Vauva + isomman lapsen kerhoon kuljetus.

Kuinka hoidatte pienen vauvan kanssa isomman sisaruksen kerhoon (joka kestää n.2h) kuljetuksen kun matka on kuljettava autolla? Tai siis millaset rutiinit teillä on vauvan kanssa kun vauvalla todennäköisesti johonkin tuolla ajalla sattuu uniaika..

Jos nukahtaa viedessä, annatko nukkua kaukalossa vai siirrätkö sänkyyn ja taas hakemaan lähtiessä kaukaloon?

Entäs kesällä oleva uimakoulu, pakatakko autoon vaunut ja siirrellä vauva vajaan tunnin ajaksi vai pitääkkö kaukalossa? Ehkä heittää kaukalo matkarattaisiin (vauva on niin pieni ettei voi niissä pelkästään olla)?

Meillä vasta syksyllä edessä kerhoon kuskaus ja jotenkin stressaan valmiiksi sitä vauvan mukana kuskausta pukemisineen kun matkaan ei autolla mene kovin kauaa, mutten viitsi kävellenkään parintunnin välein kulkea.

Voin kuvitella että rutiinien muodostuttua voisin tätä itse syksypuolella huvittuneena lukea, mutta kaikki on vielä kovin uutta kahden lapsen kanssa

Kertokaa kuinka olette ratkaisseet näitä "ongelmia"

 

Meillä sikäli eri tilanne, että vein esikoisen kerhoon kävellen. Mutta aika usein kävin jossain asioilla siinä välillä, eli aamulla vauva vaunuihin ja esikoinen kerhoon, sitten kauppaan/kaupungille/lenkille ja esikoinen kerhosta. Jos vauva heräsi nälkään, imetin välillä ja taas mentiin. Tosi nopeasti vauvakin "oppi" siihen rytmiin ja tiesi mitä tapahtuu. Joskus kyllä otti päähän kun olin saanut vauvan nukkumaan parvekkeelle (jos halusin vaikka yrittää kotihommia tehdä) ja sitten heräsikin heti kun lähdettiin esikoista hakemaan. Mutta aina päästiin ja selvittiin. Tsemppiä, kyllä se siitä, älä stressaa etukäteen.

 

Meillä on viis lasta, lapset syntynyt n puolentoista vuoden välein. Jokainen on vuorollaan nukkunut kaukalossa kerho+harrastuskuljetukset ja niiden välillä. En ole nostellut vauvaa pois kaukalosta.

 

Mä poden jotenki kauheen huonoa omatuntoa jos vauva on kaukalossa yhtään pidempään ku on pakko. Jostain olen kuullut/lukenut ettei se ole hyvä selälle. Vaikka tietty joskus on pakostikkin pitkiä auto matkoja jolloin ei ole vaihtoehtoja.. Olis niin kätevää kun olisi joku kerhokaveri jonka kanssa voisi vuorotella kuskaamisessa ????

 

[QUOTE="nippis";29923087]Mä poden jotenki kauheen huonoa omatuntoa jos vauva on kaukalossa yhtään pidempään ku on pakko. Jostain olen kuullut/lukenut ettei se ole hyvä selälle. Vaikka tietty joskus on pakostikkin pitkiä auto matkoja jolloin ei ole vaihtoehtoja.. Olis niin kätevää kun olisi joku kerhokaveri jonka kanssa voisi vuorotella kuskaamisessa ????[/QUOTE]

Mistä noi kysymysmerkit tonne tupsahti!? ????

 

En tiedä, itse en pitäis vauvaa noin paljon kaukalossa "turhaan". Asento on huono sekä selälle että myös muuten, ilmat ei tuu vatsasta pois ja muutenkin.. meillä tästä vaarallinen esimerkkikin mutta en sitä halua kertoa. Toki automatkoilla on pakko mutta muuten parempi olisi siirtää vaunuihin. Minkä ikäinen pienempi lapsi on kerhon alkaessa?

 

Olen pitänyt kaukalossa jos on nukkunut. Usein herää syömään kyllä sinä aikana, aika harvoin nukkuu koko aikaa. Lisäksi aika vaihdellen vien/haen autolla/kävellen (ja kerhoa se 2x/vk) että ei nyt turhan usein kuitenkaan kaukalossa nuku vaikka välillä sattuisi sitä tekemäänkin älä tee kärpäsestä härkästä.

 

Viime toukokuun lopussa syntynyt vauva, eli oli syyskuussa 3kk, kun esikoisen pk jatkui. Täällä ei ole siis kerhoja tarjolla, joten isompi käy pk:ssa kahdesti viikossa muutaman tunnin.
Matkaa on yhteen suuntaan 6km ja autolla on aina kuljettu. Mies vie yhtenä aamuna, haut hoidan minä vauvan kanssa ja tietenkin sen toisen aamun kuljetuksenkin.

Meillä ei vauvalla ole ollut mitään kellontarkkoja päiväuniaikoja, joten ekat puoli vuotta puin vauvan, laitoin kaukaloon ja lähdettiin. Jos nukkui, oli pakko pukea se silti, yleensä heräsi siihen. Myöhemmin, kun unet hiukan rytmittyivät, pystyin jo ennakoimaan. Eli jos vauva vaikutti tosi väsyneeltä ja isomman hakuaikaan oli vielä n. tunti, niin pakkasin vauvan autoon ja lähdettiin ajelemaan, että sai nukkua. Yleensä torkkui n. 30min kaukalossa. Sitten joko hakemaan isompi, jos kello oli sopivasti, tai kurvattiin johonkin pikaisesti kahville ennen isosisaruksen hakemista.

Viime kesänä ajattelin, että ihan mahdoton tehtävä tuo esikoisen kuskaaminen, mutta näin vuoden jälkeen voin sanoa, että eipä siinä nyt mitään ongelmaa ole ollut. Suurin murhe on ollut kiukutteleva isompi lapsi, joka on aina sitä mieltä, että tulemme liian aikaisin hakemaan ja hän ei lähde koskaan kotiin