Vauva ja juhliminen

["vieras"]

Nyt ketjua sen enempi lukematta vastaan vain aloitukseen. Meillä vauvavuoden aikana juhlittiin ristiäisiä, muutamia synttäreitä, joulua, uuttavuotta, vappua ja juhannusta. Ja vaikka mitä muuta. Eikä vauva tätä millään tapaa estänyt, useimmiten paransi vain juhlan tuntua!

Mut jos juhliminen = ilman vauvaa ja alkoholin kera, niin se onkin eri juttu se Siinäkään en näe mitään pahaa, jos lapsella on luotettava hoitaja ja kiintymussuhde ja sitoutuminen lapseen muutoin kunnossa, mutta jos "juhliminen" sanana tarkoittaa ihmiselle jotain, mitä voi tehdä vain ilman vauvaa ja päihtyneenä, niin kannattaa alkaa laajentaa merkitystä. Perhejuhlaperinteitä odotellessa

 

["AMA"]

Mä en kyllä vieläkään ymmärrä tuota mantraa, että isä on aivan tasavertainen hoitaja pienelle vauvalle. Ehkä sitten, jos vauvaa on hoidettu 50%/50% eikä ehkä sittenkään, kun äidillä on "etumatkaa" raskausajan jäljiltä (äiti on tuttu jo odotusajalta) ja imetyksen takia (joka mm. edistää kiintymyssuhdetta). Isähän on yleensä vähintään 8 h päivässä töissä, joten miten ero isästä ja äidistä voi olla silloin vauvalle sama asia? Vauvahan pärjää jo yhdenkin ensisijaisen hoitajan kanssa eikä kärsi siitä, että isä on päivät töissä. Sen sijaan yhtäkkinen pitkä ero äidistä on eri asia, jos äiti on hoitanut vauvaa kaiket päivät ja isän kanssa mahd. illat/yötkin. Tasa-arvoisia vanhempia isä ja äiti on, mutta se ei tarkoita, että kummallakin on tasan samat tehtävät ja sama merkitys lapselle joka ikävaiheessa.

Tuolla logiikalla isästä ei ikinä voikaan tulla tasavertaista, jos hänelle ei anneta mahdollisuutta olla lapselle tasavertainen hoitaja. Hyvät kehäpäätelmät sulla

 

[hahah]

Todellakin tekee hjyvää koko perheelle jos äiti JOSKUS käy ulkona. Isälleen tai sitten jos on joku toinen jota nähdään useasti viikossa, niin hänelle voi muutaman kk ikäisen jättää.
Maitoa voi pumpata eikä imetys varmasti mene pilalle yhden illan aikana.
En näe mitään järkeä siinä että menevä ulos kaipaava ihminen pakottautuu kotiin vangiksi vuodeksi tai kauemmaksi, jos taas ei ole menvää tyyppiä niin ei tietenkään tee hyvää pakottautua uloskaan.

Kukin tyylillään, ylimielisiä vinkujia löytyy aina niistä joilla on vain omat tavat ainoat oikeat.
Mitä kukaan niistä ämmistä välittää, ne ovat muutenkin niitä jotka ainoastaan imevät kuiviin elinvoimaisia äitejä syytöksillään kun oma äitiys on kuralla.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="AMA";27457308]Tuolla logiikalla isästä ei ikinä voikaan tulla tasavertaista, jos hänelle ei anneta mahdollisuutta olla lapselle tasavertainen hoitaja. Hyvät kehäpäätelmät sulla [/QUOTE]

Pitääkö isän siis jäädä kotiin äidin kanssa ja jättää työt tauolle? Millään muulla keinolla isä ei voi olla tasan yhtä paljon vauvan kanssa. Pitääkö ruokkia lapsi pullosta, jotta isä ei vaan jää mistään paitsi? Miksi suurin osa äideistä jää kotiin väh. 9 kuukaudeksi, jos isä on yhtä hyvä ensisijaiseksi hoitajaksi? Etenkin, jos äiti ei imetä. Miksi päiväkodeissa lapset itkevät oikeastaan AINA päivän aikana vain äidin perään? Ja kyllä, isästä voi tulla jo taaperolle yhtä läheinen kuin äidistä. Vauva on aivan eri asia kuin isompi lapsi.

Selittääkö joku nyt, millä logiikalla voi olla vauvalle tasavertaisia ne vanhemmat, joista toinen on vauvan kanssa lähes 24/7 ja toinen arkisin ainakin 8h/päivä poissa? Ette siis ole huomanneet, että vauva olisi enemmän äidin kuin isän perään? Tällä logiikalla väitätte myös, ettei ole mitään väliä, onko lapsen kanssa kotona vai päivisin töissä...mihin sitten hoitovapaitakaan tarvitaan?

 

[hahaha]

Pitääkö isän siis jäädä kotiin äidin kanssa ja jättää työt tauolle? Millään muulla keinolla isä ei voi olla tasan yhtä paljon vauvan kanssa. Pitääkö ruokkia lapsi pullosta, jotta isä ei vaan jää mistään paitsi? Miksi suurin osa äideistä jää kotiin väh. 9 kuukaudeksi, jos isä on yhtä hyvä ensisijaiseksi hoitajaksi? Etenkin, jos äiti ei imetä. Miksi päiväkodeissa lapset itkevät oikeastaan AINA päivän aikana vain äidin perään? Ja kyllä, isästä voi tulla jo taaperolle yhtä läheinen kuin äidistä. Vauva on aivan eri asia kuin isompi lapsi.

Selittääkö joku nyt, millä logiikalla voi olla vauvalle tasavertaisia ne vanhemmat, joista toinen on vauvan kanssa lähes 24/7 ja toinen arkisin ainakin 8h/päivä poissa? Ette siis ole huomanneet, että vauva olisi enemmän äidin kuin isän perään?

Koska äiti imettää ja silloin se tulee luonnostaan. Onneksi pumpata voi äidinmaitoa niin ei tarvitse imetystä pilata. Oletko tosissasi että äitien pitäisi vuodeksi lopettaa kaikki tekeminen ilman lasta ihan vain siksi ettei isä kelpaa yhdeksi illaksi?!

 

[tytsi-89]

Koska äiti imettää ja silloin se tulee luonnostaan. Onneksi pumpata voi äidinmaitoa niin ei tarvitse imetystä pilata. Oletko tosissasi että äitien pitäisi vuodeksi lopettaa kaikki tekeminen ilman lasta ihan vain siksi ettei isä kelpaa yhdeksi illaksi?!

Missä mä noin sanoin? En ole ottanut kantaa siihen, miten pitkään äiti voi olla erossa vauvasta ja miten pitkästä ajasta vauva kärsii tms. Olen vain sitä mieltä, että ensisijainen hoitaja on se, joka eniten hoitaa vauvaa. Isä on totta kai myös läheinen (jos hoitaa vauvaa paljon työajan ulkopuolella), muttei silti ole vauvalle yleensä yhtä läheinen kuin äiti. Kuinka moni isä edes keskustelupalstoilla pohtii, paljonko voi olla erossa vauvasta? Niinpä, ei monikaan. Se kertoo siitä, että äidin ja vauvan suhde ei ole verrattavissa isä-vauvasuhteeseen. Isän merkitys korostuu enemmän isomman lapsen kohdalla vaikka isäkin rakentaa ensimetreiltä asti suhdetta vauvaan. Biologiaa ei tarvitse näennäisen tasa-arvon takia kieltää.

 

[sama...]

Missä mä noin sanoin? En ole ottanut kantaa siihen, miten pitkään äiti voi olla erossa vauvasta ja miten pitkästä ajasta vauva kärsii tms. Olen vain sitä mieltä, että ensisijainen hoitaja on se, joka eniten hoitaa vauvaa. Isä on totta kai myös läheinen (jos hoitaa vauvaa paljon työajan ulkopuolella), muttei silti ole vauvalle yleensä yhtä läheinen kuin äiti. Kuinka moni isä edes keskustelupalstoilla pohtii, paljonko voi olla erossa vauvasta? Niinpä, ei monikaan. Se kertoo siitä, että äidin ja vauvan suhde ei ole verrattavissa isä-vauvasuhteeseen. Isän merkitys korostuu enemmän isomman lapsen kohdalla vaikka isäkin rakentaa ensimetreiltä asti suhdetta vauvaan. Biologiaa ei tarvitse näennäisen tasa-arvon takia kieltää.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä että ensikuukausina se ns luonnollisempi hoitaja on äiti, mikäli äiti ja isä löytyy. Silti on erittäin hyvä ratkaisu jättää vauva illaksi isälleen, isä on erittäin riittävä hoitaja koska on läheinen, ääni ja haju turvallinen ja tuttu sekä sitä parasta ravintoa voi isäkin pullolla tarjota, äidinmaitoa.

 

["vieras"]

Höpöhöpö. Ihan pieni vauva ei todellakaan luo vielä kunnolla ihmissuhteita perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Eikä kaipaa suuria eroja ensisijaisesta hoitajastaan. Ihan peruspsykologialla ja logiikalla tämän ymmärtää. Vasta tietyssä iässä alkaa ottamaan kontaktia esim. isovanhempiin.

Ps. naurettavaa yrittää vetää ikä keskusteluun. Kyky ymmärtää ihmisvauvojen kehitystä ei ole sidoksissa ikään.

Miksi sun pitää heti puhua jostain 3 päiviän ikäisestä? Kyse oli vauvasta, vauvaikä loppuu yhteen vuoteen, tiesitkö sitä? Ja kyllä lapsi kaipaa hoitoa myös silloin kun se äiti ei ole paikalla, olisiko se parempi sitten jättää yksin?

Ja oikeasti sun edesottamuksilla täälläkin palstalla ja niistä jutuista päätellen, mitä sustakin on tehty, koen itseni pikkuisen paljon paremmaksi tietämään esim. mikä mun vauvalle on parhaaksi

 

["vieras"]

Mä en kyllä vieläkään ymmärrä tuota mantraa, että isä on aivan tasavertainen hoitaja pienelle vauvalle. Ehkä sitten, jos vauvaa on hoidettu 50%/50% eikä ehkä sittenkään, kun äidillä on "etumatkaa" raskausajan jäljiltä (äiti on tuttu jo odotusajalta) ja imetyksen takia (joka mm. edistää kiintymyssuhdetta). Isähän on yleensä vähintään 8 h päivässä töissä, joten miten ero isästä ja äidistä voi olla silloin vauvalle sama asia? Vauvahan pärjää jo yhdenkin ensisijaisen hoitajan kanssa eikä kärsi siitä, että isä on päivät töissä. Sen sijaan yhtäkkinen pitkä ero äidistä on eri asia, jos äiti on hoitanut vauvaa kaiket päivät ja isän kanssa mahd. illat/yötkin. Tasa-arvoisia vanhempia isä ja äiti on, mutta se ei tarkoita, että kummallakin on tasan samat tehtävät ja sama merkitys lapselle joka ikävaiheessa.

Ei sun tarvitsekaan ymmärtää, kun sulla ei ole lasta. Me ymmärrämme ja pikkuisemme on ollut alusta asti ajoittain pelkästään isänsä hoidossa kun mulla on ollut muuta, ei ole koettu että tehdään jotain pahaa lapselle siinä että saa olla oman isän kanssa kaksin.

Ja monet isät pitää isyysloman heti vauvan synnyttyä, meillä oli isä yhtä paljon vauvan kanssa (itseasiassa enemmän kun mulla oli yksi päivä kokonaan poissaoloa sairaalareissun takia) ekat kolme viikkoa. Ja niin monessa muussakin perheessä on.

Mitään muuta eroa vauvan hoidossa ei ole kuin imetys. Ja joka muuta väittää, ei tiedä hyvästä parisuhteesta, vanhemmuudesta ja ennen kaikkea isyydestä yhtään mitään.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27457626]Miksi sun pitää heti puhua jostain 3 päiviän ikäisestä? Kyse oli vauvasta, vauvaikä loppuu yhteen vuoteen, tiesitkö sitä? Ja kyllä lapsi kaipaa hoitoa myös silloin kun se äiti ei ole paikalla, olisiko se parempi sitten jättää yksin?

Ja oikeasti sun edesottamuksilla täälläkin palstalla ja niistä jutuista päätellen, mitä sustakin on tehty, koen itseni pikkuisen paljon paremmaksi tietämään esim. mikä mun vauvalle on parhaaksi [/QUOTE]

No aika huolestuttavaa, jos MÄ tietäisin paremmin, mikä SUN vauvalle on parhaaksi. Ketjussa on moni nimenomaan puhunut muutaman viikon/kuukauden ikäisestä vauvasta. Onpas näppärää ja omaperäistä vetää jonkun suorittamat huhupuheet ja mustaamaalaamiset esiin, kun argumentit loppuu. Huom, PIENI vauva ei ole ainakaan mun mielessä mikään vajaa vuoden ikäinen.

 

["vieras"]

Missä mä noin sanoin? En ole ottanut kantaa siihen, miten pitkään äiti voi olla erossa vauvasta ja miten pitkästä ajasta vauva kärsii tms. Olen vain sitä mieltä, että ensisijainen hoitaja on se, joka eniten hoitaa vauvaa. Isä on totta kai myös läheinen (jos hoitaa vauvaa paljon työajan ulkopuolella), muttei silti ole vauvalle yleensä yhtä läheinen kuin äiti. Kuinka moni isä edes keskustelupalstoilla pohtii, paljonko voi olla erossa vauvasta? Niinpä, ei monikaan. Se kertoo siitä, että äidin ja vauvan suhde ei ole verrattavissa isä-vauvasuhteeseen. Isän merkitys korostuu enemmän isomman lapsen kohdalla vaikka isäkin rakentaa ensimetreiltä asti suhdetta vauvaan. Biologiaa ei tarvitse näennäisen tasa-arvon takia kieltää.

Eehhehehehehehhehehee

Joo, sehän sen kertoo, iskän pitäis alkaa myös meikkaamaan ja pitämään mekkoja päällä, että olis tasavertainen vanhempi. Helvetti eihän miehen nyt naiseksi pidä muuttua, että olis verrattavissa äitiin! Sehän on ISÄ, ei tarvitse äiti ollakaan. Mutta turhaan kimität sen äidin ylivertaisuuden kanssa, meillä ollaan ainakin pikkuisen mielestä tismalleen samanvertaisia. Ja meillä tuo lapsi huutaa myöskin sitä iskää, mikä voi tulla sulle järkytyksenä, kun tarvitsee syliä. Ihan kai ollaan kasvatettu kieroon...

 

["vieras"]

No aika huolestuttavaa, jos MÄ tietäisin paremmin, mikä SUN vauvalle on parhaaksi. Ketjussa on moni nimenomaan puhunut muutaman viikon/kuukauden ikäisestä vauvasta. Onpas näppärää ja omaperäistä vetää jonkun suorittamat huhupuheet ja mustaamaalaamiset esiin, kun argumentit loppuu. Huom, PIENI vauva ei ole ainakaan mun mielessä mikään vajaa vuoden ikäinen.

No sinähän kuulostat tietävän mikä on parhaaksi kaikkien vauvoille. Ja kyllä mun mielestä nekin puheet, joita susta on heitelty, tekee susta jokseenkin epäpätevän neuvomaan muita ihmisiä vanhemmuudessa ja lastenhoidossa. MUN mielestä.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27457649]Ei sun tarvitsekaan ymmärtää, kun sulla ei ole lasta. Me ymmärrämme ja pikkuisemme on ollut alusta asti ajoittain pelkästään isänsä hoidossa kun mulla on ollut muuta, ei ole koettu että tehdään jotain pahaa lapselle siinä että saa olla oman isän kanssa kaksin.

Ja monet isät pitää isyysloman heti vauvan synnyttyä, meillä oli isä yhtä paljon vauvan kanssa (itseasiassa enemmän kun mulla oli yksi päivä kokonaan poissaoloa sairaalareissun takia) ekat kolme viikkoa. Ja niin monessa muussakin perheessä on.

Mitään muuta eroa vauvan hoidossa ei ole kuin imetys. Ja joka muuta väittää, ei tiedä hyvästä parisuhteesta, vanhemmuudesta ja ennen kaikkea isyydestä yhtään mitään.[/QUOTE]

3 viikkoa ja 9-10 kk(!) on aika eri sarjoissa. Ei kyse ole mistään mielipideasiasta. Jos äiti on vauvan kanssa 5 kertaa viikossa isän työpäivän ajat ja loppuajankin (illat/yöt/viikonloput) enimmäkseen kotona, ei isä vietä yhtä paljon aikaa vauvan kanssa. Lähellekään. Äidin ja isän mielipide ei vaikuta vauvan tuntemuksiin. Voihan sitä idealisoida mitä tahansa, mutta lapsi kiintyy eniten siihen, joka häntä enimmäkseen hoitaa.

 

["vieras"]

3 viikkoa ja 9-10 kk(!) on aika eri sarjoissa. Ei kyse ole mistään mielipideasiasta. Jos äiti on vauvan kanssa 5 kertaa viikossa isän työpäivän ajat ja loppuajankin (illat/yöt/viikonloput) enimmäkseen kotona, ei isä vietä yhtä paljon aikaa vauvan kanssa. Lähellekään. Äidin ja isän mielipide ei vaikuta vauvan tuntemuksiin. Voihan sitä idealisoida mitä tahansa, mutta lapsi kiintyy eniten siihen, joka häntä enimmäkseen hoitaa.

Minusta on outoa, että sinä teet siitä jonkun kilpailun, vaikkei sulla vielä edes ole lasta. Saatika sitten sitä epäonnista miestä, jonka joskus onnistut vamppaamaan. Tuollaiset muijat on myrkkyä lapsille, ei anna isäsuhteen kehittyä vaan omivat lapsen itselleen ja perustelevat sitä biologialla. Hyi helketti, oikeasti puistattaa, hrrr...

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27457681]No sinähän kuulostat tietävän mikä on parhaaksi kaikkien vauvoille. Ja kyllä mun mielestä nekin puheet, joita susta on heitelty, tekee susta jokseenkin epäpätevän neuvomaan muita ihmisiä vanhemmuudessa ja lastenhoidossa. MUN mielestä. [/QUOTE]

Kerrotko, miten pienet vauvat ovat keskenään NIIN erilaisia? Temperamenttieroja löytyy ym. mutta ihan samaa lajia kyllä ovat ja ihmisvauvoilla on pääosin aivan samat tarpeet. Turha jatkaa keskustelua ihmisen kanssa, jonka mielestä muiden puheet tekee ihmisestä epäpätevän ottamaan kantaa asioihin, oli ne valhetta tai ei. Vaikka ne olisi 100% tottakin niin siltikään niissä ei ole mitään kovin kauheaa, normaalista nuoruudesta poikkeavaa. Saati vaikuta taitooni väitellä asioista. Muista tuo, jos sinua joskus mustamaalataan. Tuo lause kertoo aika paljon kyvystäsi ajatella. Sinulle siis fakta ja fiktio on samanarvoisia.

 

[Minuli]

Itse kävin viihteellä kun vauva oli n 2kk ikäinen. Imetin pikkuisen ja laitoin takaisin nukkumaan, sitten lähdin ja tulin takaisin keikan jälkeen, ennenkuin vauva heräsi yösyötölleen. Vauva on kyllä ollut kuin kello, mutta jos olis herännyt "etuajassa", niin olis saanut pullomaidon isältä ihan yhtälaisesti, kun jokatapauksessa oli aamuyön syötölle varattu pumpattua maitoa tuttiputeliin.. Mutta meillä isä onkin tasavertainen äidin kanssa, poislukien imetys, eikä mikään hoitaja ja meillä eletään mahdollisimman tavallista arkea, mutta toki vauvan ehdoilla. Eikä mua kiinnosta mitä joku em asioista ajattelee, jokainen tekee itse omat ratkaisunsa ja vastaa niistä myös itse.

Ja meillä kyllä hoidetaan vauva fifty-fifty, isä usein jopa enemmänkin, varsinkin alkuun kun toivuin sektiosta ja olen paljon kannustanut miestä entisenä "isin tyttönä", että miehen ja tyttären side olisi mahdollisimman vahva alusta alken. Eikä hän ollut ekaan 3 kuukauteen töissä, kun piti pitämättömiä lomia + 3viikkoa isyyslomaa putkeen.

 

["vieras"]

Kerrotko, miten pienet vauvat ovat keskenään NIIN erilaisia? Temperamenttieroja löytyy ym. mutta ihan samaa lajia kyllä ovat ja ihmisvauvoilla on pääosin aivan samat tarpeet. Turha jatkaa keskustelua ihmisen kanssa, jonka mielestä muiden puheet tekee ihmisestä epäpätevän ottamaan kantaa asioihin, oli ne valhetta tai ei. Vaikka ne olisi 100% tottakin niin siltikään niissä ei ole mitään kovin kauheaa, normaalista nuoruudesta poikkeavaa. Saati vaikuta taitooni väitellä asioista. Muista tuo, jos sinua joskus mustamaalataan. Tuo lause kertoo aika paljon kyvystäsi ajatella.

Minä olen kasvattanut yhden lapsen. Ollut sen kanssa alusta asti, asuttu yhdessä ja iskä saman katon alla. Jos sulla ei sellaista kokemusta ole, niin olet mielestäni epäpätevä mua neuvomaan. Semminkin kun tiedän, miten meidän poika on käyttäytynyt, miten ollut ja toiminut kummankin meistä kanssa. Meillä on osallistuva isä, sellaisiakin löytyy. Ensimmäisen kerran olin päivän poissa kun lapsi oli viikon ikäinen; ei ollut itkenyt perään, tuhissut ihan yhtä tyytyväisenä iskän sylissä. Vanhemmaksi kun tuli, niin välillä itki mun perään, välillä en kelvannut ollenkaan vaan vain itki iskän perään ja iskän syli rauhoitti.

Siksi minä sanon, että minä TIEDÄN että kyse on vaan ja ainoastaan siitä, kuinka paljon äidit antaa lapsensa olla iskän kanssa. Jos ei anna heille mahdollisuutta luoda suhdetta alusta asti, niin varmasti lapsi leimautuu äitiin enemmän. Mutta jos on alusta asti tasavertainen vanhemmuus lasta kohtaan, niin lapsi leimautuu ihan yhtä paljon isään kuin äitiin.

Enkä puhu pelkästään meidän perheestä, ympärillämme voin heti laskea neljä perhettä, jossa tismalleen samanlainen tilanne.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27457708]Minusta on outoa, että sinä teet siitä jonkun kilpailun, vaikkei sulla vielä edes ole lasta. Saatika sitten sitä epäonnista miestä, jonka joskus onnistut vamppaamaan. Tuollaiset muijat on myrkkyä lapsille, ei anna isäsuhteen kehittyä vaan omivat lapsen itselleen ja perustelevat sitä biologialla. Hyi helketti, oikeasti puistattaa, hrrr...[/QUOTE]

Opettele lukemaan, jooko? Missä on puhuttu mitään kilpailusta? On puhuttu faktoista. Siitä, että vauvalla on yleensä ensisijainen hoitaja, johon on symbioottinen suhde. Siihen, joka eniten vauvaa hoitaa. Tämä ei _mitenkään_ vähennä isän merkitystä vauvan elämässä. Kuka on sanonut, ettei isä saisi hoitaa vauvaa ja osallistua imetystä lukuunottamatta kaikkeen? Varmaan hankalaa olla noin mustavalkoinen ihminen. Jos äiti on ekana vuonna vähemmän poissa vauvan luota, on isä jätetty kokonaan syrjään? Miksi äiti pitäisi heivata jonnekin yöksi, että isä saisi olla vauvan kanssa kahdestaan? Tätä mieltä ovat myös psykologit ym, varmaan väärässä kaikki?

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";27457747]Minä olen kasvattanut yhden lapsen. Ollut sen kanssa alusta asti, asuttu yhdessä ja iskä saman katon alla. Jos sulla ei sellaista kokemusta ole, niin olet mielestäni epäpätevä mua neuvomaan. Semminkin kun tiedän, miten meidän poika on käyttäytynyt, miten ollut ja toiminut kummankin meistä kanssa. Meillä on osallistuva isä, sellaisiakin löytyy. Ensimmäisen kerran olin päivän poissa kun lapsi oli viikon ikäinen; ei ollut itkenyt perään, tuhissut ihan yhtä tyytyväisenä iskän sylissä. Vanhemmaksi kun tuli, niin välillä itki mun perään, välillä en kelvannut ollenkaan vaan vain itki iskän perään ja iskän syli rauhoitti.

Siksi minä sanon, että minä TIEDÄN että kyse on vaan ja ainoastaan siitä, kuinka paljon äidit antaa lapsensa olla iskän kanssa. Jos ei anna heille mahdollisuutta luoda suhdetta alusta asti, niin varmasti lapsi leimautuu äitiin enemmän. Mutta jos on alusta asti tasavertainen vanhemmuus lasta kohtaan, niin lapsi leimautuu ihan yhtä paljon isään kuin äitiin.

Enkä puhu pelkästään meidän perheestä, ympärillämme voin heti laskea neljä perhettä, jossa tismalleen samanlainen tilanne.[/QUOTE]

Onko sitten suurimmassa osassa perheistä jätetty isä syrjään, koska en IKINÄ ole kuullut lapsen itkevän hädän hetkellä isän perään? Aina äidin. Sinähän yrität yhtä lailla tietää kaikkien asiat, kun olet sitä mieltä, että KAIKKI vauvat kiintyvät vastasyntyneestä asti yhtä paljon isään kuin äitiin vaikka isä olisi töissä? Suurimmassa osassa tuntemistani perheistä vauva on kiintyneempi äitiin, hoiti isä vauvaa kuinka paljon tahansa. Isompien lasten kohdalla, jo taaperon kohdalla voi kiintymys olla molempiin yhtä suurta.

 

[tytsi-89]

Muuten...mistä päättelette mun neuvovan ketään? Kunhan väittelen ajankulukseni. En ota tätä yhtään vakavasti. Ärsyttää lähinnä ihmisten kykenemättömyys kyseenalaistaa asioita ja se, miten moni kokee varmasti tietävänsä, mitä pikkuruinen vauva tuntee/ajattelee. Sitä kun ei oikein voi todistaa muuten kuin itkua ym. merkkejä havainnoimalla ja kortisolitasoja mittaamalla. Se taas on kiistaton fakta, ettei vanhemmat voi ajankäytöltään olla tasavertaisia, jos toinen on äitiyslomalla ja toinen töissä. Ihan itsensä huijaamista väittää muuta. Mihin isyyslomia ym. edes tarvittaisiin, jos isä on muka työpäivästä huolimatta muutenkin yhtä paljon vauvan kanssa kuin äiti? Kyllä se 8 h tai pidempi työpäivä verottaa ajankäyttöä ja väittäisin, että isä lähentyisi vauvan kanssa, jos olisi vanhempainvapaalla/hoitovapaalla.

 

["näin on"]

Mä kävin baarissa kun poika oli 1,5kk enkä kyllä kokenut huonoa omaatuntoa...
Nyt poika on 5kk ja 2 iltaa viikossa on mun omaa aikaa, jolloin käyn kaverini kanssa jumpassa ja samalla saa rauhassa vaihtaa kuulumisia. Välillä käyn myös kavereiden kanssa kahvilla, koiran kaa koirapuistossa jne ilman vauvaa. Ehkä sit oon itsekäs, mutta musta on ihanaa jutella, syödä jne rauhassa ilman että pitää samalla vauvaa viihdyttää.

Tuo onkin eri muutakuin juhliminen, kännäys, josta ollaan seuraavama päivämä vain väsyneempiä. Mitä siinä on hyödytty 'omastaä ajasta? Ei jaksa senkään vertaa ja lapsikin vain ärsyttää ja on ärsyttävä, kun vaatii huomiota hoidossa olon jälkeen.

 

[Madicken04]

Meillä on neljäs lapsi tulossa parin viikon päästä ja jaan Tytsin näkemyksen siitä että olen alkuun vauvalle se ensisijainen ja tutuin hoitaja. Koska imetän vauvaa ja olen lähes kokoajan hänen lähellään.

Ei se estä sitä etteikö mies voisi osallistua vauvan hoitoon ja varmasti tekeekin sitä aktiivisesti kun on ensimmäiset 2kk kotona. Hänellä on kuitenkin vastuu isommista lapsista joista en sektion jälkeen voi kunnolla huolehtia joten tuolloinkin olen se vauvan pääasiallinen hoitaja.

Ei se vähennä isän roolia eikä tee sitä etten voisi jättää vauvaa välillä isän kanssa kotiin kun menen yksin jonnekin, suunnitelmissa on myös että isä hoitaisi vauvaa kerran viikossa kun menisin itse isosisaruksen/isosisarusten kanssa jonnekin jne. Siinä vaiheessa kun vauva alkaa olla 9kk hän pärjää isän kanssa silloinkin kun itse alan keikkatyöt ja siinä 1v paikkeilla isä voisi jäädä kokonaan koti-isäksi minun lähtiessäni töihin.

Eli en näe imetyksen ja sen että alkuun olen vauvalle se ensisijainen vanhempi estävän (tämänkään lapsen kohdalla) isän ja lapsen suhteen kehittymistä.

 

["näin on"]

Mä en kyllä vieläkään ymmärrä tuota mantraa, että isä on aivan tasavertainen hoitaja pienelle vauvalle. Ehkä sitten, jos vauvaa on hoidettu 50%/50% eikä ehkä sittenkään, kun äidillä on "etumatkaa" raskausajan jäljiltä (äiti on tuttu jo odotusajalta) ja imetyksen takia (joka mm. edistää kiintymyssuhdetta). Isähän on yleensä vähintään 8 h päivässä töissä, joten miten ero isästä ja äidistä voi olla silloin vauvalle sama asia? Vauvahan pärjää jo yhdenkin ensisijaisen hoitajan kanssa eikä kärsi siitä, että isä on päivät töissä. Sen sijaan yhtäkkinen pitkä ero äidistä on eri asia, jos äiti on hoitanut vauvaa kaiket päivät ja isän kanssa mahd. illat/yötkin. Tasa-arvoisia vanhempia isä ja äiti on, mutta se ei tarkoita, että kummallakin on tasan samat tehtävät ja sama merkitys lapselle joka ikävaiheessa.

Puhut viisaita nuoreksi naiseksi. Olet varmaankin ollut aktiivinen psykologian tunneilla.

 

["vieras"]

Onko sitten suurimmassa osassa perheistä jätetty isä syrjään, koska en IKINÄ ole kuullut lapsen itkevän hädän hetkellä isän perään? Aina äidin. Sinähän yrität yhtä lailla tietää kaikkien asiat, kun olet sitä mieltä, että KAIKKI vauvat kiintyvät vastasyntyneestä asti yhtä paljon isään kuin äitiin vaikka isä olisi töissä? Suurimmassa osassa tuntemistani perheistä vauva on kiintyneempi äitiin, hoiti isä vauvaa kuinka paljon tahansa. Isompien lasten kohdalla, jo taaperon kohdalla voi kiintymys olla molempiin yhtä suurta.

No itse olen kuullut kyllä useammankin lapsen itkevän iskää, kun tulee hätä. Jos ei iskää kuulu, niin sitten huudetaan äiti ja sitten taas iskää. Hyvin outoa, ettet ole koskaan kenenkään lapsen kuullut huutavan isän perään. Alan epäillä, oletko edes missään päiväkodissa koskaan ollutkaan.

 

[Minuli]

En ota tätä yhtään vakavasti. Ärsyttää lähinnä ihmisten kykenemättömyys kyseenalaistaa asioita ja se, miten moni kokee varmasti tietävänsä, mitä pikkuruinen vauva tuntee/ajattelee.

Minä en kyllä huomannu että sä olisit itse yhtään kyseenalaistanut omia mielipiteitäs, päinvastoin.. Ja minä tiedän paljonkin lapsia, joille isi on hyvinkin tärkeä ja kelvollinen lohduttaja(vaikka ei äidissäkään vikaa ollut, ettei kukaan nyt siihen tartu), olen itse myös ollut sellainen ja koen että se on ollut suuri rikkaus vielä aikuisiälläkin, sanotaanhan että isäsuhde peilaa aikuisena naisen miessuhteisiin.