Vauva perätilassa, kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pt-vauva tulossa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pt-vauva tulossa

Vieras
Onko pakko suostua kääntämisyrityksiin? Olen kuullu että esim. liian lyhyt napanuora voi aiheuttaa vauvan menehtymisen jos kääntämistä yritetään, ts. vauvan perätilaan on olemassa joku hyvä syy minkä takia ei ole kääntynyt.

Entä synnytys, onko pakko synnyttää alakautta jos äiti yhtään epäröi vaikka lääkäri vakuuttelisikin että kaikki menee hyvin?

Pelottaa!
 
Mulla ei lähdetty kääntämistä edes yrittämään kun katsoivat että on niin jämäkästi siellä ettei onnistuis kuitenkaan. Synnytystä yrittivät tyrkyttää ja kävin magneettikuvissakin, mutta kuulemma oli katottu sitten niistä kuvista että ois nippanappa että mahtuis vauva tulemaan ja viimeisellä ä-poli käynnillä suosittelivat leikkausta. Olin kylläkin ensisynnyttäjä, joten silläkin oli varmaan merkitystä tuohon että leikkaus parempi vaihtoehto.
 
Ei ole pakko suostua kääntöyritykseen. Mä suostuin, kun ei mulle riskeistä kerrottu. Ei se kuitenkaan useinkaan onnistu, joten ihan turhaan vaaransin vauvan. Toista kertaa en suostuisi.

Synnytystavaksi valitsin sektion. Sen sain ihan vapaasti päättää. Molemmat tavat olisi sairaala hyväksynyt. Sektion saa halutessaan. Alateitse saa yrittää, jos toteavat, että tilaa on tarpeeksi. Pakko ei ole alateitse yrittää. Siihen lähdetään vain, jos äiti on erityisen motivoitunut hommaan.
 
Mulla esikoinen oli perätilassa ihan koko loppuraskauden, niin kauan kuin neuvolakorttiin asento on merkittynä. Viikolla 37 yritettiin äitiyspolilla kevyesti (niin lääkäri sanoi) kääntää, mutta ei mitään toivoa. Epämukavalta tuo "kevytkin" kääntöyritys tuntui, ja luulen että samanlaisessa tilanteessa en ehkä enää siihen edes suostuisi. Jos vauva olisi ollut edes välillä toisinkin päin, niin sitten ehkä. Mua yritettiin ylipuhua alatiesynnytykseen, ja olin todella epävarma ihan molempien synnytystapojen suhteen. Pelvimetriassa todettiin, että normaalikokoinen vauva mahtuu myös perätilassa syntymään, mutta silti olin todella, todella huolissani. Helpotuksen toi vasta viikolla 38 tehty ultra, jonka perusteella lääkäri katsoi vauvan pään olevan suhteessa suuri vartaloon ja suositteli sektiota. Oli todella helpottavaa, että päätöksen teki lopulta joku muu kuin itse.

Sektio meni hyvin, verenpaineeni laski jossain vaiheessa liian alas, ja oli huono-olo, mutta se korjaantui adrenaliinilla. Toipuminenkaan ei ollut niin hidasta ja kivuliasta kuin olin pelännyt, hyvin siitä selvisi. Seuraava lapseni syntyi normaalisti raivotarjonnassa alateitse, ei ongelmia siinäkään. Nyt menossa 3. raskaus, viikkoja 29+0 ja melkein väitän että tämä tulokas viihtyy tällä hetkellä perätilassa. Vielä toki on aikaa kääntyä, mutta tosiaan tuntuu, ettei tämäkään pikkuinen muussa asennossa ole oikein ollutkaan...
 
Mun vauva käännettiin perätilasta rv 37+. Käännös meni ihan ok ja tyttö syntyi laskettuna päivänä. Käännös ei varsinaisesti sattunut, lähinnä tuntui kun mahaa olisi kovasti "hierottu" ja vaivattu. Vauva kääntyi toisella yrittämällä. Multa ei juuri kyselty, haluanko käännökseen vaan oletus oli että yritetään. Toki jos olisin vastustanut, olisin sen sanonut, eikä käännöstä olisi tuolloin tehty. Perätilavauvaa en olisi halunnut alateitse synnyttää kun olen aika kaponen ja vauva oli ensimmäinen. Voithan sanoa, että käännös epäilyttää mutta jos haluat, niin voihan sitä yrittää jos lähteekin helposti kääntymään. Jos sitten ei ekastä yrityksestä lähde, niin antaisi sitten olla ja päätyisi sektioon.
 
Mä menin kuopuksesta käännösyritykseen viikolla 37, mutta viime tipassa peruin sen. Siis olin jo pöydällä ollut makaamassa (pää hivenen alaspäin) ja kun lääkäri tuli paikalle, niin päätinkin, ettei sittenkään. Vauva syntyi sektiolla viikolla 39. Mulla muuten laski kans verenpaine kahdesti sektion aikana niin alas, että piti lääkitä. Oli kyllä tosi huono olo. Spinaalipuudutus voi tehdä tuon verenpaineen laskun. Aikaisempi sektio mulle tehtiin epiduraalipuudutuksella ja se oli musta miellyttävämpi kokemus. Mutta kyllähän kaikkein parasta ja helpointa on, jos saa vauvan itse synnyttää.
 
Mulla oli esikoinen perätilassa ja viikolla 37 yritettiin ulkokäännöstä, hellästi yrittivät, eikä tyttö suostunut kääntymään. Ei kauaa edes yrittänyt kun jo totesi että hänellä on jokin syy siihen että on noin päin kohdussa. Synnytysvaihtoehtoja käytiin läpi ja kävin magneettikuvassa. Halusin ehdottomasti synnyttää alakautta, leikkaus pelotti. Sain kuitenkin valita kumman haluaisin. Kaikki mitat olivat sopivat, joten kävin vain ultrassa jossa arvioitiin vauvan painoa ja toivottiin että synnytys lähtisi pian käyntiin, jotta voisin synnyttää alakautta. Tyttö päätti syntyä 4pvää ennen laskettua aikaa, synnärillä vielä lääkäri tutki ja ultrasi, jotta varmasti kaikki hyvin alatiesynnytykseen. Sitten vain odoteltiin. 5,5h kuluttua tyttö syntyi ja kaikki meni täydellisesti, lääkäri oli mukana koko ajan ja otti vauvan vastaan. Minulle jäi positiivinen olo synnytyksestä, kaikilla se ei mene hyvin, ei myöskään "normaali"synnytyksessä. Minulle tuntui kaikkein luontaisimmalta tuo alatie synnytys, joten kuuntelin vaistoani ja oikeassa olin. Nyt vasta jälkeen päin olon lukenut kuinka riskialtista se voi olla, en halunnut ennempää lukea, etten panikoisi. Mieti rauhassa ja juttele neuvolassa, varmasti löydät sen oman vaihtoehtosi. Alatiesynnytykseen ei lähdetä, jos jokin asia on vähäänkään pielessä, kaikki mitat sinulla ja vauvalla pitää olla juuri oikeat. Minä luotin lääkäreihin.
 
Yritettiin kääntää rv36, mutta ei yrittänykään kääntyä!

Päädyttiin sektioon, minulta ihan kysyttiin kummin haluan ja sektion halusin.
Sitä suositteli lääkärikin, koska esikoinen juuttui normaalisynnytyksessä kanavaan, niin ei haluttu alkaa alakautta kokeileen.
Ja itse en tosiaan halunnut!!
 
Mun vauva yritettiin kääntää ulkoisesti, aluksi lääkäri jo sanoi, että väkisin ei tehdä mitään ja pitää hänelle sanoa jos sattuu. Alkuun painoi mahasta voimakkaasti, mutta vauva ei hievahtanutkaan. Lääkäri totesikin, että ei tule onnistumaan, joten annetaan olla. Ei mulle siitä jäänyt huonoa kokemusta, uskaltaisin mennä uudelleenkin jos olisi tarpeen. Syömättä ja juomatta sinne pitää mennä siltä varalta, että jos jotain ongelmia tulee, niin voi tehdä sit sektion.

Synnytystavan sain valita itse, valitsin sektion koska oli ensimmäinen lapsi syntymässä. Sektio meni hyvin ja toivuin hyvin, vaikka aikaa toipuminen veikin paljon kauemmin kuin seuraavan lapsen jälkeen alatiesynnytyksestä toipuminen.
 

Yhteistyössä