unohduksen seurauksena se raskaus oli saanut alkunsa. Parin kuukauden kuluttua maaliskuussa jätin pillerit kokonaan pois ja huhtikuun lopussa sain tietää olevani raskaana. Pelot olivat kovat sen keskenmenon takia, mutta niin vain tuo mielessäni tuhoontuomittu raskaus nyt hieman alle 2-vuotiaan pojan muodossa tuossa sohvalla kekkaloi

Nyt olen uudelleen raskaana ja LA on 18.11 ja tämä raskaus sai alkunsa pillereistä huolimatta, yhtäkään en välistä unohtanut. Että kyllä keskenmenosta huolimatta voi todella helposti tulla raskaaksi