Tervetuloa
kinuzki :flower:
TauTau: Eiköhän se siitä, kun saa siskon tai veljen
Tiedän miten rasittavaa se on, kun on joku homma mikä olisi tehtävä ja pieni olisi seurankipeä :/ Meillä tuo pieni herra on erittäin innostunut auttamaan askareissa, olen ottanut hänet apulaiseksi pyykkien laittoon yms. ja tytöt sitten ovat viikkausapulaisia
Jos on joku kokkailujuttu tai pitää koneella tehdä jotain, niin ei ole kyllä kovin helppoa kun pikkumies alkaa sitten omatoimisesti "avustaa" hommissa... No, jospa hänkin saisi tässä leikkikaveria kohta puoliin alulle, tytöt kun tykkäävät leikkiä yleensä keskenään ja tämä pienin on pariton.
Markke: Huomasin itsessäni saman, että vaikka koiria oli lenkitettävä, se oli aivan pirun tylsää :/ Menin sitten ryhmäliikuntatunneille, niin saan niistä virtaa ihan muuhunkin liikkumiseen
Olikin täysin juuri mun juttuni, vaikka olin hirmuisen ennakkoluuloinen. Agility on myös melkeinpä elämäntapa jo, kun sitä olen harrastanut 20 vuotta ja kilpaillutkin ajoittain
Siinäkin tuli se motivaatiokato, kun ei ollut oikein sopivaa koiraa, oli vaan "harrastelua". Palo on nyt taas syttynyt kun on todella hyvä "harrastuskaveri" ja asenne kohdallaan <3 Paljon on saavutettu, oikeastaan täytyy oikein kehitellä kohta uutta tavoitetta, että saa pidettyä motivaation
Tosin, raskaana on pakko pitää taukoa, mutta koira on vielä nuori ja aikaa meillä riittää vaikka mihin. On mulla toinenkin kilpailulaji tuon monilahjakkaan koiran kanssa, niin siirryn sitten siihen, kun agility alkaa tehdä kipeää
ViiruP: Me ostettiin talo ihan valmiina, ei olla kumpikaan miehen kanssa mitään rakentelijoita. Tosin, jos olisi ollut varaa, niin oltaisiin voitu rakennuttaa talo, mutta itse ei ruveta kyllä tekemään ikinä mitään
äippä 84: Olen myös käsityksessä, että voi mennä kouluun, kun rakot kuivuneet ja ei kuumetta. Meillä ei ole kukaan sairastanut vesirokkoa ( vielä
) , onneksi minulla pitäisi olla vaste, kun olen sen lapsena sairastanut.
kääkkis kp 74