vauva 45-vuotiaana?

\

Olisit ny hommannut jo paljon aikaisemmin. Muuta en voi sanoa.

Minkä ikäinen itse olet? Koska valmistuit ammattiisi? Entä minkä ikäisenä löysit puolisosi? Kommenttisi perusteella et kovin kypsältä vaikuta, etkä liioin empaattiselta. Elämä menee joskus toisin kuin toivoisi ja suunnittelisi.

 

\

\

Olisit ny hommannut jo paljon aikaisemmin. Muuta en voi sanoa.

Minkä ikäinen itse olet? Koska valmistuit ammattiisi? Entä minkä ikäisenä löysit puolisosi? Kommenttisi perusteella et kovin kypsältä vaikuta, etkä liioin empaattiselta. Elämä menee joskus toisin kuin toivoisi ja suunnittelisi.

Heips ! Älä välitä tuollaisten ##¤""%%&## !!! kirjoitteluista mitään..
Se ei kuulu kenellekkään kuinka vanhana kukakin tekee lapsia.
Taitaa vaan tuollaiset kommentoijat olla niin pirun kateellisia toisten onnesta etteivät yksinkertaisesti kestä sitä

Joten eletään jokainen omaa elämäämme eikä oteta turhia paineita meille täysin merkityksettömien ihmisten kommenteista,

Onnea ihan jokaiselle vauvasta haaveileville sekä jo odottaville !!!

Terveisin EI 45-vuotias, mutta suvaitseva !!

 

\

Moniko kaksikymppinen "hoidattaa "lapsensa vanhemmillaan. \|O

ootko tosissasi? tunnetko sitten montakin parikymppistä jotka eivät hoida itse lapsiaan? henk.koht. en tunne ketää joka näin tekisi. Eikä kyllä kukaan kavereistanikaan tunne..

 

Minusta ei ole mitään merkitystä minkä ikäisenä ihmiset tekevät lapsia.Minulla on elämä mennyt niin, että vasta muutaman vuoden olen asiaa ajatellut ja maaliskuussa täytän 41 vuotta.Ärsyttää se, kun joku ottaa Jumalan aseman ja alkaa tietää mikä on paras ikä tehdä lapset ja muutenkin tämä yhteiskunta lietsoo ihan tajutonta ikä rasismia tässä asiassa.Joka paikassa toitotetaan kuinka on suorastaan mahdotonta hedelmöittyä yli 35-v.jne.Minä raskauduin 2 kuukaudessa ja yhdyntöjä oli tasan 2 eri viikonloppuna!Ja ensimmäistä kertaa yritin tosissani lasta.Ja vaikka tämä päätyikin keskenmenoon, en todellakaan ole heittänyt kirvestä kaivoon ainakaan ikäni puolesta.Onpa noita keskenmenoja näköjään nuorilla naisillakin ihan yhtä hyvin kuin vanhemmillakin. Kyllä se on niin että tämän kaiken joku todellakin suunnittelee paremmin kuin me!

 

\

\

Moniko kaksikymppinen "hoidattaa "lapsensa vanhemmillaan. \|O

ootko tosissasi? tunnetko sitten montakin parikymppistä jotka eivät hoida itse lapsiaan? henk.koht. en tunne ketää joka näin tekisi. Eikä kyllä kukaan kavereistanikaan tunne..

Voi sinua, kylläpä noita maailma vilisee...
En ole kauhean moneen parikymppiseen vielä törmännyt, jonka vanhemmat eivät lapsia hoitaisi, ja jopa hoitavat vielä vanhemmatkin samalla. Ruokia myöten kaikki tehdään ja ostellaan kaikki tarvikkeet kun ei pärjätä. Elämänkokemus on todella arvokas asia ja helpottaa monessa asiassa elämässä. Tuntuu että nämä tapaukset vain lisääntyvät koko ajan. Kun kaveri sai vauvan niin minä myös menttaliteetti on aika lailla valloillaan. Mutta voi surku ja muraus kun tuo vauva on vauva vain yhden vuoden ja kasvaa ihan niin kuin koiranpennutkin, vaatii aina enemmän huomiota ja sitten ei olekaan enää niin autuasta. Sitten alkaa taas menottaa niin, että lapset mummulle ja menoksi.

Lainatakseni omaa äitiäni joka on pian 70, kun häneltä kysyttiin ovatko lapsenlapset usein hoidossa: Hän vastasi että tytär teki lapset itselleen eikä muiden hoidettavaksi. Mummut ja papat ovat arvokkaita, mutta ei lastenhoitajia. Minä nautin lasteni kanssa olemisesta, olen kotiäitinä jo kahdeksatta vuotta ja ei ole tullut aika pitkäksi vielä kertaakaan eikä myöskään väsyttänyt.. Et silleen

 

\

\

\

Moniko kaksikymppinen "hoidattaa "lapsensa vanhemmillaan. \|O

ootko tosissasi? tunnetko sitten montakin parikymppistä jotka eivät hoida itse lapsiaan? henk.koht. en tunne ketää joka näin tekisi. Eikä kyllä kukaan kavereistanikaan tunne..

Voi sinua, kylläpä noita maailma vilisee...
En ole kauhean moneen parikymppiseen vielä törmännyt, jonka vanhemmat eivät lapsia hoitaisi, ja jopa hoitavat vielä vanhemmatkin samalla. Ruokia myöten kaikki tehdään ja ostellaan kaikki tarvikkeet kun ei pärjätä. Elämänkokemus on todella arvokas asia ja helpottaa monessa asiassa elämässä. Tuntuu että nämä tapaukset vain lisääntyvät koko ajan. Kun kaveri sai vauvan niin minä myös menttaliteetti on aika lailla valloillaan. Mutta voi surku ja muraus kun tuo vauva on vauva vain yhden vuoden ja kasvaa ihan niin kuin koiranpennutkin, vaatii aina enemmän huomiota ja sitten ei olekaan enää niin autuasta. Sitten alkaa taas menottaa niin, että lapset mummulle ja menoksi.

Lainatakseni omaa äitiäni joka on pian 70, kun häneltä kysyttiin ovatko lapsenlapset usein hoidossa: Hän vastasi että tytär teki lapset itselleen eikä muiden hoidettavaksi. Mummut ja papat ovat arvokkaita, mutta ei lastenhoitajia. Minä nautin lasteni kanssa olemisesta, olen kotiäitinä jo kahdeksatta vuotta ja ei ole tullut aika pitkäksi vielä kertaakaan eikä myöskään väsyttänyt.. Et silleen

kappas, eipä ole meikäläisen polulle kuvatunlaisia mammoja sattunut.

 

Ikärasismi näyttää nostavan päätään turhan usein. Itse olen 40-vuotias ja just vasta päässyt siihen vaiheeseen, jolloin ekan kerran mietin vakavammin lapsen saamista (huom. saamista, en hankkimista). Olen nykyisin paremmassa kunnossa sekä fyysisesti & henkisesti kuin 20-30 vuotiaana, joten suoraan sanottuna keljuttaa lukea tuomitsevia kommentteja tuoreemmilta sukupolvilta Musta tuntuu muuten, että ns. 'nuoret' ovat todellisuudessa henkisesti aika mummoja

 

Hyvä, Ikäpasifisti! =) Mulla sama tilanne!

 

Sain ensimmäisen lapseni kolme kuukautta sitten 46-vuotiaana eikä minulla ole ollut mitään "suuria vaikeuksia helpon elämän jälkeen". Kaikki on mennyt hyvin ja nautin elämästäni ihanan iloisen vauvan kanssa. Tämä on todellakin ihanaa aikaa. Onnea kaikille vauvasta haaveleville!

 

Mikäettei.. Oma äitini oli 43-v, kun sai nuorimman veljeni, nyt 17-vuotiaan nuorukaisen. Hyvin jaksoivat silloin ja hyvin jaksavat edelleen.
Tulevana terveydenhoitajana suosittelen myös yli 40-vuotiaita yrittämään, jos vaikka vielä saisivat lapsukaisia. Toki on omat riskinsä vanhemmalla iällä, mutta uskoisin, että jos niin kovasti lasta haluaa, niin jaksaa sen myös hoitaa.

Tsemppiä ja voimia kaikille mammoille ikään katsomatta!
:heart: :heart: :heart:

 

No hei, Monacon Caroline 49v ja raskaana, niin sitä pitää :wave:

 

\

\

\

Moniko kaksikymppinen "hoidattaa "lapsensa vanhemmillaan. \|O

ootko tosissasi? tunnetko sitten montakin parikymppistä jotka eivät hoida itse lapsiaan? henk.koht. en tunne ketää joka näin tekisi. Eikä kyllä kukaan kavereistanikaan tunne..

Voi sinua, kylläpä noita maailma vilisee...
En ole kauhean moneen parikymppiseen vielä törmännyt, jonka vanhemmat eivät lapsia hoitaisi, ja jopa hoitavat vielä vanhemmatkin samalla. Ruokia myöten kaikki tehdään ja ostellaan kaikki tarvikkeet kun ei pärjätä. Elämänkokemus on todella arvokas asia ja helpottaa monessa asiassa elämässä. Tuntuu että nämä tapaukset vain lisääntyvät koko ajan. Kun kaveri sai vauvan niin minä myös menttaliteetti on aika lailla valloillaan. Mutta voi surku ja muraus kun tuo vauva on vauva vain yhden vuoden ja kasvaa ihan niin kuin koiranpennutkin, vaatii aina enemmän huomiota ja sitten ei olekaan enää niin autuasta. Sitten alkaa taas menottaa niin, että lapset mummulle ja menoksi.

Lainatakseni omaa äitiäni joka on pian 70, kun häneltä kysyttiin ovatko lapsenlapset usein hoidossa: Hän vastasi että tytär teki lapset itselleen eikä muiden hoidettavaksi. Mummut ja papat ovat arvokkaita, mutta ei lastenhoitajia. Minä nautin lasteni kanssa olemisesta, olen kotiäitinä jo kahdeksatta vuotta ja ei ole tullut aika pitkäksi vielä kertaakaan eikä myöskään väsyttänyt.. Et silleen

En lukenut koko ketjua, niin en tiedä, mistä kaikesta ollut puhe.
Mutta tämä kommentti pisti kuitenkin silmään.
Minunkin vanhempani ymmärtävät, että olen tehnyt lapset meidän perheeseen ja silti, varsinkin mummu, on usein ollut lasten kanssa, koska hän rakastaa olla niiden kanssa. Ja onpa hoitanutkin silloin, kun meillä on ollut menoa. Ja olisivat iloisia, jos lapset voisivat olla enemmänkin heidän luonaan...
Minä koen olevani erittäin rikas, kun minulle on sattunut tämmöiset vanhemmat =)
Ja sitten kun minä olen mummu, niin voi, kun saisin usein lapsenlapseni hoitoon luokseni!! =)

 

On se vähän kaksipiippuinen kysymys tuo vauva-asia tässä iässä. Siitä on pian kuusitoista vuotta kun viimeksi synnytin ja nyt jos tulis raskaaksi (mistä sen tietää, jos kierukka pettää), niin kyllä mietityttäis. Pidän lapsista, mutta epäilisin hoitamisen olevan raskasta omalla kohdallani. Tunnen monta äitiä, jotka ovat synnyttäneen yli 45-vuotiaina. Mieheni, joka on ainoa lapsi, sanoi että häntä joskus hävetti koulun vanhempainillassa tai muissa juhlissa, kun koulukaverit luulivat mummon ja papan tulleen hänen juhliin. Muut vanhemmat kun olivat olleet paljon nuorempia. Hänen vanhempansa olivat 42 ja 50 kun poika syntyi.

 

\

On se vähän kaksipiippuinen kysymys tuo vauva-asia tässä iässä. Siitä on pian kuusitoista vuotta kun viimeksi synnytin ja nyt jos tulis raskaaksi (mistä sen tietää, jos kierukka pettää), niin kyllä mietityttäis. Pidän lapsista, mutta epäilisin hoitamisen olevan raskasta omalla kohdallani. Tunnen monta äitiä, jotka ovat synnyttäneen yli 45-vuotiaina. Mieheni, joka on ainoa lapsi, sanoi että häntä joskus hävetti koulun vanhempainillassa tai muissa juhlissa, kun koulukaverit luulivat mummon ja papan tulleen hänen juhliin. Muut vanhemmat kun olivat olleet paljon nuorempia. Hänen vanhempansa olivat 42 ja 50 kun poika syntyi.

Mulla on kova vauvakuume 42-vuotiaana. Itse asiassa olen mahdollisesti raskaana paraikaa. Menkkoja ei kuulu ei näy. Yleensä olleet säännölliset.

Sellainen "kutkuttava onnenfiilis" on päällä!

Minun teini-ikäinen poikani tosin sanoi muutama kk sitten, kun jouduimme käymään kouluasioissa yläasteella, että: "Miks´te häpäisitte mut?"
Ajatella, vaikka itse olin alta kolmenkympin saadessani hänet, niin hän juuri nyt, teininä, pitää minua "ikäloppuna"!
Mutta: sehän on teini-iässä ihan normaalia. =)

Jos olisin raskaana nyt, niin reilu viiskymppisenä ollessani lapsi olisi vasta teini-iässä.
Mitähän kommentteja silloin saisin?!

Taidanpa jättää "kommentit" omaan arvoonsa! :flower:

 

\

On se vähän kaksipiippuinen kysymys tuo vauva-asia tässä iässä. Siitä on pian kuusitoista vuotta kun viimeksi synnytin ja nyt jos tulis raskaaksi (mistä sen tietää, jos kierukka pettää), niin kyllä mietityttäis. Pidän lapsista, mutta epäilisin hoitamisen olevan raskasta omalla kohdallani. Tunnen monta äitiä, jotka ovat synnyttäneen yli 45-vuotiaina. Mieheni, joka on ainoa lapsi, sanoi että häntä joskus hävetti koulun vanhempainillassa tai muissa juhlissa, kun koulukaverit luulivat mummon ja papan tulleen hänen juhliin. Muut vanhemmat kun olivat olleet paljon nuorempia. Hänen vanhempansa olivat 42 ja 50 kun poika syntyi.

Nykyään koulujen vanhempainilloissa ja juhlissa käy paljonkin näitä "mummoja ja pappoja" =). Ainakin omien lastemme vanhempainilloissa on ihan tavallista, että 1-2-luokkalaisilla on yli 50-vuotiaita vanhempia. Osalla näistä perheistä on jo aikuisia lapsiakin, joko samasta tai edellisestä liitosta. Osalla on vasta esikoinen koulussa, ja vanhemmat ovat noin viisissäkymmenissä.

Meillä oli 1970-luvulla ala-asteella (maaseudulla) useampikin perhe, jossa lapsilla oli "iäkkäät" vanhemmat. Oma äitini ja isäni olivat yli 40-vuotiaita, kun synnyin. En muista, että siinä olisi silloinkaan ollut mitään erikoista. "Iäkkäitä" vanhempia oli koulussa muillakin.

Nykyään ala-asteen 1-2-luokkien vanhempainilloissa näkee entistä harvemmin nuoria, 30-vuotiaita vanhempia. Äidit ovat 30-35-vuotiaita esikoisensa saadessaan. Ainakin omassa tuttavapiirissämme on näin. Lapset synnytetään yhä vanhempana, 20-25-vuotiailla ei ole vielä lapsia.

Minusta tässä keskustelussa vain lapsen äidin iän korostaminen menee jo liiallisuuksiin . Kyllä perhettä perustaessa pitäisi ajatella muitakin asioita. Ovatko vanhemmat pysytyneet itsenäistymään omista vanhemmistaan (henkisesti ja taloudellisesti), ovatko he henkisesti kypsiä äidiksi ja isäksi, millainen on perheen taloudellinen tilanne, perheen asunto-olot, lasten päivähoitomahdollisuudet joko kotona tai päivähoidossa, ja miten paljon vanhemmat pystyvät viettämään aikaa omien lastensa kanssa =).

Oma taloudellinen asema on parantunut huomattavasti 15 vuodessa. Saadessamme esikoisen vähän yli 20-vuotiaana perheemme taloudellinen tilanne oli kehno . Nyt 40-vuotiaana on velaton omistusasunto maksettuna ja siiten myös vähemmän henkisiä paineita kuin alle 30-vuotiaana =).

 

\

Alat olemaan jo aivan liian vanha. Ei voi mitään. Itse en tuossa iässä enää vauvantekoa edes haaveilisi.

Elämä kuljettaa, ja sillä on taipumus jopa yllättää. Noin suuria sanoja ei kannattaisi vielä uhota. En sitä itsekkään aikoinani ajatellut mitä suurperhettä pyöritän. 25v mulle oli kaikki auki ja taivas rajana. Mut uhot haihtui ja 40v täytän. 4 lasta ja lisää haaveillaan.

 

\

\

On se vähän kaksipiippuinen kysymys tuo vauva-asia tässä iässä. Siitä on pian kuusitoista vuotta kun viimeksi synnytin ja nyt jos tulis raskaaksi (mistä sen tietää, jos kierukka pettää), niin kyllä mietityttäis. Pidän lapsista, mutta epäilisin hoitamisen olevan raskasta omalla kohdallani. Tunnen monta äitiä, jotka ovat synnyttäneen yli 45-vuotiaina. Mieheni, joka on ainoa lapsi, sanoi että häntä joskus hävetti koulun vanhempainillassa tai muissa juhlissa, kun koulukaverit luulivat mummon ja papan tulleen hänen juhliin. Muut vanhemmat kun olivat olleet paljon nuorempia. Hänen vanhempansa olivat 42 ja 50 kun poika syntyi.

Mulla on kova vauvakuume 42-vuotiaana. Itse asiassa olen mahdollisesti raskaana paraikaa. Menkkoja ei kuulu ei näy. Yleensä olleet säännölliset.

Sellainen "kutkuttava onnenfiilis" on päällä!

Minun teini-ikäinen poikani tosin sanoi muutama kk sitten, kun jouduimme käymään kouluasioissa yläasteella, että: "Miks´te häpäisitte mut?"
Ajatella, vaikka itse olin alta kolmenkympin saadessani hänet, niin hän juuri nyt, teininä, pitää minua "ikäloppuna"!
Mutta: sehän on teini-iässä ihan normaalia. =)

Jos olisin raskaana nyt, niin reilu viiskymppisenä ollessani lapsi olisi vasta teini-iässä.
Mitähän kommentteja silloin saisin?!

Taidanpa jättää "kommentit" omaan arvoonsa! :flower:

Hei mun äiti on saanut mut 20-vuotiaana. ja mä pidin sitä aina fossiilina. Se on ihan normaalia et lapsi häpee vanhempiaan. Ei sillä ole merkitystä onko se äiti 30v vai 50v. Muistan kun olin 10-vuotias ja äitini 30v, että häpesin sitä joskus kans kun se kävi koulussa, ja pidin sitä aivan tautisen vanhana. ja samaan aikaan mun bestiksellä oli se 50-vuotias äiti. Ei lapset arvostele vanhempien ikää, ulkonäköö tms. lapset vaan on lapsia.

 

Lakkasi haaveilemasta ja laittoi asiaksi; heti raskaaksi. 46 v. ja 13. rv. Ainakin toistaiseksi kaikki näyttää mainiolta.

Ei pelota, koska perusterve ja raitis, mummo-oloista ei tietoakaan

Kyllä elämä yllättää !

 

Onnea Onneli!
Minäkin sain vauvan 46-vuotiaana lokakuussa. Raskaus alkoi itsestään ilman mitään hedelmöityshoitoja. Nyt olen onnellinen 3-kuisen äiti. Pikkuinen nukkuu jo 6-7 tuntia putkeen: iltakymmenestä aamuneljään tai viiteen ja sitten syötön jälkeen vielä kolme tuntia päälle. Kaikki on sujunut hyvin. Rohkeutta vauvasta haaveileville.

 

Hassua, kun joku (n. 20v?) tässä ketjussa sanoi, että minä vaan EN IKINÄ hankkisi lapsia yli 40-vuotiaana? Mistähän voit sen tietää, mitä 40-v haluat? :headwall:

Sanoohan sen jos suomalainen sananlaskukin, että "mistä pieni tietäsi, kuinka hyvä on isona olla?"

 

\

Hassua, kun joku (n. 20v?) tässä ketjussa sanoi, että minä vaan EN IKINÄ hankkisi lapsia yli 40-vuotiaana? Mistähän voit sen tietää, mitä 40-v haluat? :headwall:

Sanoohan sen jos suomalainen sananlaskukin, että "mistä pieni tietäsi, kuinka hyvä on isona olla?"

hyvin totta, ei kannata koskaan sanoa ei koskaan.
Toisaalta, miten voidaan myöskään sanoa 40-vuotiaana että "en olisi ollut valmis äidiksi kaksikymppisenä". Silloinhan sen valmiuden vasta tietää kun lapsi on syntynyt.

 

[/quote]

hyvin totta, ei kannata koskaan sanoa ei koskaan.
Toisaalta, miten voidaan myöskään sanoa 40-vuotiaana että "en olisi ollut valmis äidiksi kaksikymppisenä". Silloinhan sen valmiuden vasta tietää kun lapsi on syntynyt.
[/quote]

Ei se valmius täysin arpapeliäkään ole, eikä pidä olla. Jos näin nelikymppisenä en muuta tiedä, niin sen verran itsestäni kuitenkin, että parikymppisenä olisin ollut erittäin epäkypsä äidiksi. Kovasti olin hukassa itseltänikin,vaikka luulin olevani aikuinen, jopa aikuisempi kuin moni ikäiseni. Mitä narsismia, mitä napaansatuijotusta ja hiljaista epävarmuutta kaiken takana!
Mutta lapsen tehtävä ei ole "kypsyttää" ketään, vaan lapsen tehtävä on olla lapsi - ja mielellään turvallisessa, rakastavassa perheessä. En epäile, etteikö olisi hyviä, turvallisia parikymppisiä vanhempia, mutta toisia on elämän koulittava raskaalla kädellä.

 

\

Mutta lapsen tehtävä ei ole "kypsyttää" ketään, vaan lapsen tehtävä on olla lapsi - ja mielellään turvallisessa, rakastavassa perheessä. En epäile, etteikö olisi hyviä, turvallisia parikymppisiä vanhempia, mutta toisia on elämän koulittava raskaalla kädellä.

Oikeassa olet! Joskus tuntuu että lapsi on joillekin vain jonkinlainen väline toteuttaa omia haaveitaan elämässä. Onko se oikein? eikö lapsen pitäisi olla vain lapsi ja itse se tärkein asia, se keskipiste, eikä äidin tapa toteuttaa itseään tai hakea erilaisia kokemuksia elämään.
Ja tuli tässä mieleen että joskus katsoin jotakin ohjelmaa huumeäideistä ja siinä joku kertoi miten ne lapset auttoi äitiä takaisin elämään, ikäänkuin toimivat jonkinlaisina terapeutteina. Aika raskaalta tuntui pienen "vastuu" siinä ja mitä siinä lapsi joutui näkemään ja kokemaan. KUn toinen vaihtoehto olisi ollut että lapsi olisi sijoitettu sellaiseen perheeseen jossa vanhemmat olisi ottaneet vanhemman roolin ja vastuun lapsesta! Anteeksi tämä rinnastus, mutta tuli vaan mieleen!
Miksi siis pitää hankkia lapsia lapsena opetellakseen sitä kautta aikuisen elämää, jos näin kärjistetysti sanotaan. ainahan sanotaan että kyllä se lapsi opettaa sitten äidiksi, mutta voi todellakin olla asioita joita olisi jo ennen lasta voinut oppia, sitä aikuisuutta ja vastuuta elämästä.
Ja oikeassa Elviira olet siinäkin, tai minä olen samaa mieltä siinä, että kun tässä iässä katsoo omaa elämää taaksepäin, sitä uskaltaa jo arvostella omaa elämäänsäkin, todeta sen että ikä ja kokemukset kasvattaa. Jokainen 18 v varmaan esim hehkuttaa sitä että on nyt sitten aikuinen ja saa päättää omasta elämästään, mutta ei se aikuisuus yksin sitä ole.

 

Joku "viisas" täällä puhuu kuinka parikymmpiset elätyttää ja hoitatuttaa lapsensa vanhemmillaan.

Itse sain lapsen vuosi sitten, 17-vuotiaana ja ne kerrat mitä vanhempani ovat lastani hoitaneet ovat laskettavissa ihan tunneissa. Hoidossa ei ole lapseni ollut ainuttakaan yötä, ei edes kokonaista päivää. Ihan vaan muutamia tunteja silloin tällöin. Mm. silloin kun kävimme miehen kanssa jouluostoksilla, tai kun itse kävin miehen ollessa töissä kampaajalla. Kyllä, ja koen olevani vielä ihan oikeutettu omaan hemmottelutuokiooni kampaajalla. Se siinä onkin kun usein jos nuori saa lapsen ajatellaan, että itepähän nyt hoidat kun sen teit, väsymystä et saa valittaa, sun pitää jaksaa ja olla tosi rautaa! Jos vaikka sairastuisit synnytyksen jälkeiseen masennukseen niin saisit varmasti kuulla kuinka "sun pitää vaan kestää, tuota se vauva-arki on." -Olen mahdottoman tyytyväinen siihen, että tein lapsen nuorena. Olen 100% sitä mieltä etten enää nelikymppisenä samalla tavalla jaksaisi. Se ei tarkota sitä ennenkö silti nelikymppisenä vielä voisi iltatähteä haluta. Mä en tiedä mitä on saada lapsi 45-vuotiaana, mutta ette tekään vanhemmat äidit/tulevat äidit voi tietää millaista on saada lapsi hyvin nuorena ja ette voi sanoa, että "nyt on se sopiva hetki" -kun ette tiedä miten asiat olis mennyt ehkä 30-vuotta aikaisemmin.

Ja mitä elättämiseen tulee, että isovanhemmat sen tekisivät. Niin ei. Ainuttakaan pilttipurkkia eivät ole ostaneet, joka asia mikä meillä on on itse omalla rahalla hankittua! Itse saan kelalta sen normaalin kotihoidon tuen sekä lapsilisän, mies on töissä ja niillä elellään ja hyvin pärjätään. Säästöönkin jää.

Toivottavasti saatte sen lapsen vielä 45-vuotiaana, onnea teille!

 

\

Joku "viisas" täällä puhuu kuinka parikymmpiset elätyttää ja hoitatuttaa lapsensa vanhemmillaan.

Itse sain lapsen vuosi sitten, 17-vuotiaana ja ne kerrat mitä vanhempani ovat lastani hoitaneet ovat laskettavissa ihan tunneissa. Hoidossa ei ole lapseni ollut ainuttakaan yötä, ei edes kokonaista päivää. Ihan vaan muutamia tunteja silloin tällöin. Mm. silloin kun kävimme miehen kanssa jouluostoksilla, tai kun itse kävin miehen ollessa töissä kampaajalla. Kyllä, ja koen olevani vielä ihan oikeutettu omaan hemmottelutuokiooni kampaajalla. Se siinä onkin kun usein jos nuori saa lapsen ajatellaan, että itepähän nyt hoidat kun sen teit, väsymystä et saa valittaa, sun pitää jaksaa ja olla tosi rautaa! Jos vaikka sairastuisit synnytyksen jälkeiseen masennukseen niin saisit varmasti kuulla kuinka "sun pitää vaan kestää, tuota se vauva-arki on." -Olen mahdottoman tyytyväinen siihen, että tein lapsen nuorena. Olen 100% sitä mieltä etten enää nelikymppisenä samalla tavalla jaksaisi. Se ei tarkota sitä ennenkö silti nelikymppisenä vielä voisi iltatähteä haluta. Mä en tiedä mitä on saada lapsi 45-vuotiaana, mutta ette tekään vanhemmat äidit/tulevat äidit voi tietää millaista on saada lapsi hyvin nuorena ja ette voi sanoa, että "nyt on se sopiva hetki" -kun ette tiedä miten asiat olis mennyt ehkä 30-vuotta aikaisemmin.

Ja mitä elättämiseen tulee, että isovanhemmat sen tekisivät. Niin ei. Ainuttakaan pilttipurkkia eivät ole ostaneet, joka asia mikä meillä on on itse omalla rahalla hankittua! Itse saan kelalta sen normaalin kotihoidon tuen sekä lapsilisän, mies on töissä ja niillä elellään ja hyvin pärjätään. Säästöönkin jää.

Toivottavasti saatte sen lapsen vielä 45-vuotiaana, onnea teille!

aivan samaa mieltä!!!! ja mä sain esikon 20v nyt olen 23 ja kolmas tulossa...oma asuntokin on jo ostettu ja hyvin tullaan toimeen, lapset hoidan kotona ja mies käy töissä. Lapset on olleet hyvin harvoin hoidossa..ei edes tuntia kuukaudessa...ja yö hoidossa vanhin on ollut n. 3kertaa...Ja elätämme itse itsemme ja lapsemme :heart: itse en "tekisi" lasta enää yli 40- vuotiaana, luulen, että olisin silloin jo liian väsynyt, mutta onnea niille jotka näin haluavat ja jaksavat :heart: turha meidän on toisiamme iän vuoksi arvostella....eiköhän joka ikäluokasta löydy niitä reippaita toimeentulevia ja toisilla hoidattajia köyhiä...jos näin voi sanoa...