Vauva,haaveissani sä oot mun.

:wave: heipsan ja tervetuloa uusille kuumeilijoille!!

swaddle minulla vauvakuume nosti päätään kun kuopus oli 4kk vanha eli aika samoissa ollaan kuumeen alkamisajan suhteen.

Minulla vaikutti siihen se että luulin olevani raskaana kun kierto muihin kiertoihin nähden venyi reilusti yli normaalin ja kun tein testin se oli nega ja olin äärettöm,än pettynyt silloin,mutta nyt kun ajattelen että jos olisikin tärpännyt niin laskettu aika olisi aika lähellä tällä hetkellä ja kun kuopus vain reilun vuoden ikäinen olisi kyllä tullut turhan pieni ikäero lapsille,kuopus on niin kovasti vielä minussa kiinni.Nyt on ihana seurata joka päiväistä kehittymistä ja taitojen kasvamista ja kohta kolmivuotias esikoinenkin on aika harppauksen itsenäistynyt.

Mutta mutta sitä odotuksen ihanuutta ja kamaluutta on vaan ikävä,taas joudun vetämään sanomiani sanoja takaisin päin,vähän ennen kuopuksen syntymää sanoin ison mahani kanssa että muistuttakaa minua tästä hetkestä jos vielä haikailen raskaaksi, heh heh
tässä sitä vaan ollaan ja haaveillaan ko.ajasta..

Molemmat lapset olen synnyttänyt samassa salissa ja sen numero oli 3,näinkin hölmöä olen miettinyt että onko sattumalla jokin osuus asiaan että sama sali sattunut ja se numero 3 jäänyt myös kummittelemman ettei kahta ilman kolmatta...
jopas tuli sekavaa tekstiä...
Viikonloppuja!!

 

:ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed:

Tuossa kuvaus tämän hetkisestä olotilastani......
Eilen oli tyttöjen ilta ja miehen piti olla 100% lasten kanssa mutta kuinkas olikaan kun lapset olivat menneet nukkumaan oli pitänyt sitten rueta kaljan juonttiin,juomista vastaan en sinänsä ole mutta kun hänen toimita kykynsä on seuraavana pv aivan nollassa ja tämä minun meno oli jo monta viikkoa tiedossa niin vielä piti juopotella ja arvatkaa kuka on ollu aamusta asti lasten kanssa .. v....u kun v......aaaa ja niin maan perk....sti moneen moneen kuukauteen en ole ollu missään ja tämän tästä sai...
Nyt kun vielä väsynyt on niin tämä kuumeilu tuntuu taas entistä suuremmalta, on sellainen pienen ihmisen hellyyden kipeä olo
:ashamed:

 

Heippa kaikille muillekin vauvakuumeiljoille! Mun kuume on todella pahanlaatuista ja kroonista . Meidän perheessä on mun lisäksi aviomies ja kaksi poikaa (-90 ja -91). Olisin ollut valmis kolmannen lapsen hankkimiseen melko pian tuon kuopuksen jälkeen, mutta mies keksi kaikenlaisia tekosyitä; mulla ei oo vakkarityötä, asunto on liian pieni... Nyt oon jo jonkin aikaa ollut vakituisessa työsuhteessa, joten suurempaan kämppään vaihtaminen ei luulisi olevan kovin iso ongelma; mutta... mies haraa edelleen vastaan :'( . No, mietiskelin asioita, ja tulin siihen tulokseen et mun pitää sitten itse tehdä aloite. Kävin tänään aamulla poistattamassa Mirenan. Sanoin kyllä miehelle että oon menossa gynelle käymään, mut en kertonut syytä . Odottelen mielenkiinnolla puoliskoni reaktiota... Olisi kiva kuulla kokemuksia, onko jollakin ollut vauvakuume yhtä "paha" kuin mulla? Miten olette saaneet miehen tulemaan toisiin aatoksiin? Oletteko tehneet itse asian hyväksi samoin kuin minä?

 

Hei Mista ja tervetuloa.
Minä taidan kuulua kanssasi pahasti kuumeileviin ja kroonikoihin.Tämä on taas niitä päiviä kun ajatus pienestä pistää herkäksi ja kaihoisaksi...Meillä myös mies soutaa ja huopaa asian kanssa,tuossa keväällä oli aika ikävä tilanne kun oli jo kertaalleen sovittu asia että vauva saa tulla jos on tullaakseen niin seuraavana pv kun oli "tilaus"pistetty itämään ilmoittaakin että ei sittenkään, silloin tuntui että maailma romahtaa ja jos olisinkin tullu raskaaksi en tiedä kuinka meidän olis käyny... :/
No nyt on toistaiseksi tilanne se että, lupasi harkita vauva asiaa ja mahdollisesti vuoden aikana sit yritystä :/ on vaan henkisesti aika raskasta tämä edes takaisin soutaminen asian suhteen. Monet itkut on saanut itkeä..
Kuitenkin tieto siitä ettei asiaa ole kokaan haudattu,helpottaa tämän kuumeilun keskellä

 

Onlydream mä kuumeilin vauvaa jo odottaessani tätä viimeisintä
Ja kroonikko kuumeilija olen myös minä!
Tosin tämä seuraava haave olisi takuulla meidän viimeinen lapsi!

Mä katselen tuolta tekayn sivuilta,milloin olisi la jos tänään,huomenna,ensiviikkolla,ensikuussa,sais alkunsa B) Eli näin vakava kuume kyseessä!
Varmaan kyllä ootellaan ihan oikean odotuksen alkua ainakin elokuulle...

Musta olisi niin kiva saada kevät/kesä vauva!!

Meillähän mennään ihan kumilinjalla,että kaikki on mahdollista

 

KyyneltenHymy

Onlydream, minä ajattelin aikaisemmin, että lapset on tehtävä 30 vuoteen mennessä. No, nyt olen 33. Mullakin tuo ikäraja siirtynyt nyt 40 vuoteen...

Ettekä oo ainuut B) Mulla raja tuosta 3-kymipstä on siirtynyt 35:een B) Oon nyt 33v,joten aikaa on parivuotta!
Parempi aiemmin kuin ei milloinkaan

 

Heippa taas täältäkin!

On tuo vauvakuume kyllä jännä juttu... itse olen tässä jo kuumeillut pari kuukautta vaikka tiedän, että parempi on vielä hiukan odottaa, kun siis esikoinen vasta tulee 9kk ikään... mutta viikonloppuna sitten kävi "vahinko" vällyjen välissä ja kumit jäi laittamatta... ja kierron aika sattui olemaan juurikin mahdollinen ovulaatiolle... ja nyt tänään olen sitten miettinyt ja toivonut, että kumpa raskaus ei nyt sitten olisi alkanut :ashamed: koska vauva-aika oli kovin rankka ja uutta vauvaa ei vielä näin pian oltu suunniteltu ja tuntuisi hullun hommalta raskautua jo nyt. sitten tuntuu heti perään pahalta, että mielessä pyöri tuollaiset ajatukset, kun toinen lapsi on meille joka tapauksessa tervetullut ja toivottu! ja jos nyt niin onnellisesti käy, että tästä kerrasta napsahti, olemme varmasti onnemme kukkoloilla! Mutta.. tämä naisen ailahteleva mieli ja se, kun kaikki ei välttämättä menekään niin kuin suunnittelee. ja itsekin olen aina ajatellut, että lapsia saadaan eikä tehdä, niin silti kehtaa päässäni pyöriä ajatukset, että en halua VIELÄ olla raskaana vasta esim. 2 kuukauden päästä. ja minkä hemmetin niin ison eron tuo pari kuukautta tekisi?! Öh, olen hölmö

Pahoittelen, kunnon avautuminen

kroonikoihiun en tunnustaudu. ainakaan vielä toistaiseksi kuumeilu on tullut aaltomaisena, mutta hyvin hyvin kovana!

jaaha, ja poitsu kutsuu... aurinkoista päivää!

 

Olen minäkin löytänyt itseni useammin kuin kerran sivuilta jossa laskettua aikaa voi katsoa,kyllä sitä on varsin pöljä välistä

Suhveli anna luonnon hoitaa ja antaa sen mitä antaa jos nyt raskaudut ehkä niin on tarkoitettu,kyllähän esikoinen kerkee hyvin kasvaa ennenkuin uusi vauva syntyisi,meillä esikoisen ja kuopuksen välille tuli ikäeroa 1v9kk,enkä kokenut kovinkan rankaksi olla kahden pienen kanssa kotosalla.Mutta jos teillä vauva aika oli rankaa toki sitä miettii että toistuuko samanlainen ja jaksaako,mutta tsemppiä mietteisiin ja katsotaan mitä tuleman pitää

Niin ja tämä kolmas pitäisi olla todellakin myös meidän viimeinen

Meillä mentiin varmoja päiviä seuraten ja luomuna tähän kuuhun saakka nyt olen pitänyt ehkäisyrengasta pariviikkoa mutta mitäs sanotte että jos se vaikka olisikin "vahingossa" pudonnut? heh heh ei kai sitä noin epätoivoiseksikaan voi heittäytyä.

 

Juuri nämä on ne ajatukset, jotka teettävät pelkoa tavallaan nopeaan raskautumiseen, eli se, että jos yhtä rankka vauva-aika toistuu ja miten pärjään kahden pienen kanssa. mies kun on työnpuolesta paljon poissa... ja esikoisen kohdalta tämä vauva-aika helpottui vasta noin 2kk sitten. Mutta samalla tavalla olen ajatellut, ehkä niin on tarkoitettu, jos tästä nyt raskaudunkin.. eli katsotaan parin viikon päästä uudelleen tilanne kiitos tsempeistä!

 

iltoja..

Ja moi vaan uusille =)

Tääl paiskitaan töitä ja kiukutaan (menkat alkamas viikon sisällä] :| Nyt taas tuntuu et pitäs laihuttaa ennen raskautta, mitä kaikkea vaivoja tulee sit lisää.. Muutenki oon iso, jaksanko kävellä tokaan kerrokseen rappuja? Tai tehä töitä? Lonkka ei muutenkaa oo parhaas kunnos.. :| VoiVoi, liikaa ajattelen nyt ja masentelen :ashamed:

Taijan mennä nukkuun että jaksan huomen taas aamuvuoroon (vihaan aamuvuoroja) ja sit runsaat yksi vapaa :kieh: Nojoo, unia :wave:

 

Voisin minäkin ilmoittautua jonon jatkoksi, kun näköjään täällä vauvakuume-puolella käyn vähän väliä vilkuilemassa .

Eli taustoja sen verran että lapset ovat syntyneet 1/07 ja 7/08 ja triosta yksi vielä puuttuu, vuoden ainakin ajateltiin vielä ehkäistä ja sit tilanteen uudelleenarviointi...nuo kaksi ensimmäistä on sen verran pienellä ikäerolla, että ihan tähän samaan syssyyn ei kolmatta haluta, mutta toisaalta vuosikausia ei meinata yritystä lykätä kun molemmille on ihan satavarmaa, että yksi lapsi olis vielä tervetullut. Krooninen kuumeilija minäkin taidan tosin olla, josko sit kolmannen jälkeen olis jo fiilis, että meidän perhe on nyt tässä ja lapsiluku täynnä -toivottavasti!

Meillä siis lasten ikäeroa on 1v6kk ja oikeesti tosi hyvin on mennyt. Tää kakkonen on ollut sen verran helppo tapaus, että en oo tätä vauva/taaperoarkea mitenkään erityisen raskaaksi kokenut. Meillä esikoinen itkeskeli paljon enemmän vauva-aikana ja oli muutenkin vaativampi tapaus, ja nyt kuopuksen kans muutenkin osaa ottaa paljon relammin kaikki jutut.

 

Kiva lukea samassa tilanteessa olevien ajatuksia.

Tunnustaudun minäkin krooniseksi vauvakuumeilijaksi. Meillä on sellanen tilanne, että minä haluaisin kolmannen lapsen heti nyt ja mies ei ole varma, haluaako kolmatta ollenkaan. Esikoinen on nyt kolme ja kuopus alle vuoden. Kuopus on siis ihan vauva vielä, joten mitään kiirettäkään tässä ei olisi. Ikääkin mulla on vielä reippaasti alle 30.

Järki sanoo, että kolmas lapsi sitten joskus vuosien päästä, mutta sydän haluaisi sen kolmannen jo pian. Kolme lasta on meillä ehdoton maksimi. Kaikista hankalimmaksi tän tilanteen tekee juuri se, että mies ei tiedä, tuleeko ikinä haluamaan enempää lapsia. Pitää sitä mahdollisena, mutta ei varmana. Ja mä haluaisin varmasti tietää, että jossain vaiheessa sitä kolmatta meille toivottais.

Mä oon vielä tän vuoden loppuun lasten kanssa kotona ja sitten menen takasin töihin. Jos mä saisin päättää, me alettais ensi keväänä yrittää sitä kolmatta, mutta minähän sitä en päätä. Enkä mä halua pakottaakkaan miestä uuteen vauvaan vaan haluan, että sekin lapsi on molempien puolelta yhtä toivottu, kun nämä kaksi aikaisempaa.

 

Mä näin yöllä synnytysunta B) Miten mulla meni vedet mutta synnytys ei edennyt ja muuten synnytin muutaman ystävän turvin kotona

Voih jeah!
Mulla tää kuume ottaa jyrkkää nousua taivaisiin B)

 

Heipsan missä kaikki on?kovin on ollu hiljaista viime päivinä :wave: :wave:

Itse olen ollu kolmatta päivää lapsia hoitamassa kotona kesäflunssan keskellä,tänään ihana päivä kun ollaan kuopuksen kanssa kaksistaan kotosalla esikoinen jo tervehtyi niin meni jo tän hoitoon, saa vähän tämä kuumeilu helpotusta kun voi täydellä huomioilla kuopusta hoitaa =)

Ei ole pitkä aika kun minullakin unissa synnytys esiintyi..
Miten tämä olotila voikin välistä ottaa niiiin huippu lukemia kuumeilun suhteen,vaikka nämä kotona hoitopäivät sauraiden lapsien kanssa ei ole ollu helpoimmasta päästä ei sekään ole tätä kuumeilua rauhoittanut,juhannuksen jälkeen alkaa työrintamalla kk kiire jakso niin sitten ei varmaankaan kerkeä vauvoja miettimään tulee luontainen aikalisä asian suhteen...

 

B) Aurinkoista viikonloppua B)
Sitä mukaa kun ulkolämpötila nousee, nousee myös tämä oma kuumeilu tämä on jotain ihan JÄRKYTTÄVÄÄ,tänään piti hiplailla pikkuruisia vaatteita ja katsoa tarvike osastolla onko millaisia uutuus tuotteita tullut vauvoille.

 

Uskaltaudun "lausumaan ääneen" taas kuumeilevani, kroonikko taidan olla minäkin! 28-vuotias kotiäiti olen ja kolmannesta pikkusesta haaveilen. Meillä on ennestään poika, joka täyttää ensi viikolla 2, ja tyttö, joka täyttää elokuun alussa vuoden, eli varsin pieniä ovat vielä hekin :heart:

Tietysti kaikenlaisilla järkisyillä olen yrittänyt kuumettani hillitä. Ensinnäkin, vaikka olen nauttinut lasteni vauva-ajasta täysin sydämin, on tosiasia nyt se, etten ole nukkunut täysiä öitä yli kahteen vuoteen Tosin olen siihen tottunut, en varmasti osaisikaan. Pienempi lapseni syökin vielä öisin. Kuitenkin hänkin alkaa jo vuoden ikää lähestyä ja nukkua aina vaan paremmin, joten mullekin olisi pian luvassa luksusyöunia Ja sitten on kaikenlaisia käytännön syitä, kuten asunto. Pitäisi muuttaa isompaan, eikä ole varaa, koska olen kotiäiti. Mahtuuko autoon kolme turvaistuinta?

Toisaalta, mitä merkitsee tuollaiset seikat, kun on niin ihanasta lahjasta kyse kuin lapsesta. Koska lahjana minä heidät koen. Niin ihania tyyppejä on meidän pipanat, en hetkeäkään pois vaihtaisi, vaikka välillä onkin rankkaa. Kukapa onkaan väittänyt, että elämän helppoa pitäisi olla. Ja sitten taas toisaalta, en tiedä jaksaisinko sitten enää pikkuvauva-aikaa uudestaan kun nämä kaksi ovat isompia. Nyt olen niin tottunut näihin pikkuvauvakuvioihin, kantamisiin, yövalvomisiin, kakkapyllyihin ja muihin

Miehelle en ole uskaltanut vielä edes mainita tästä kuumeesta, me vähän tytön synnyttyä puhuttiin että enempää ei välttämättä lapsia tulisi... siis ainakaan muutamaan vuoteen. Kuitenkin tunnen sen miehen niin hyvin ja kun katson, miten rakastunut hän on poikaansa ja tyttäreensä, että en usko ettenkö saisi häntä suostuteltua Mies kyllä on myös sanonut, että viisi lasta olisi sopiva määrä, niin että ota siitä nyt sitten selvää

Mä en kuitenkaan ole ihan vielä valmis raskauteen, mulla nuo kaksi ekaa tuli sen verran pienellä ikäerolla että kroppa aika lailla oli väsynyt ja veriarvot pitkään huonot tyttären synnyttyä, joten sikäli tässä olisi hyvä muutenkin pitää vähän taukoa ennen seuraavan yritystä. Mulla ei myöskään vielä ole kiertokaan säännöllistynyt synnytyksen jälkeen ollenkaan. Me ei käytetä mitään ehkäisyä muutenkaan eli meillähän aina on se mahdollisuus, että raskaaksi tulisin piankin(ei tunnu oikealta "estää" mahdollisia lapsia tulemasta...vaikea selittää, mutta ehkä joku ymmärsi).

Tässä kirjoitellessa ja haaveillessa on aika rientänyt, mun pitäisi jo olla nukkumassa! Hyvää yötä kaikille.

 

Huomenta :flower:

Tääl mennään pitkin seiniä, hermois tuntuu vieläkin heittävän kun luulis sen jo helpottaneen.. Tai sit tein virheen ku oon lukenu tuot palstan mis oli raskausoireita nii omistan nyt oireitakin (tosin raskaanakin voin olla ehkä) Nii ja alkas nää menkat nii vois sit alkaa tosisaan tuot miestä "painostaan" lisääntymiseen Kaik painostamiset jäänny kärtysyyden takia..
:ashamed:

Nii ja hellurei kaikille uusille :wave:

 

Suhveli mikäs sulla tilanne jokos tätiä kuuluu kylään vai saadaanko tämän pinon ensimmäinen plussaaja??

Minä heitin viikonloppuna ehkäisyrenkaan kuutamoon ja uutta en laita,nuo hormoonit ei kertakaikkiaan sovi minulle,nyt sitten mennään entisin toimenpitein petipuolella..
Voi kun kävin entisen pinon kuulumisia lukemassa ja siellä oli useita plussanneita , niin tuli itselle NIIIN vahva tunne omista aikaisemmista kerroista kun plussan tehnyt että taitaa tuo miehen kypsyttely alkaa kuitenkin aikaisemmin mitä olin ajatellu tämän vauva asian suhteen :kieh: :kieh:
Sitäkin tässä olen miettinyt että jos tässä pitäisi sen vuoden tai kaksi ennekuin uutta vauvaa rupeaa suunnitelemaan niin jaksaako sitä sitten aloittaa kaiken rumpan uudestaan, nyt tähän samaan putkeen se menisi jo entisten hieman rapaileidenkin öiden ja muun härdellin jatkoksi ihan niinkuin luonnostaan |O tosin tuo olotila varmaan olisi aika tuttu näky..

Uusille terelumas mukaan

Kyyneltenhymy se on totta jos käy raskaus oireita yms. lukemassa niin niitä kohta löytää itsestään repullisen verran,näin on myös minulle käynyt..

 

Heh, ei ole tätiä näkynyt, mutta ei ihan vielä pitäisikään..mutta jos ei keskiviikkona jo näy, niin täytynee marssia apteekkiin..iik! Eli pari päivää pitää vielä jännäillä..

Nyt on onneksi fiilikset jo paremmat ja jos raskaana olen, olen ikionnellinen! Ja jos en ole, onnellinen olen siitäkän ja pikkukakkonen löytänee tiensä meille myöhemmin. Ilmoittelen heti viimeistään keskiviikkona tilannetta

Mä muuten taustailen täällä kyllä koko ajan, vaikka saatan harvemmin kirjoitella

 

Suhveli onpas mukavan jännät paikat sulla.. jäämme odottamaan keskiviikkoa!

Jee jee vaaka näytti tänään että 5 kg olisi kevyempi äippä kuin reilu kk aikaisemmin, nyt on tuuletuksen paikka
:wave:

 

Tää pino vois sopia mullekkin, jos mukaan vaan vielä mahtuu??

Ensin jos kertoilisin vähän taustoja.
Siis itse olen vm.82 ja mies 81. Meillä on kaksi ihanaa pirpanaa. Tyttö 07/06 ja poika 01/08.
Tyttöä yritettiin n. vuosi ja poika tulikin sitten melkoisena yllätyksenä.

Nyt tämä kuumeilu alkaa olla jo aika sietämätöntä sorttia. Se alkoi nostelemaan päätään pojan ollessa puolivuotias ja välillä se jo helpottikin aika hyvin, mutta nyt se ei tunnu talttuvan millään :/ Isännän kanssa asiasta on keskusteltu jo muutaman kerran ja vastaus on ollut aina sama, EI vielä!! Mutta lohduttaa mieltä jo tieto siitä että jonakin päivänä se on mahdollista =)

Minä kun olen säästänyt melkein kaikki vauvan vaatteet ja tietysti kaikki muukin oheis tavara on tallessa, niin voitte vaan kuvitella sitä tavaran paljoutta...
Mutta nyt pitää lähteä viemään noi mukulat ulos vähäksi aikaa!!
:wave:

 

Luin tuota Pikkukakkosesta haaveilevat- pinoa jonkin aikaa, mut sen jutut eivät ole vielä ajankohtaisia minulle. Onneksi löysin tämän. Täällä olisi mukava vaihtaa ajatuksia toisten kuumeilevien kanssa.

Olen 24-vuotias äiti Pirkanmaalta. Tytär täyttää ensi kuussa viisi vuotta. Vauvakuume vaivaa ajoittain todella pahasti, välillä on hiljaisempia kausia. Tyttökin on sitä mieltä, että hän haluaa kaksi pikkusiskoa. :heart: Vaikka enemmänkin mun puolesta. Ongelmana on se, että olen yh, enkä edes seurustele tällä hetkellä, joten uutta ihmisalkua on turha odottaa kuuluvaksi ihan lähiaikoina... Tytär kun on vielä hoivaajatyyppiä ja olisi varmasti erinomainen isosisko, niin jo se nostaa kuumeilua toisinaan taivaisiin asti.

Tyttö oli kiltti ja helppohoitoinen jo vauvana ja edelleen on samanlainen, mitä nyt juttua piisaa kolmenkin lapsen edestä. Vaunut hajosivat käytössä, mutta turvaistuimet sekä syöttötuoli ovat tallessa. Lisäksi olen säästänyt suloisimmat ja kauneimmat vauvanvaatteet äitiyspakkauksessa vaatehuoneen perällä. En ole viitsinyt sitä avata pitkään aikaan, kun tiedän, kuinka haikea olisi reaktio.

Ammattini puolesta toivon pääseväni muuttamaan maalle jossain vaiheessa. Unelmissa olisin tulevaisuudessa lypsykarjatilan emäntä ja pihalla leikkisi neljä lasta. Yritän ajatella, ettei tämä toive ole mahdoton, vaikka mieli onkin välillä matalana erinäisistäkin syistä. :headwall:

Mutta kävinpä esittäytymässä Ja taatusti tulen käymään tällä sivustolla usein.

 

Tervetuloa minunkin puolesta kaikki uudet =) . Tänne mahtuu monenlaisia tilanteita ja tarinoita ihan varmasti :heart: .

).( Kuumeilu nostaa taas päätään. Mä funtsin raaskinko sittenkään luopua noista tuplarattaista kun jos ikäeroa tulee alle kolme vuotta niin ehkä niille tuliskin vielä käyttöä ja miehen yllätin tekemästä tila-autovertailua . Mulla tulossa nyt enemmän töitä = muuta mietittävää, joten ehkä maa kutsuu mut taas täältä raskaus/vauvakuumeilun pilvilinnoista rytinällä alas kun väsymys ja arki alkaa painaa. Tai sit ei .

Sumppis

 

Hei vaan :wave:

Täällä kanssa on vielä pillerit käytössä ja jäljellä olisi vielä piiitkä kahden kuukauden satsi :/ Sanoin kyllä tuolle isänälle kun kävin viimeisimmät hakemassa apteekista että enää en lisää käy. Ei kyllä sanonut vastaankaan mitään

Meillä on nämä molemmat lapset olleet luvattoman helppoja vauvoja. Molemmat rupesivat nukkumaan täydet yö unet 4-5 kk:n vanhana, ei ole ollut vatsan väänteitä tai muitakaan kiukun aiheita!! Pieni pelon varjo häilyi pojan odotuksen yllä, että jos tämäkin syntyy keskosena niin kuinka sitten pärjätään ja jaksetaan. Ja se pelko on varmaan läsnä kaikissa seuraavissakin odotuksissa! On se vaan henkisesti niin raskasta kun ei saakkaan pikkuista mukanaan kotiin :'( mutta kaikesta selviää...

Mutta siis kaikista kokemuksista huolimatta kuume on aivan valtava, pitäisi varmaan yrittää keksiä jotain mieluista puuhaa että sen unohtaisi edes vähäksi aikaa!! Töitäkään kun ei ole tarjolla täällä päin Joten on vaan tyydyttävä tekemään noita piha hommia!!
:wave:

 

Meillä mies meinaa perääntyä brojektista Mutten kyllä luovuta Vähän kyllä masentaa...