L
laiskamaisa
Vieras
Mulle on tullut tosi suurena yllätyksenä se, miten raskasta tämä äitiys oikeasti on. Mulla on 7kk ikäinen vauva ja oon aivan poikki. En ois tosiaankaan voinu vielä raskausaikana kuvitella, että tää oikeasti on tällasta. Meidän lapsi on kyllä ollut aika vaativa tapaus alusta asti, kun on ollut koliikkia, refluksia, kaksi äkäistä flunssaa, ilmavaivoja ym. Nyt kun noista edellisistä on selvitty, niin nyt tulee sitten ensimmäiset hampaat ja liikkumaan on lähdetty. Yöt on yhtä helvettiä. Saan nukuttua yhteensä ehkä 5 tuntia ja nekin lyhyissä pätkissä. Päivisin oon aivan poikki enkä saa tehtyä mitään muuta kuin pakolliset jutut lapsen kanssa. Ulkoilusta on turha haaveillakaan. Koti on kuin pommin jäljiltä. Lapsi on päivisin ihan tyytyväinen, mutta en jaksa oikein kehitellä mitään aktiviteetteja. Tunnen syyllisyyttä, kun olen niin väsynyt ja laiska koko ajan.
Tuntuu, että joka puolelta tulee hirveitä paineita ja odotuksia minua kohtaan. Mies odottaa, että tekisin enemmän kotitöitä. Omat vanhemmat neuvovat kaikessa lapsen kasvatukseen liittyen mutta hoitoapua ei löydy. Kaverit houkuttelevat lähtemään lapsen kanssa harrastuksiin ja kaupungille, mutta en jaksa mitään ylimääräistä stressiä tai työtä tällä hetkellä. Päivisin katselen lapsen kanssa lähinnä telkkaria ja makoillaan sohvalla ja höpötellään. Mitään sen raskaampaa en jaksa tehdä.
Mulla oli niin ruusuiset odotukset tätä vauva-arkea kohtaan ja nyt musta onkin tullut sohvalla makoileva vätys, joka tuntee olonsa koko ajan surkeaksi äidiksi. Kyseenalaistan kaikki äitiyteen liittyvät valintani ja tekoni ja syyttelen itseäni koko ajan.
Onko muita vauvojen äitejä, joille tämä arjen raskaus on tullut yllätyksenä? Onhan?
Tuntuu, että joka puolelta tulee hirveitä paineita ja odotuksia minua kohtaan. Mies odottaa, että tekisin enemmän kotitöitä. Omat vanhemmat neuvovat kaikessa lapsen kasvatukseen liittyen mutta hoitoapua ei löydy. Kaverit houkuttelevat lähtemään lapsen kanssa harrastuksiin ja kaupungille, mutta en jaksa mitään ylimääräistä stressiä tai työtä tällä hetkellä. Päivisin katselen lapsen kanssa lähinnä telkkaria ja makoillaan sohvalla ja höpötellään. Mitään sen raskaampaa en jaksa tehdä.
Mulla oli niin ruusuiset odotukset tätä vauva-arkea kohtaan ja nyt musta onkin tullut sohvalla makoileva vätys, joka tuntee olonsa koko ajan surkeaksi äidiksi. Kyseenalaistan kaikki äitiyteen liittyvät valintani ja tekoni ja syyttelen itseäni koko ajan.
Onko muita vauvojen äitejä, joille tämä arjen raskaus on tullut yllätyksenä? Onhan?