Esikoista imetin aikoinaan pari kuukautta. Se oli itkua ja hampaiden kiristystä mulle itselle. En siitä pitänyt ja usein reissussakin tuli turvauduttua korvikkeeseen kun se tuntui musta itsestä helpommalta.
Nyt tilanne toinen... Imetys tuntuu mukavalta ja enemmän kuin mitään muuta haluaisin ruokkia oman lapseni rintamaidolla.
Mutta nyt tuntuu että kaikki menee pieleen. Maitoa kyllä tulee, mutta vauvalla on tosi paljon vatsavaivoja! En enää tiedä mitä mun pitäisi ruokavaliostani karsia. Ruisleipä, kahvi, tee, sipuli, herneet, omena, yms. perus jutut joista useimmille vaivoja tulee olen ruokavaliosta jättänyt pois.
Vauva hörppii maitoa miten sattuu, ja kurina vaan kuuluu kun ilmaa menee mahaan. Tästä seuraa hirveä huuto eikä röyhtäisytkään oikein kulje. Vauva on huutanut koko elämänsä ekat kolme viikkoa joka ikinen ilta 3-4 tuntia.
Tänä iltana ajattelin kokeilla antaa korviketta ja kas kummaa, vauva joi 120ml Nania ja jatkoi tyytyväisenä uniaan eikä ole huutanut lainkaan.
Onko se nyt tosiaan meidän kohdalla niin että tällä linjalla olisi jatkettava?
Tuntuu pahalta imettää toista kun tietää että kyseessä on oma "mahavaivamaito" ja huuto sen jälkeen on varmaa.
Kertokaa omia kokemuksianne, olisin niistä kovin kiitollinen. :flower:
Nyt tilanne toinen... Imetys tuntuu mukavalta ja enemmän kuin mitään muuta haluaisin ruokkia oman lapseni rintamaidolla.
Mutta nyt tuntuu että kaikki menee pieleen. Maitoa kyllä tulee, mutta vauvalla on tosi paljon vatsavaivoja! En enää tiedä mitä mun pitäisi ruokavaliostani karsia. Ruisleipä, kahvi, tee, sipuli, herneet, omena, yms. perus jutut joista useimmille vaivoja tulee olen ruokavaliosta jättänyt pois.
Vauva hörppii maitoa miten sattuu, ja kurina vaan kuuluu kun ilmaa menee mahaan. Tästä seuraa hirveä huuto eikä röyhtäisytkään oikein kulje. Vauva on huutanut koko elämänsä ekat kolme viikkoa joka ikinen ilta 3-4 tuntia.
Tänä iltana ajattelin kokeilla antaa korviketta ja kas kummaa, vauva joi 120ml Nania ja jatkoi tyytyväisenä uniaan eikä ole huutanut lainkaan.
Onko se nyt tosiaan meidän kohdalla niin että tällä linjalla olisi jatkettava?
Tuntuu pahalta imettää toista kun tietää että kyseessä on oma "mahavaivamaito" ja huuto sen jälkeen on varmaa.
Kertokaa omia kokemuksianne, olisin niistä kovin kiitollinen. :flower: