Vauva ja taloudellinen tilanne

[tuuraajatyttö]

Hei!

Onko täällä ketään muita, jotka haluaisivat saada lapsen tai ovat saaneet lapsen, vaikka ei vielä olekaan vakituista työpaikkaa?

Itse olen 26-vuotias, vakisuhteessa, amk-tutkinto suoritettu ja töitäkin on, mutta kun niistä ei tarpeeksi rahaa saa. Etsin siis oman alan vakipaikkaa, mutta lapsen haluaisin nyt vaikka heti!

Olenko vastuuntunnoton? Miehellä ikää kolme vuotta enemmän kuin minulla ja hyväpalkkainen vakituinen työpaikka. Mies omistaa nyk. asuntomme. Mikäli lasta alkaisimme toden teolla nyt suunnitella, olisi edessä myös muutto isompaan asuntoon.

Mitä tehdä? Pinnistellä vauvakuumeen kanssa ja yrittää löytää se työpaikka? Vai alkaa yrittää vauvaa? Masentaa ajatella, että pitäisi vielä vuosia lykätä haaveita vauvasta..

 

[Mirella]

Hei !

Itsellään on rv 14+ 2 menossa ja lasta yritettiin ""yrittämällä"" kaksi vuotta tuloksetta. Luovuin jo toivosta ettäkö saisin oman pienen mussukan ,mutta sitten se plussa tulikin. Missään vaiheessa me ei mietitty oikeaa aikaa,koska sitä ei kai vaan ole olemassakaan. Ne lapset tulee kun on tullakseen,sullakin alkaa jo kuitenkin ikää olemaan ni ei kannata pitkittää lapsen tekoa. Se ei käy ihan niin helposti kaikilla. Ja kyllä sitä taloudellisesti pärjää varmasti, onhan ne muutkin pärjänneet. Meilläkin mies on vaki-duunissa ,itse toimin freelancerina silti rahat tiukassa joskus mutta pärjätty on. Ei se raha onnelliseksi tee, vaikka turvaa antaakin. Siis yrittämään vaan ! Kerrohan mihin päädytte.

 

[uukama]

Hei!

Mä olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä. Ikää on 25 -vuotta ja olen joulukuun alussa jättänyt pillerit pois. Mies kyllä on vakituisessa suht hyvätuloisessa työssä, mutta itselläni töitä on vain pätkissä. Palkka kyllä tällä hetkellä ihan kohdallaan, mutta sehän loppuu luultavasti siinä kohdassa kun mahdollinen raskaus näkyy.

Mietin ihan samoja asioita kuin sinäkin, mutta sitten laitoin asiat tärkeysjärjestykseen. Tavoittelen molempia tällä hetkellä, mutta kun lapsi tulostaan ilmottelee niin työ on siinä kohtaa vasta numerolla 2.

Eli kannatan ehkäisyn lopettamista. Asioilla on yleensä tapana setvitä ajan kanssa, joten turha murehtiminen pois. Sitä paitsi ei se lapsi synny välttämättä 9 kk kuluttua...

 

[28-vuotias]

En oikein käsitä, mikä alkuperäisen ongelma on. Eiköhän vauvan elätä yksikin hyväpalkkainen henkilö. Teitä on kuitenkin kaksi työkykyistä ihmistä, omistusasunto jne. Vähemmälläkin on selvitty. On ihan samantekevää oletko tehnyt pätkätöitä vai vakitöitä, kunhan olet niitä tehnyt. Silloin saat korkeampaa tukea ä-loman ajalta. Eiköhän sen jälkeen taas löydy lisää töitä.

Minä en ole lainkaan murehtinut vastaavasta, vaikka molemmilla pienehköt tulot ja itse joudun minimiäititysrahalle. Velkoja meillä ei ole ja vauva syö toivottavasti äidinmaitoa. Sen jälkeen ehtii tienata rahaakin.

 

[Mariak]

Eipä sitä oikeaa aikaa varmaan kannata jäädä odottelemaan... Itse olen ihan samassa tilanteessa sillä erotuksella, että valmistun vasta tänä keväänä. Täytän pian 26, mies on 27 ja vakituisessa työssä. Itseäni on kovasti alkanut vauva-asiat huolestuttamaan; jos nyt joutuu jostain syystä vielä lykkäämään yritystä, niin entäpäs jos ""sitten myöhemmin"" onkin jo liian myöhäistä? Jospa se ovi onkin jo sitten sulkeutunut...? Yrittäkää vaan ehdottomasti, niillä asioilla on kyllä sitten taipumus järjestyä. Kunhan vaan rakkautta riittää teillä kahdella, niin silloin sillä vauvallakin on parempi kasvualusta! Taloudellinen hyvinvointi on loppujen lopuksi kuitenkin toissijaista.

 

[ap.]

Niinpä minäkin pohjimmiltani ajattelen, että rahalla ei ole merkitystä. Mutta mutta... Kävin Kelan sivuilla laskemassa vanhempainrahan määrän, ja se olisi kohdallani huimat 300 euroa kuussa. Siis aivan järkyttävää! Tuohon tulisi vielä 100 euroa lapsilisää. Siis yhteensä 400 euroa, josta pitäisi maksaa lapsen hoito. Lapsi ei kuitenkaan olisi ainut meno, vaan lisäksi pitäisi pystyä huolehtimaan asuntolainasta ja opintolainasta, kuten tietysti ylipäänsä koko elämisestä. Aika heikolla pohjalla olisi ainakin minun kohdallani talous, kun en vanhemmiltanikaan saa taloudellista tukea. Eipä siinä oikein miehenkään tulot enää riitä. Taitaa vaan jäädä tämän tytön vauvahaaveet. Katsellaan sitten +30 v, josko vielä kiinnostaa, tai josko vielä saa lapsia. Ai että tuntuu pahalta... :-(

 

[kysyvä]

Siis mikä lapsen hoito? Voithan pitää lyhyemmän loman ja mennä takaisin töihin?! Sinäkö lapsen hoidon ja asuntolainan yms. hoidat. Entä miehesi osuus?

 

[Neljä lasta talossa.]

Tulossa viides. Vasta kun olet eläkkeellä, asunto maksettuna, olisi rahaa tehdä lapset, tosin liian myöhäistä. Tehkää lapset nuorena, lainoihin saa lykkäystä. Kyllä ne raha-asiat hoituvat. Arkipäivän asioista voi tinkiä yllättävän paljon. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, ihmiset viettävät mielettömiä kulutusjuhlia. Olemme molemmat pieni palkkaisia, silti pystymme maksamaan asuntolainaa ja vielä säästämään pahan päivän varalle. Lapsilla ehjät ja puhtaat vaatteet päällä, sekä maha täynnä kotitekoista ruokaa. Tosin emme matkusta eikä meillä ole mikään luxuskoti, oma kylläkin.

 

[Täti]

Lapenhoito? Meinaatko lapsen hoitopaikkaa? Ei pientä vauvaa voi heti viedä hoitoon ja kai olet töissä jos meinaat lapsen viedä hoitoon?

Kuules kyllä monilla on huonomminkin raha-asiat! Esim yh-äidit.. vuokra-asunto, ei puolison tuloja ja silti he ovat valmiita äidiksi ja rakastavat lastaan.

Olen sitä mieltä että jos tosissaan oman lapsen tahtoo ei sillon raha-asioilla ole suurtakaan merkitystä, koska vauvakuume on niin kova. Enpä ole vielä ikinä kuullut että ei olisi omasta lapsesta pystynyt huolehtimaan vaikka raha on ollutkin tiukilla... Eikö miehesi aio osallistua rahallisesti ollenkaan? Sinunko kaikki on maksettava??? En toki patista sinua tekemään lapsia, koska et taida olla muutenkaan siihen valmis. Minulla on vielä heikompi taloudellinentilanne mutta vauvakuume on valtava! Yritystä takana kohta kaksi vuotta joten voisin niistä pienistäkin tuloista luopua jos vain sen oman nyytin saisin!

 

[Katriina]

Kyllä mielestäni on ihan oikein ja perusteltuakin pohtia toimeentuloa vauvan tullessa. Eikä siinä ole mitään väärää, että ne saavutetut mukavuudet ja hyvän ylläpidon haluaa säilyttää silloinkin, kun toisella tuloina on vaan äitiysavustukset.

 

[Toinen täti]

Hyvä kun pohdit, ap. Eikö täällä vauvapalstalla kukaan pohdi koskaan, miksi Suomi on pullollaan heitteillejätettyjä lapsia?
Ne on ihan tavallisten ihmisten lapsia, sinun minun ja naapurin. Ensin haaveillaan täällä, ja jossain kohtaa arki vie jalat alta. Ihmiset, jotka hiukan pohtivat ja ottavat vastuuta, ansaitsevat kunnioitusta eikä haukkuja.
Miksi pitäisi lisääntyä hirveällä suurperhevimmalla?
Miksi?
Kaikki syyt ovat itsekkäitä.
Omat edellytykset aina arvioidaan suuriksi - etukäteen.
Tutkimukset todistavat, että parien yleisin syy riitaan on - RAHA. Kun on tarpeeksi riidelty - erotaan. Suomessa joka toinen pariskunta, lähes. Kun tämä on tiedossa, tämä FAKTA, eikö olisi järkevää vähän miettiä etukäteen ennenkuin vääntää niitä lapsia.

 

[Pohtiva]

Toiselle tädille ja vähän muillekin,

haluaisin mielelläni nähdä ne tutkimukset, jotka todistavat riitojen syynä olevan rahan. Mikäli näin olisi, rikkaat parit eläisivät varsin harmoonisesti ja olisivat onnellisia. Näinhän ei kuitenkaan ole. Avioerojen määrä ei ole verrannollinen parien sosiaalis-ekonomiseen asemaan.

Pohtiminen on tervettä ja järkevää. Ap:n tapauksessa kyseessä on kuitenkin jo teini-iän ohittanut työssäkäyvä ihminen, jolla on kaikesta päätellen vakiintunut parisuhde miehen kanssa, jolla on vakituinen työ - joka on tänä päivänä todellakin luksusta - ja turvatut asuinolot.

Pohdinnoissa onkin hyvä muistaa suhteellisuus. Lasta ei ole kovinkaan järkevää hankkia jos vanhemmilla ei ole lainkaan rahallisia resursseja eikä edes ammatillista tulevaisuutta eikä etenkään, jos vanhempien suhde on ongelmallinen. Kuitenkin väittäisin, että materiaalisten resurssien merkitystä on alettu korostaa liikaa - lapsen saannin edellytyksinä pidetään (isoa) omistusasuntoa, farmariautoa ja vakipaikkaa. Joillekin korkea elintaso voi tietenkin olla elämän tärkein saavutus, mutta usein näissä pohdinnoissa kuuluu ulkoa opittu pelko, jolla ei ole järkeviä perusteita. Vauvan onnellisuuteen ei vanhempien varallisuus vaikuta mikäli vanhemmat pystyvät ilman suurta stressiä tyydyttämään kaikkien perheenjäsenten perustarpeet. Lapseen saa kulumaan omaisuuden, mutta lainkaan välttämätöntä se ei ole. Omat kulutustottumukset ovat kaiken a ja o.

Miksi aina ottaa esiin kaikki ääripäät. Käsittääkseni ap on toivonut toistaiseksi ainoastaan yhtä lasta, eikä suurperhettä, jonka sosiaalitoimisto elättäisi!

 

[Chi]

Aivan näin; pärjätä voi vähemmälläkin. Jotakin tukea varmasti ja eihän se vauva tarvitse joka kuukausi uusia tavaroita(no niin, nyt alkaa kädenvääntö tästäkin...tarkoitin lähinnä leluja ja isompia hankintoja, en akuutteja juttuja). Vaatteet voi ostaa käytettynä, parilla eurolla voi saada muutaman hyväkuntoisen vaatekappaleen ja esim. haalistuneet mutta ehjät vaatteet voi värjätä; kuin uutta! Ei kaiken tarvitse olla uutta, kierrätys on paljon fiksumpi vaihtoehto jo luonnonkin takia. Kuka sitäpaitsi alkaa arvostelemaan rattaissa nukkuvaa pientä että ""Onpas sillä vääränvärinen puku, tuo on mennyt muodista jo ajat sitten""?

Tunnen pari yh-äitiä ja ihan hyvin ovat pärjäilleet. Aika pitkälle järjestelykysymys. Kannattaa verkostoitua ja kierrättää muutaman perheen kesken esim. vaatteita tai leluja. Soseet voi tehdä itse ja säästää pitkän pennin, kestovaipat maksavat itsensä nopeasti takaisin. Seurakunta auttaa, lastensuojeluliitosta saa hoitajan akuuttiin hätään. Pärjäätte varmasti!

Rakastava koti ja lapsestaan huolta pitävät vanhemmat- voiko lapsi enempää toivoa..?

 

[Täti]

Meinaatko tosiaan toinen täti että hylkäisin lapseni jos sellaisen sattuisin saamaan?? Toi oli mielestäni aika julmasti kirjoitettu!!

Paras ystäväni on 29 vuotias sinkku joka halusi lapsen mutta ei miestä! Hän ei ole hylännyt lastaan vaikka onkin aina ollut yksin lapsen kanssa! Ei kait lasta tarvi jättää heitteelle vaikka parisuhteessa tulisikin ongelmia??

Olen sitä mieltä että lasta voi rakastaa ja elää hänen kanssaan täysillä vaikka rahaa ei olisikaan taskut pullollaan) mutta kerro toki miksi rikkaatkin sitten eroavat??

 

[Toinen täti]

En tarkoittanut että ap olisi perustamassa suurperhettä. Nuo olivat heittoja pohdittaviksi.
Tuskin kukaan menee naimisiin sillä ajatuksella, että erotaanpa sitten. Ttuskin kukaan tekee lasta sillä ajatuksella, että aion olla huono kasvattaja.
Tietenkään kukaan teistä ei ole huono kasvattaja.
Raha ei ole onnen perusta, sitä en väittänyt kirjoituksessani. Ei tietenkään ole. Peräänkuulutin vastuuta. En toitottanut mitään ääripäätä, enkä ottanut kantaa siihen, kannattaako apn tehdä lapsi nyt vai myöhemmin.

 

[Kolmas täti]

Jos kirjoittaa vauvahaaveilijat -palstalle, niin turha toive saada aikaan älyllistä puolueetonta pohdintaa puolesta ja vastaan. Eiköhän ne tule lynkatuksi aika nopeasti, jotka eivät kannusta kritiikittömään lisääntymiseen.

 

[ei ymmärrä]

""Ensin haaveillaan täällä, ja jossain kohtaa arki vie jalat alta.""

Onko tosiaan kaikilla näin?? Hyvä kun kerroit niin en enää vauvaa haaveilekkaan!!!

Ja tosiaan voihan sitä pohtia vaikka miten paljon mutta tuskin kukaan voi pohtia niin paljon että tietää kaikki tulevaisuudesta esim. ero yms.

Oli sinulla toinen täti tosi epäkypsää tekstiä ja arvelenkin että olet rikas lapseton julma ihminen!!!

 

[ap.]

Kiitos kaikille kannanotoista ja mielipiteistä. Mun lähipiirissä ei ole pienten lasten äitejä, ja ainoat henkilöt, joiden kanssa lasten ""teosta"" olen puhunut ovat mieheni, äitini ja anoppi. Ihan hyvä saada erilaisia näkökulmia.

Mun taloudellinen tilanne on heikko. Olen täysin miehen tulojen varassa. Opiskelen yliopistolla (yksi vuosi kohta takana, viisi edessä, mikäli maisteriksi haluan). Ammattikorkeakoulututkinto suoritettu, ja valmistunut olen vajaa vuosi sitten. Oman alan töitä olen kaksi vuotta hakemut, mitään löytämättä. Teen osa-aikaista (pari päivää viikossa) työtä, joka ei vastaa koulutustani. Yliopisto-opiskelun olen lopettamassa tämän vuoden jälkeen ajatuksena alkaa tehdä ihan-mitä-vaan-työtä-josta-saa-kohtuullista-palkkaa, eli esim. tuotantotyöntekijänä.

Mielestäni on siis tilanteessani perusteltua miettiä, onko minulla oikeus lapsesta edes haaveilla. Miehen rahoilla pitäisi perhe elättää. Omassa perheessäni isä on ollut hyväpalkkaisessa työssä, äiti pienipalkkaisessa. Tiedän millaisia ristiriitoja tästä asetelmasta seuraa. Kukaan kait ei halua rahasta riidellä, mutta totuus on se, että raha on tärkeää. Ja ilman rahaa elämä osaa olla hankalaa.

Joku spekuloi tuolla, etten olis vielä kypsä äidiksi. Tunnen kyllä, että olisin. Olisin jo vuosia halunnut lapsia. (Haluaisin kaksi lasta, se on haave, mutta yhdestäkin olisin hyvin kiitollinen ja onnellinen.) Ainut mikä epäilyttää on taloudellinen tilanne.

Lisää saa kommentoida...

 

[hähää]

niinhän se yleensä on että miehet elättävät perheen kun vauva ja äiti on kotona. Harvemmin kukaan töissä käy vauvan kanssa. Mistä luulet että nuorilla äideillä on rahaa tai yh-äideillä? ja pärjääväthän hekin vallanmainiosti!

Mutta jos raha ja työ on sinulle noin tärkeitä ei sinun kannata hankkia lapsia...

Minulle ja varmaan monelle muulle tärkeämpää kuin raha on rakkaus ja onnellinen perhe, oli rahaa tai ei.

 

[Chi]

Täytyy sanoa, että samaa mieltä edellisen kanssa. Aloittaja, miksi sinua häiritsee että olisit miehen tuloilla ainakin hetken? Eikö vakisuhteessa, jossa perhettä ollaan perustamassa, ole ideana että toinen auttaa toista kun on vaikeat ajat? Minä en kantaisi huolta taloudellisesta selviytymisestä, enkä usko että välttämättä kannat sinäkään- kenkä puristaa jostain muualta.

Epäröit niin kauheasti ja kyselet useammalla eri palstalla mielipiteitä, mutta haluat ilmiselvästi vauvan- miehesi ei ehkä pidä ajatuksesta? En tahdo olla törkeä, arvailen vaan; kirjoituksistasi saa helposti sellaisen kuvan että sinä tahtoisit vauvan mutta mies on vedonnut taloudelliseen pärjäämiseen eikä ehkä tahdo elättää sinua...Kerro, mikä on totuus?

 

[Toinen täti]

Kaikki tietysti haluavat onnellisen perheen. Ei kukaan perusta perhettä, ja mieti, että siitä tulee varmaan onneton.
Minkälaisten syiden arvelette johtavan siihen, että se ei useimmiten toteudu?
Kun ero kuitenkin tulee lähes joka toiselle.
Lapsille se on usein raastavaa.
Huom, esitin vain kysymyksen. Miksi tämä toisen näkökulman esittäminen saa noin takajaloilleen?
Eli, minkälaisten syiden arvelette johtavan siihen, että se onnellinen perhe ei useimmiten toteudu? Pientä älyllistä pohdintaa, kiitos.

 

[Toinen täti]

""Oli sinulla toinen täti tosi epäkypsää tekstiä ja arvelenkin että olet rikas lapseton julma ihminen!!! ""
Ja sinunko tekstisi on kypsää, kun lähdet heti arvostelemaan persoonaani, kun vain esitän näkemyksiä ja mielipiteitä asiasta? En minäkään lähde arvioimaan sinua ja mahdollista taloudellista tilannettasi ja henkistä tilaasi.
Eri näkökulmien esittäminen asian tiimoilta on ok, tolisen arvostelu ei.
En ole varakas, en julma (teen mm. hyväntekeväisyystyötä vapaa-ajalla jo vuosien ajan) enkä myöskään lapseton. Toinen on haaveissa. Silti surkuttelen sitä, että monta lasta Suomessa jää vaille henkistä hoivaa, jonka tarvitsisivat. Siksi en kritiikittä kannusta levittelemään omia geenejä. Vaikka ollaan eri mieltyä asiasta, ei silti tarvitse hyökätä asiattomasti persoonaani vastaan.

 

[ap.]

Kiitos edelleen kommenteista!

Kahdella palstalla ei mielestäni ole sama kuin ""useammmalla palstalla"". Siksi tätä nyt kahdesta eri paikasta kyselen, koska asia on minulle hyvin tärkeä ja kaipaan uusia näkökulmia asiaan. Hassua kun ihmiset provosoituvat niin helposti. Onhan se tietysti niin, että näin kirjoittamalla on vaikeaa antaa täysin totuudenmukainen kuva asioista, olipa kyseessä mikä tahansa asia, ja lukijan omat kokemukset kehittävät sitä mielikuvaa, mikä asiasta lopulta syntyy. Tämä ei ole parasta mahdollista kommunikointia. Itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla on vaikeaa.

Mies on elättänyt käytännössä minua kohta kaksi vuotta, kun olen tosiaan päätoiminen opiskelija, ja myös jatkossa olisi valmis siihen. Täytyypä nyt jatkaa pohdintoja. Kyllähän asiat varmasti saa järjestettyä, esim. lainalle voi anoa pidempää maksuaikaa.

Kovasti lapsen haluan, mutta tietysti olen epävarma, koska tunnen elämäntilanteeni epävarmaksi. Ja minulla ei ole esim. vanhempien taloudellista tukea, kuten monilla. Miehen puolen suvusta mietin vähän, että mitä mahtaisivat ajatella, kun olisin miehen elätettävänä eikä minulla ole vakituista työpaikkaa. Pelkään hieman heidän reaktioitaan.

 

[en suosittele!]

Älä ihmeessä hanki lasta jos vähääkään epäröit!!! Etkä tunnu kovin vähää epäröivän vaan aika paljon!!

Ja ompas ihmeellistä tuo että mietit mitä muut ajattelevat?? Kuten jo moneen kertaan on aikaisemmin todettu että kyllä se yleensä mies on joka on töissä kun vaimo on äippälomalla niin tuskin ne sukulaiset siitä mitään pahaa ajattelee jos ajattelee niin silloin ei kaikki ole kohdallaan...

Mutta sinun elämäsi on varmaan ihan hyvä ilman lastakin

 

[jekku]

En tiedä onko tämä älyllistä pohdintaa vai ei

Oman lähipiirini tarkkailun perusteella onnellinen perhe ei toteudu, koska ihmiset eroavat liian vähän, ennen avioliittoa tai perheen perustamista. (En tarkoita, etteikö ensimmäisen kumppanin kanssa voisi olla koko elämäänsä.)

Moni asia kulminoituu hyvään itsetuntoon. Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset riippuvat toisissaan, yksinjäämisen pelosta eivät uskalla erota. Terveellä itsetunnolla tuntee itsensä ja oman arvonsa ja on jonkinlainen käsitys siitä mitä tarvitsee. Tarkoitan näitä tapauksia, missä lasten saamisen jälkeen valitetaan, että mies ei osallistu kotitöihin tai jaa taakkaa. Täyttikö nämä miehet ennen lastakaan naisten kriteerejä (tai toisinpäin)? Epäilen. Lasten maailmaan tulo vain kärjistää asiat.
Pitää osata vaatia, oikealla tavalla. Toinen ei lue ajatuksia. Tuntuu että tämän päivän vaatimukset parisuhteessa on kahden ääripään; ei vaadita mitään, ollaan tyytyväisiä siihen että joku viitsii olla yhdessä ja jossain vaiheessa aletaan ihmetellä huonoa suhdetta tai vaaditaan täysin epärealistisia.

Yksilöllä on vastuu itsestään ja suhteessa tiettyyn rajaan asti toisestaki. Tuntuu, että tosiasioita ei uskalleta nähdä, vaikka olisi käsittämättömän isoja periaatteellisia ristiriitoja, lisätään vain vauhtia ja tehdään sitten vaikka lapsi. Asioilta on hävinny merkitykset, naimisiin mennään tyttö/poikakaverin kanssa, jonka kanssa on yhdessä sen ikäisenä, kun ""kuuluu"" mennä naimisiin.

Hurja nuoruus jatkuu monilla lähellä neljääkymppiä. Vaikka suhde tähän elämäntapaan mahtuisi, kompromissejä on vaikea tehdä, saavuitetuista eduista ei jousteta ja tärkeintä on oma aika. Ei ole ""me"", on minä ja sinä. Ei ole kärsivällisyyttä eikä arjen sietoa elää muutaman kuukauden vaikean vaiheen yli, ts. ei ole sitoutumista. Tietoisuutta siitä, että sama kenen kanssa on pitemmän aikaa, aina tulee vaikeuksia ja ne pitää elää.

Tässä muutamia. Olen itsekin avioerolapsi, mutta uskon (kuten kaikki muutkin kaikesta huolimatta, että voin saavuttaa onnellisen perheen, tiedostamalla muutamia asioita. ""Onnellinen perhe"" pitää myös määritellä realistisesti.

ap:lle: Niin kauan kuin mies ei voi synnyttää tai imettää, lapsen synnyttyä vastuu taloudesta väistämättä on jonkun aikaa miehellä. Toisaalta en ymmärrä, miksi mies ei haluaisi huolehtia rakastamastaan naisesta tai yhteisestä lapsesta ?