Osaisikohan kukaan antaa vinkkiä, mikä voisi helpottaa...
Vajaa 3kk vauvamme ei suostu olemaan hetkeäkään irti iholta (ei ole suostunut sitten ensimmäisten viikkojensa, jolloin saattoi nukkua parikin tuntia sitterissä).
Ei nuku sitterissä eikä omassa sivuvaunusängyssään. Ei ylipäänsä nuku, ellei isin tai äidin iho ole aivan vieressä. Jos saan imettämällä nukumaan sänkyymme ja yritän hiipiä pois, herää viimeistään viiden minuutin päästä.
Sama juttu jos siirtää unessa omaan sänkyyn: 5min ja hereillä.
Joskus vauva harvoin nukahtaa kärryyn mutta vain jos se liikkuu eteenpäin - herää välittömästi jos vauhti pysähtyy tai liike muuttuu edestakaiseksi.
Hereillä ollessa on ihan turha yrittää laskea mihinkään sekunniksikaan, alkaa hirveä huuto. Kantoliinaa inhoaa, ja haluaisi että pitelisimme sylissä vain.
Sanomattakin selvää että kotona yksin ei voi tehdä oikein mitään. Ei syödä, ei käydä vessassa, ei mitään muuta kuin kantaa vauvaa. Välillä huomaan etten ole ennen neljää syönyt mitään, jos mies ei ole kotona. Selkä on aivan jumissa.
Ns "parisuhdetta" meillä ei tällä hetkellä kauheasti ole sillä olemme koko ajan kolmistaan, vauva jomman kumman sylissä yöt päivät. Kateellisena kuuntelen kun samanikäisten vauvojen äidit keskustelevat, että "miten teidän seksielämä on lähtenyt synnytyksen jälkeen". Ööö... niin mikä seksielämä?
Kaipaisin käytännön vinkkejä - auttaisiko mikään vauvaa jaksamaan pari minuuttia yksinkin välillä, ja ennen kaikkea, nukahtamaan ja nukkumaan erillään välillä?
Ja sekin helpottaisi jos tietäisin, että tämä on vaihe joka loppuu joskus (milloin, miten?)
Jaksaminen on tällä hetkellä vähissä ja olo tosi näköalaton. Ekat 2kk meni alkuinnossa, mutta nyt alkaa pelottaa, kauanko tämä on näin.
Vajaa 3kk vauvamme ei suostu olemaan hetkeäkään irti iholta (ei ole suostunut sitten ensimmäisten viikkojensa, jolloin saattoi nukkua parikin tuntia sitterissä).
Ei nuku sitterissä eikä omassa sivuvaunusängyssään. Ei ylipäänsä nuku, ellei isin tai äidin iho ole aivan vieressä. Jos saan imettämällä nukumaan sänkyymme ja yritän hiipiä pois, herää viimeistään viiden minuutin päästä.
Sama juttu jos siirtää unessa omaan sänkyyn: 5min ja hereillä.
Joskus vauva harvoin nukahtaa kärryyn mutta vain jos se liikkuu eteenpäin - herää välittömästi jos vauhti pysähtyy tai liike muuttuu edestakaiseksi.
Hereillä ollessa on ihan turha yrittää laskea mihinkään sekunniksikaan, alkaa hirveä huuto. Kantoliinaa inhoaa, ja haluaisi että pitelisimme sylissä vain.
Sanomattakin selvää että kotona yksin ei voi tehdä oikein mitään. Ei syödä, ei käydä vessassa, ei mitään muuta kuin kantaa vauvaa. Välillä huomaan etten ole ennen neljää syönyt mitään, jos mies ei ole kotona. Selkä on aivan jumissa.
Ns "parisuhdetta" meillä ei tällä hetkellä kauheasti ole sillä olemme koko ajan kolmistaan, vauva jomman kumman sylissä yöt päivät. Kateellisena kuuntelen kun samanikäisten vauvojen äidit keskustelevat, että "miten teidän seksielämä on lähtenyt synnytyksen jälkeen". Ööö... niin mikä seksielämä?
Kaipaisin käytännön vinkkejä - auttaisiko mikään vauvaa jaksamaan pari minuuttia yksinkin välillä, ja ennen kaikkea, nukahtamaan ja nukkumaan erillään välillä?
Ja sekin helpottaisi jos tietäisin, että tämä on vaihe joka loppuu joskus (milloin, miten?)
Jaksaminen on tällä hetkellä vähissä ja olo tosi näköalaton. Ekat 2kk meni alkuinnossa, mutta nyt alkaa pelottaa, kauanko tämä on näin.