Vauva itkee äidilleen???

[huono äiti?]

Mistä kummasta mahtaa johtua, kun meidän 4kk vanha tyttö itskeskelee mulle välillä, siis samaan tapaan kuin ihmisille, joita vierastaa? Vierastaminen muita kohtaan alkoi n. 2,5 kk iässä, nyt alkanut välillä itkeä kovia ääniäkin :-/ (esim. toisten lasten metelöintiä, jos yhtäkkistä). Ekan kerran vauva alkoi itkea mua, kun tulin suihkusta enkä ollut kammannut hiuksiani... Joo, mahdoin olla kamala näky... Toisella kerralla vauva oli isänsä hoidossa 2h, kun itse kävin asioilla. Vauva nukkui kun tulin, heräsi kuitenkin hetken päästä, isä haki sängystä sitteriin seurakseen. Kun menin vauvaa moikkamaan, tapitti eka mua tiiviisti, sitten suupielet kääntyi alaspäin ja alkoi melko kova itku (muuttui vähän kiukkuisen oloiseksi itkuksi hetken päästä). On kuitenkin rauhoittunut näillä kerroilla syliini hetken itkeskeltyään.

Nyt olen alkanut vähän "pelkäämään" vauvan reaktioita, että koska se mahtaa taas "pelätä" mua :-( Olen kuitenkin vauvan ensisijainen hoitaja ja mielestäni (muidenkin) vauva on hyvässä ja rakastavassa hoidossa. Vauvan isä osallistuu myös aktiivisesti hoitoon, minkä töiltään ehtii, esim. iltaisin ja viikonloppuisin ja ollut reilun kuukauden ajan lomalla vauvan syntymän jälkeen. Osallistuu myös syöttöihin päivittäin, vauva syö siis pullosta (syönyt alusta lähtien, rinta kelvannut vain hyvin satunnaisesti). En muista, että vauva olisi isälleen itkenyt tuollain.

Mistäköhän mahtaa johuta, kellään kokemuksia/ideoita? Tulee vähän huono äiti -olo, kun oma lapsi reagoi tuollain äitiinsä.

 

[Minni222]

lapset yleensä kiukuttelee sille eniten,ketä pitävät turvallisempana aikuisena, eikä päinvastoin. jospa vauva on loukkaantunut,kun jätit iskälle.mutta älä sen takia ripustaudu lapseen.

 

[Anna aikaa]

Vauva voi myös vaistota mahdollisen epävarmuutesi, mikä sinällään on ihan normaalia vielä tuossa vaiheessa äitiyttä. Anna aikaa suhteenne muodostumiselle ja muista tavata myös ystäviäsi ja muita äitejä, joiden kanssa voit kenties keskustella mieltäsi painavista asioista. Iloista kesää sinulle ja vauvallesi!

 

[normaalia uskoisin]

Meillä lapsi pelkää isiä kun hän on käynyt parturissa, samoin pelkäsi minua kun hankin uudet silmälasit. Vauva ei ole varmaan vaan ensin tunnistanut sinua. Tuskinpa aihetta huoleen on mitä tule kiintymyssuhteeseen.

 

[huono äiti?]

Kiitos nopeista vastauksista! Unohtui mainita, että molemmissa tapauksissa lapsi oli väsynyt, yöunien aika koittanut, mutta ei ollut vielä saatu nukahtamaan.

 

[höpsis :)]

Höpsistä, tietenkään vauvasi ei pelkää sinua, jos kerran olet hänen ensisijainen hoitajansa ja sanot itsekin että rakastava sellainen! Kuten joku jo kirjoitti, vauvat nimenomaan saattavat protestoida äidilleen, jos tämä on ollut pois hänen luotaan tai muuten joku harmittaa. Meidän vauva ainakin on usein muille "vieraskorea" mutta sitten purkaa väsymyksen /muun harmin minuun kun tulen paikalle. Esim. naaman pyyhkiminen syömisen jälkeen aiheuttaa minun tekemänä huudon, mutta isoäidille vaan hymyillään (enkä minä nyt NIIN kovakourainen ole

Tai sitten tosiaan saatoit näyttää vähän erilaiselta tukka märkänä, joku vauva ehkä reagoi herkemmin erilaisuuteen. Mutta vauvat myös tunnistavat äidin äänen ja tuoksun, joten kyllä hän äitinsä tunnistaa. Kun vaan et itse hermostu / panikoidu vaan olet oma lempeä itsesi, vauva kyllä huomaa ettei mitään hätää olekaan vaikka äiti näytti erilaiselta.

 

[Anna mennä ohi]

No et tosiaan ole huono äiti! Meillä vauva pelkäsi minua, kun laitoin lippiksen päähän. Sitten vähän hassuttelin ja höpöttelin, että tunnisti kuka on kyseessä.

Muista että lapsesi rakastaa sinua ehdoitta, vaikka ei aina siltä näytä/kuullosta, nyt ja tulevaisuudessa.

 

[et ole huono äiti]

Kyllä meidänkin vauva alkoi aina itkeä, jos tulin suihkusta pyyhe päässä (siis nuorempana). Musta se vaan oli lähinnä huvittavaa. Siis en tietenkään sitä vauvalle näyttänyt. Vaan otin pyyhkeen päästä ja rauhallisesti sanoin, että äitihän tässä on, ei mitään hätää. Aina on itku heti loppunut, kun on tajunnut kukas se tulija nyt oikeesti olikaan.
Joku aika sitten kyseinen vauva oli 1v3kk kun kävin kampaajalla, leikkautin pitkät tummat hiukset ihan lyhyiksi ja värjäsin vaaleiksi. Ihmetys oli suuri kun tulin kotiin. Itkua ei tullut, mutta katsoi pitkään kasvojani ja päätäni vuorotellen. Sitten uskaltautui koskettamaan tukkaa. Sen jälkeen ei ole ihmetellyt yhtään.
Ja meillä kyllä on kiukutellut aina enemmän mulle kuin isälleen. Aina on ihan kiltisti isänsä kanssa ja sit kun mä tuun kotiin, alkaa armoton kiukuttelu ja itkeskely. En kauhean usein ole poissa lapsen luota, eli ei ole niin tottunut siihen.
Aivan turhaan tunnet olevasi huono äiti. Pikemminkin päinvastoin. Tuosta voi päätellä sen, että vauvasi on kasvanut turvallisessa ilmapiirissä ja olet osannut luoda välillenne oikeanlaisen suhteen.

 

[huono äiti?]

Kiitos lämmittävistä sanoista! Ehkä sitä vaan toivoisi olevansa "täydellinen", niin tuollaiset asiat jää vaivaamaan mieltä. Yritetään päästä tämän asian yli ;-)

 

[madre]

Meilläkin vauva alkaa joskus surkeasti itkemään minut nähdessään. Olen ajatellut, että vauva herkistyy kun näkee oman rakkaan äitinsä!

 

[näin meillä oli]

Täällä oli/on sama juttu. Siis pienenä oli arka äänille ja sitten 6-12kk iässä vierasti paljon, ei kyllä äitiään, mutta pienempänä huomasi ettei suihkun jälkeen meinannut tunnistaa kun hiuksen eivät olleetkaan kiinni ym. Nyt 1v3kk iässä ei enää vierasta, mutta edelleen vieraille lämpiää hitaasti ja itku tulee jos joku on liian kärkäs tutustumaan kovin läheisesti Tämä lienee tässä iässä jo luonnekysymys. Äänet eivät enää pelota samassa mittakaavassa, lähinnä kaikki äänet kiinnostavat.

Tuo äidille itkeminen on ollut mukana jo kauan ja nimenomaan siis väsyneenä ja/tai nälkäisenä. Isän kanssa pärjää hyvin, mutta jos äiti näkyy tai kuuluu jossain, niin alkaa hirveä huuto, joka loppuu vain äidin sylissä (ja nyt viimeaikoina vaatii nälkäisenä jo leivänpalankin tms. suuhunsa, että jaksaa odottaa ruoan lämpiävän). Vierastamisen aikana pärjäsi kaksin esim. mummunsa kanssa (jota vierasti ja siis mummu tuli sisään ovesta, vauva lattialla eteisessä), mutta heti kun äiti ilmestyi paikalle alkoi huuto... Kuten joku kirjoittikin, niin sille itketään joka on se lähin. Vauva tietää myös, että jos itken nyt, niin voin joutua mummun (tai peräti jonkun ihan vieraan) syliin, ja jos itken kun äiti on paikalla, niin pääsen äidin syliin (eli turvaan). Jos vielä käy hyvä tuuri niin voipa saada tissinkin suuhunsa Fiksuja siis.

Joten älä todellakaan huolestu, ole tyytyväinen normaalista lapsestasi ja teidän hyvästä suhteesta.

 

[Aaja76]

Meilläkin oli tuossa samassa iässä itkua, kun jostain syystä olin eri näköinen kun tavallisesti. Vauva-ajan alussa mulla oli aina pitkät hiukset nutturalla/poninhännällä, itku alkoi kun ekan kerran oli hiukset kahdella letillä, hiukset auki vaan ihmetellään niitä suortuvia. Itku alkoi myös kun näki mut ekan kerran kylpytakki päällä, pyyhe päässä (kamala näky, tiedän....), hiukset märkinä.. Kerran erehdyin ottamaan tytön mukaani suihkussa sitterissä.. Huudon kera tultiin pois....... Joten näitä sattuu ;o)

 

[huono äiti?]

Voi huokaus tota meidän herkkis vauvaa... Tänään oli mulla tukka eri tavalla kun normaalisti + rillien sijasta piilarit. Vaihdoin vaippaa ja yhtäkkiä kesken naureskelun meni vauvalta suu väärin päin ja alkoi taas "vierastamis"-itku. Loppui heti kun otin syliin(??). Siiten piti tiiviisti puhella vauvalle, että tajuaa äänestä äidin siinä vaan olevan, vaikka näyttääkin vähän erilaiselta tällä kertaa.

 

[älä mieti liikaa]

Älä ajattele sitä "vierastamis"-itkuna. Syy itkuunhan voi olla mikä vaan! Olet nyt varmaan vähän liian fiksoitunut ajattelemaan sitä, että onko tukkasi eri tavalla jne. Semmoinen sanonta kuin "itku pitkästä ilosta" pitää hyvin paikkaansa vauvojen kohdalla, eli monesti kutittelu- tms naurattamisleikit loppuvat itkuun, kun ne voivat olla vauvan mielestä samaan aikaan hauskoja ja vähän jänniä. Se ei ole vaarallista.

Tai vauva voi säikähtää vaikka äkillistä naurunpurskahdusta. Meillä jossain vaiheessa vauva säikähti, kun aivastin. Minä sitten vain aina hymyilin ja sanoin että ei ole hätää, äiti vaan aivasti...

Mutta tarkoitan, että kyllä se vauva voi reagoida moniin muihin juttuihin kuin ulkonäköösi, joten älä nyt liikaa mieti sitä miten tukkasi on ja mitä vauva milloinkin miettii. Lohdutat vaan jos alkaa itkeä - niin kuin ilmeisesti teetkin

 

[Bubu]

Minä myös luulin tänään että kolme ja puolikuinen vauvani vihaa mua tai on unohtanut kokonaan.. olin katsomassa parasta ystävääni ja hänen pikkukakkostaan naistenklinikalla ja ruokakaupoilla, joten olin poissa ennätykselliset neljä ja puoli tuntia. Tyttö pärähti itkuun montakin kertaa illan aikana ihan selittämättömistä jutuista, muun muassa kun yritin jututtaa ja naurattaa tyttöä. Meinas ihan epätoivo iskeä.. Isi on kyllä syöttänyt ja hoitanut tyttöä ja saa muutaman kerran viikossa laatuaikaa kahden tytön kanssa.

Mutta tuntui kauhealta, ihan kuin tyttö joko vierastaisi tai muuten vaan inhoaisi. Itku ei meinannut loppua sylissäkään.. Hyvä että tulin lueskelemaan tätä palstaa taas, nyt tuntuu paljon paremmalta, en siis ole yksin näiden kokemusten ja fiilisten kanssa

 

[huono äiti?]

Bubu: mahtaiskohan tämmöinen liittyä tähän ikävaiheeseen? Nyt päätin olla stressaamatta asiasta, lohduttelen sitten vaan tarpeen mukaan...

 

[karri]

oma 3kk vauvelini on alkanut itkemää sitä kun syön lautaselta ruokaa, joka kerta kun laitan suuhuni jotai, suu menee mutrulle ja kauhee surullinen itku, silmä uppoaa kyynelistä mutta hyvä nyt tietää et muillakin vaaveilla on näitä"Paniikki"/pelko tiloja... ajattelin että EIKAI NNYT vauva sentään äitään pelkää... tiedä sitten mikä niitä pelottaa...