Vauva nukkuu todella rauhattomasti

[*Supi*]

Meillä ongelmana ei ole niinkään se että vauva ei nuku öitä vaan se ettei äiti vauvan ähinöiltä saa nukuttua. Vauva (8kk) pyörii ja ähkii öisin todella paljon ja sen lisäksi täytyy laittaa tuttia ja kääntää parempaan asentoon monta kertaa yössä.

Osittain varmaan nousen liiankin herkästi mutta pelkona aina se että jos en reagoi, vauva herää kunnolla ja yö katkee tosissaan.

Mikä siis neuvoksi? Vauva omaan huoneeseen vai mitä? Pelkään että jos nukkuu omassa huoneessa...saan ravata yöllä vielä enemmän.

Kertokaa kokemuksia ja neuvoja!!! Alan olla epätoivoinen ja todellakin liian väsynyt. En ole vauvan syntymän jälkeen yhtään kunnon yötä nukkunut

Supi

 

[Milla.]

Moi!

Mulla oli nyt 9kk tyttöni kanssa sama ongelma kun hän oli piirun verran vajaa 4kk. Ähisi ja puhisi ja on aina ollut unissaan höpöttelijä ja liikuskelija. Laitoin hänet yhtenä iltana omaan huoneeseen (oli siihen asti nukkunut meidän huoneessa omassa sängyssä). Sinne jäi ihan hyvin, ovi rakoselleen, samoin meidän huoneen ovi. Siitä asti on nukkunut hyvin, tai siis varmaan samoin kuin ennenkin mutta mä olen saanut syvästä unesta kiinni. Söi vielä kerran yössä 6kk asti jonka jälkeen on nukkunut heräämättä aamuun asti. Välillä tietty vien tuttia tms.

Se hyvä puoli tässä järjestelyssä etten kuule niitä turhia ähinöitä mutta itkun kuulen.

Omaan sänkyyn _nukahtaminen_ on meillä vielä vähän hakusessa eli onnistuu silloin tällöin mutta en ole siitä kantanut huolta kun muuten nukkuu hyvin.

 

[tkkk]

Me ollaan just siirretty 9-kuinen omaan huoneeseen, ja minä ihmettelen, miksei olla muutettu tyttöä jo iät ja ajat sitten. Meillä yösyötöt loppu lapsen ollessa 4 kk, eli periaatteessa ois jo sillon voinu siirtää, en vaan hennonu vaikka mies sitä ehdotteli. Oon nukkunut paremmin kuin piiitkään aikaan. Lapsi toki joutuu kunnolla huutamaan, jos tarvii minua tai isäänsä, mutta näin käy vain, jos tutti on hukassa esim. tyynyn alla tai pudonnut lattialle. Kerran-pari yössä ollaan käyty tytön huoneessa, ennen heräsin joka ähinään, eli käytännössä olin vähintään 5 kertaa jaloillani yön aikana. Hyvä ikä laittaa omaan huoneeseen muutenkin, kun isommat on tietosempia siitä, missä nukkuvat, eli voi se nukuttaminen mennä hankalaksi. Meillä ei oo ollu ongelmia. Samat petivaatteet kannattaa pitää, että haisee tutulta ja omalta se sänky, vaikka uudessa huoneessa onkin.

 

[*Supi*]

kiitos vastauksista. onko teillä vauvan huone oman makuuhuoneenne vieressä vai kauempana? Meillä välissä olohuone ja eteisaula.

Olen pyöritellyt ajatusta omaan huoneeseen siirtämisestä jo monta kuukautta...taitaa olla aika toteuttaa siirto-operaatio.

Toki haluan kuulla vielä lisää mielipiteitä ihan vaan helpotukseksi

Supi

 

[Milla.]

Meillä on molemmat makkarit alakerrassa mutta pesuhuone on välissä. Kuulet kyllä jos lapsella on oikeasti hätä, jos sitä mietit Tiedän kyllä, että sopeutumista se itelläkin vaatii, vieläkin tulee hetki jolloin on pakko mennä katsomaan vaikkei mitään kuulukaan, heheh.

Kokeile vaan, voi onnistua ihan helpostikin niinkuin meillä kävi, tosi vauva oli nuorempi. Osaako nukahtaa itsekseen vai nukutatko lapsen? Voithan ensin koittaa nukuttaa sylissä ja sitten siirtää (tässä on vaan se vaara että kun herää niin tajuaa olevansa muualla) tai sitten jos osaa nukahtaa omaan sänkyyn niin olet siinä aluksi silittelemässä vähän?

Tsemppiä ja parempia unia kaikille!

 

[mami5]

Myös minä suosittelen lapsenne siirtämistä nukkumaan omaan huoneeseensa
Meillä lapset ovat nukkuneet syntymästään omissa huoneissaan ja kävin öisin heitä imettämässä/syöttämässä huoneessa olevassa lepotuolissa.
Itkuhälytin on vielä öisin käytössä kaiken varalta, vaikkei tuo kuopus 1.8v öisin enää heräilekkään (hän nukkuu alakerrassa ja me vanhemmat yläkerrassa).

 

[kauris.]

Meillä on vähän samankaltainen tilanne. Ja kiinnostaisi tietää enemmänkin kokemuksia omaan huoneeseen siirtämisestä, että miten sujui ja minkä ikäisenä?

Tyttö kohta 7kk ja ollut aina levoton nukkuja. Inahtelee unissaan ja jatkaa sitten taas unia. Joskus itkeskelee ja pitää antaa tuttia, joskus taas nukahtaa itsekseen uudestaan. Mutta pointti on siis se, että minä herään joka inahdukseen, enkä myöskään ole nukkunut kunnon yöunia vauvan tulon jälkeen...
Yösyönnit lopetettiin n. kuukausi sitten, joten sen puoleen neidin voisi jo siirtääkin, mutta jotenkin en raaskisi kuitenkaan. Pöhköä! Mieskin on vähän epäileväinen siirron suhteen.
Pitää kait koettaa kuitenkin, omien unien puolesta.

 

[dsajs]

Vauvoilla on noita kausia kun tarkastavat enemmän/useemmin onko äiti paikalla, normaalia siis mielestäni. Itse en ole raskinut siirtää lapsia yksin nukkumaan vauvaiässä. Mutta valintansa kullakin

 

[*Supi*]

meillä on nyt nukuttu kaksi yötä omassa huonessa. ekana yönä sain nousta 12 kertaa (välillä ehkä liiankin herkästi) ja nyt viime yönä 4 kertaa. Katsotaan miten jatkuu tästä eteenpäin...

 

[mii83*]

Meillä neiti vasta 2kk ja syö vielä öisin 3 kertaa (tiedän ei kovin montaa kertaa), joten en viitsi vielä siirtää omaan huoneeseen. Mä ratkasin pulman (heräämisen toisen ähinään) sillä että laitoin korvatulpat. Varmaan muutaman kuukauden päästä siirretään joko omaan huoneeseen tai veikan kanssa samaan.

Esikoinen siirrettiin omaan huoneeseen hänen ollessaan 8-9kk ikäinen. Meidän molempien nukkuminen parani silloin. Ilmeisesti mä ensin havahduin esikoisen ähinää ja esikoinen sitten heräsi siihen kun minä pompin ylös tarkistamaan tilannetta.

Eli mun suositukset joko korvatulpat tai mieluiten siirto omaan huoneeseen.

 

[Korvatulpat]

Yksi vaihtoehto voisi olla se, että kokeilisit nukkua korvatulpat korvissa. Ne suodattaa pahimman älinät, mutta huuto kyllä kuuluu.

 

[tutiton]

Meillä oli juuri iässä sellainen vaihe, että piti tuttia juosta laittamaan suuhun ainakin 10 kertaa yössä. Tutti siis tippui, eikä neiti osannut sitä itse takaisin laittaa ja ilmeisen vaikeata oli nukkuminen ilman tutin luputusta. 2 viikkoa juoksin toisesta huoneesta sitä tuttia laittamaan ja sitten paloi käpy. Heitin mäkeen kaikki meidän tutit!! pari yötä oli huutoa, sitten parina yönä syötiin yhden kerran sijaan kaksi kertaa, mutta siihen loppui yöllinen hulinointi. Tyytyväinen olen että siinä vaiheessa tutista luovuttiin, tosin ei sitä koskaan syönyt muuten kuin nukkumaan mennessä.

 

[samoja vinkkejä]

mä oon kans ton tutittomuuden ja korvatulppien kannalla. Meillä molemmat tytöt on olleet ilman tuttia (ei tosin mun päätöksestä vaan eivät ole huolineet) ja mä oon säästyny just noilta tutitteluravaamisilta molempien kohdalla mitä kaverit on saanu tehdä ittensä kylläksiin. Mut tietty meilläkin on ähisty kausittain enemmän ja vähemmän ja pahimpiin kausiin paras just noi korvatulpat että suodattaa ne pikkuähinöinnit ja karjuminen tulee sit läpi. Ja kunnolla heräämisen pelollakin älä vaan opeta lastasi siihen että meet heti ähinästä sängyn viereen, siitä on isompana sit ongelmia. Mä oon odottanu kummankin kohdalla aina vasta kunnon itkua ennenkun mitään palvelua tapahtuu ja useimmat yöähinät ja kitinätkin loppuu sit niin että huomaan aamulla herätessäni että niiin, ei tarvinnutkaan tehdä mitään että ollan sit kai molemmat nukahdettu.

 

[tuttia vartin välein]

meillä samankaltaisia uniongelmia. Poika 6kk nukahtaa yleensä yksin kahdeksan tienoilla, mutta kohta alkaa tuttirumba. Tänään olen käynyt vartin välein laittamassa tuttia suuhun. Muita ähinöitä ei ole, kun tutti tippuu alkaa kunnon itku heti. Ja sitten parku ja huuto jos ei tuttia tule. Toisinaan menee parikin tuntia ilman poikkoilua, mutta toisinaan näin vartin välein.

Hirmu levotonta unta noin muutenkin kyllä on. Olen nostanut muutamana yönä viereen, mutta sitten vasta ei nukutakaan. Poika lepää paikoillaan muutaman sekunnin (laskettu on) ja pyörähtää toiselle kyljelle, ja toiselle ja toiselle ja toiselle.... Kyllähän siinä vauhdissa tutti tippuu! Välillä poika haukottelee unissaan. Sama kuvio päiväunilla. Nyt olen alkanut huolestua että saako lapsi riittävästi hyvää unta.

Pitänee kokeilla kohta tassuttelua ja tutit joulupukille.

 

[tuttia vartin välein]

meillä samankaltaisia uniongelmia. Poika 6kk nukahtaa yleensä yksin kahdeksan tienoilla, mutta kohta alkaa tuttirumba. Tänään olen käynyt vartin välein laittamassa tuttia suuhun. Muita ähinöitä ei ole, kun tutti tippuu alkaa kunnon itku heti. Ja sitten parku ja huuto jos ei tuttia tule. Toisinaan menee parikin tuntia ilman poikkoilua, mutta toisinaan näin vartin välein.

Hirmu levotonta unta noin muutenkin kyllä on. Olen nostanut muutamana yönä viereen, mutta sitten vasta ei nukutakaan. Poika lepää paikoillaan muutaman sekunnin (laskettu on) ja pyörähtää toiselle kyljelle, ja toiselle ja toiselle ja toiselle.... Kyllähän siinä vauhdissa tutti tippuu! Välillä poika haukottelee unissaan. Sama kuvio päiväunilla. Nyt olen alkanut huolestua että saako lapsi riittävästi hyvää unta.

Pitänee kokeilla kohta tassuttelua ja tutit joulupukille.

 

[Sama täällä]

Meillä vajaa kuuskikuinen nukkuu myös erittäin levottomasti. Hän mönkii sänkyä päästä päähän, kiilaa itsensä välistä poikittain, ja pääsee jotenkin ihmeesti yöllä myös konttauasentoon, jossa sitten huutaakin ihan tosisssaan. Ennen auttoi, kun vaan pidin poikaa hellästi kiinni jaloista ja käsistä,tai nostin syliin ja heijasin. Nyt ei auta mikään! Pitää vissiin vaan sinnitellä...päikkäreitä nukkuu vain 2*30 minuuttia, ja herää niiltäkin mönkimään. Oisko vinkkejä?

 

[vieras-.]

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

 

[vieras-.]

Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla.

Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.

Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.

Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.

Loput artikkelista:

http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49

 

[vieras-.]

6 kk iässä vauvan kehitys etenee nopeasti sekä motorisella että emotionaalisella alueella. Tässä, kuten myöhemmissäkin voimakkaan kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Useimmiten apua unihäiriöihin haetaankin kuuden kuukauden ja yhdeksän kuukauden välissä. Aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva on tässä vaiheessa alkanut tarvita huomattavasti enemmän aikuisen apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.

Pystyyn nouseva vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyttelevä. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Vauvan havahtuminen erillään olemiseen lisää pelkoa nopeasti.

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.

Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649

 

[vieras-.]

Jos aikuinen nukkuu toisen ihmisen kanssa, miksi oletetaan, että vastasyntynyt, joka ei edes välttämättä vielä ymmärrä olevansa äidistään erillinen olento, haluaisi nukkua yksin?

Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.

Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.

McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".

Loput: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204

 

[lopeta jo!]

ARRGGH, taas tätä perhepeti-propagandaa. Nämä samat linkit ja tutkimukset ovat pyörineet täällä nyt viime aikoina koko ajan ilmeisesti saman henkilön toimesta. Uskotaan uskotaan, sun mielestä perhepeti on tie taivaaseen. Mutta kaikille se ei sovi.

 

[nii-in!]

Tosi ärsyttävää floodausta, joka parhaassa tapauksessa saa aikaan täysin päinvastaisen reaktion.

 

[dtf]

Suurin osa vauvoista nukkuu todella levottomasti. Omaan huoneeseen vaan, niin kaikkien uni paranee.

Perhepedillä on todettu olevan negatiivinen vaikutus kätkyt kuolemiin.

 

[apuuuaaa]

Hemmetti ton perhepeti-idean kanssa. Meilläkin vauva siirrettiin vanhempien kanssa samaan sänkyyn, nyt ei nuku enää kukaan - paitsi isä eri huoneessa! En todellakaan halua lapsellemme mitään traumoja, mutta ei tämä jarkuvasti heräilykään voi hyvää tehdä.

Kait se on vaan koetettava sitä omaan huoneeseen siirtämistä, jos vaikka auttais. Vauva on nyt reilut 4kk. Mites noiden yösyöttöjen kanssa, jos omaan huoneeseen siirretään? Ja tietty hiukka hirvittää, miten saan siirrettyä omaan sänkyyn syömisen jälkeen, kun on niin herkästi heräävää sorttia. Mutta se, että heräillään tunnin/kahden välein, ei oikein enää vetele:-(

 

[Omaan huoneeseen]

Meillä poika on ollut äänekäs nukkuja syntymästään saakka. Tämä johti siihen, että kukaan ei nukkunut kunnolla. Miten äidin pitäisi jaksaa päivällä, jos vauva valvottaa yöllä myös silloin kun itse nukkuu? Miten isä jaksaa käydä töissä ja olla perheen kanssa illalla, jos yöt menevät ähkimistä kuulostellen? Meillä poika siirtyi omaan huoneeseen 5 viikon iässä. Järjestely sopii meille kaikille, poika ei herää itkemään yksinäisyyttään tai pelkoaan, vaan huutelee kun tarvitsee ruokaa tai seuraa. Pojan huone on huoneiston toisella puolella, mutta tarve kuuluu kyllä hyvin ja paikalle ehdin muutamassa sekunnissa. Lapsemme on nyt 3,5 kuukautta ja iloinen, hyvin levännyt vesseli. Samoin me vanhemmat olemme virkeitä viettämään aikaa hereillä hänen kanssaan.

Yleensä poika nukahtaa itse sänkyynsä. Muutama silitys ja/tai laulu yleensä riittää. Jos hän ei meinaa rauhoittua, annamme pienen unipullon, eli 40-50 ml maitoa kun hän makaa sängyssä. Poika nukahtaa yleensä heti kun viimeinen tippa on imetty. Näin lasta ei tarvitse siirtää enää kun hän on nukahtanut.

Meillä yleensä yön viimeinen unipätkä on tuota tutin nostelua. Muuten nukkumisjärjestely on ollut todella onnistunut. Suosittelen siis lämpimästi, meillä ainakin toimi!