vauva 3vk, mies työmatkalle

vauva on muutaman päivän yli 3viikkoa ja miehen isyysloma loppu. Hän joutuu nyt lähtemään viikon työmatkalle ja mua ahdistaa ihan kauheasti jäädä tämän vauvan kanssa kahdestaan kotiin viikoksi...mies ei kuulemma voi millään olla menemättä tuolle matkalle ja tiedän kyllä että nuo matkat on hänen työssään pakollisia mutta silti! mitä mieltä te olisitte jos tilanne olisi tämä?

 

No olen sitä mieltä, että sinä pärjäät sen lapsesi kanssa. Jos et pärjää niin soita sosiaalitoimistoon tai ensi-ja turvakodille. :hug:

 

Sä olet sen äiti, sun on vaan pärjättävä. Sitä se on, kun on lapsen hankkinut. Joskus on hoidettava yksin lasta.

 

[QUOTE="vieras";24185990]vauva on muutaman päivän yli 3viikkoa ja miehen isyysloma loppu. Hän joutuu nyt lähtemään viikon työmatkalle ja mua ahdistaa ihan kauheasti jäädä tämän vauvan kanssa kahdestaan kotiin viikoksi...mies ei kuulemma voi millään olla menemättä tuolle matkalle ja tiedän kyllä että nuo matkat on hänen työssään pakollisia mutta silti! mitä mieltä te olisitte jos tilanne olisi tämä?[/QUOTE]

mulla oli aikoinaan samatilanne mutta vauva oli 2 viikkoa ja esikoinen 1v8kk.. ihan hyvin pärjättiin äiti oli apuna tarvittaessa.jamies oli reissussa aasiassa kolme viikkoa

 

se on ku toisen pitää tienatakki...

 

Sitä mieltä, että unohdat nyt sen panikoinnin.
Sä pärjäät kyllä. Ilmeisesti vauva on ainokainen, joten nukut itse myös aina kun vauva nukkuu.
Kyllä siitä hyvin selviää, vaikka se etukäteen voi olla pelottava ajatus

 

jos vauvalla ei ole sisaruksia ni HYVIN te pärjäätte!! Otat asenteen et "nyt minulla on aikaa vain vauvalle" jätät ylimääräiset kotihommat tekemättä ja NAUTIT "yksinäisyydestä"

 

Äiti/anoppi/serkkutyttö joku kaveri pariksi päiväksi yökylään. Näin minä tein miehen ekan työmatkan aikaan. Tosin vauva oli kyllä jo vähän isompi.

 

Minulla oli aika lailla sama tilanne aikoinaan. Kauhea paniikki, mutta kyllä me pärjättiin. Ja pärjäät sinäkin! Kaikki stressi minimiin, teet sen minkä jaksat, ota valmiita ruokia itsellesi, jos tuntuu ettei ruoanlaittoon jää aikaa, yritä sopia treffejä kavereiden ja sukulaisten kanssa, käy paljon kävelyllä jne niin sitä yksinoloa ei ainakaan koko ajan ajattele. Tuntuu aluksi rankalta, mutta siihenkin tottuu!

 

Jännittää varmasti uusi tilanne, mutta hienosti se menee Mä olen nyt kolmistaan vauvan ja 2-vuotiaan kanssa, kun mies on reissussa. Alkuun hirvitti, et mitä tästäkin tulee, mut eipä tässä olekaan ollut mitään ongelmaa

 

Mä olen lapseni ainoa vanhempi, ollut jo raskausajasta lähtien, niin en oikein osaa tällaisissa tilanteissa olla kauhean... ymmärtäväinen. Miten aikuinen ihminen ei pärjää itsensä ja yhden lapsen kanssa? Lapsivuodeaika voi olla vähän haastavaa yksin, mutta mieshän voi etukäteen täyttää jääkaapin ja pakastimen ruoalla, viedä roskat ja muutoin "laittaa" kotia valmiiksi (pestä pyykkiä tai mitä nyt kullakin on) ja sitten joku sinun sukulainen, ystävä tms voi tulla käymään miehen ollessa poissa.

Miksi siis et pärjäisi ilman miestä? Minkä luulet koituvan ongelmaksi?

 

Mun mies on joka kuukausi 2 viikkoa työmatkalla ja meillä on kaksi pientä lasta. hyvin ollaan pärjätty...ei ole itse asiassa tullut mieleenkään ettei pärjättäisi! Onhan sitä toisen vanhemman töitäkin tehtävä, mistäs sitä muuten saataisiin leipää pöytään?!

 

Mies lähti työmatkalle esikoisen synnyttyä, palasi sen verran että haki meidät laitokselta ja lähti sitten muutaman päivän päästä toiselle reissulle ja reissasi työkseen siihen saakka kun lapsi oli 10 kk, vaihtoi työpaikkaa.

 

Avuttomuus taas huipussaan..

 

Mä olen lapseni ainoa vanhempi, ollut jo raskausajasta lähtien, niin en oikein osaa tällaisissa tilanteissa olla kauhean... ymmärtäväinen. Miten aikuinen ihminen ei pärjää itsensä ja yhden lapsen kanssa? Lapsivuodeaika voi olla vähän haastavaa yksin, mutta mieshän voi etukäteen täyttää jääkaapin ja pakastimen ruoalla, viedä roskat ja muutoin "laittaa" kotia valmiiksi (pestä pyykkiä tai mitä nyt kullakin on) ja sitten joku sinun sukulainen, ystävä tms voi tulla käymään miehen ollessa poissa.

Miksi siis et pärjäisi ilman miestä? Minkä luulet koituvan ongelmaksi?

Kun on tottunut siihen, että on toinen mukana kuvioissa ja apuna, niin on se aika vaikeata, kun yhtäkkiä pitäisikin tehdä ihan kaikki itse. Tai siis ajatuksena vaikeata. Itsekin olin ekat muutaman kuukautta totaali-yh esikoiselle, eikä mitään ongelmaa. Mutta nyt kun on tottunut tuohon mieheen, niin kauhulla odotin sitä hetkeä, kun hän lähtee reissuun.

 

Mä olen lapseni ainoa vanhempi, ollut jo raskausajasta lähtien, niin en oikein osaa tällaisissa tilanteissa olla kauhean... ymmärtäväinen. Miten aikuinen ihminen ei pärjää itsensä ja yhden lapsen kanssa? Lapsivuodeaika voi olla vähän haastavaa yksin, mutta mieshän voi etukäteen täyttää jääkaapin ja pakastimen ruoalla, viedä roskat ja muutoin "laittaa" kotia valmiiksi (pestä pyykkiä tai mitä nyt kullakin on) ja sitten joku sinun sukulainen, ystävä tms voi tulla käymään miehen ollessa poissa.

Miksi siis et pärjäisi ilman miestä? Minkä luulet koituvan ongelmaksi?

en tiedä itsekään, ahdistaa vaan jostain syystä...ennen vauvaa pärjäsin kyllä oikein hyvin yksin ne ajat kun mies oli reissussa vaikka kyllä silloinkin yksinäisyys ahdisti. ja kyllä mä varmasti pärjäänkin, mutta ahdistaa se silti ja TUNTUU etten ikimaailmassa pärjää.

 

Avuttomuus taas huipussaan..

no ei tämä mun mielestä ole avuttomuutta, vaan pelkoa uutta tilannetta kohtaan. ensimmäinen lapsi kun syntyy niin kyllä siinä elämä mullistuu aikalailla, ja ihan normaaleista arki rutiineista selviytyminen voi tuntua hankalalta kun siinä on se vauvakin hoidettavana.

 

Onpa täällä ilkeä-sävyisiä kommentteja. Ap on ollut äiti vasta 3 viikkoa ja kaikki on vielä täysin uutta ja hormoonit sekaisin ym.. Itseä jännitti miehen töihin lähtökin isyysloman jälkeen..

Ap, kyllä se siitä hyvin menee. Jos vauvaa itkee/valvottaa paljon niin kysy ihmeessä apua joltain tuttavalta. Tsemppiä!

 

Minulla oli aikoinaan vähän saman tyylinen tilanne. Poikkeuksena, että mies lähti töihin toiselle paikkakunnalle 350 km päähän. Lapsi oli ensimmäinen ja keskonen, kotiutui 2225 g painoisena. Miehellä ei ollut paikkakunnalla töitä ja hän lähti töiden perään ja lapsi oli silloin 2 viikon ikäinen. Kyllä minua silloin vähän pelotti, yli 6 viikon sairaalareissun jälkeen jäädä yksin lapsen kanssa kotiin aina viikoiksi. Isä kävi viikonloppuisin kotona. Minulla ei ollut kotona mitään muuta hoitoapua ja olin aina lapsen kanssa. Tätä kesti puoli vuotta, kunnes itsekin lapsen kanssa muutin isän perässä.
Sinusta varmaan tuntuu kurjalta, mutta kyllä sinä varmasti pärjäät. Tsemppiä jaksamiseen.

 

[QUOTE="vieraS";24186173]Onpa täällä ilkeä-sävyisiä kommentteja. Ap on ollut äiti vasta 3 viikkoa ja kaikki on vielä täysin uutta ja hormoonit sekaisin ym.. Itseä jännitti miehen töihin lähtökin isyysloman jälkeen..

Ap, kyllä se siitä hyvin menee. Jos vauvaa itkee/valvottaa paljon niin kysy ihmeessä apua joltain tuttavalta. Tsemppiä![/QUOTE]

Kyllä mäkin esikoisen jälkeen jännitin kauheestu kun mies palas töihin isyysloman jälkeen. Kaikki oli niin uutta. Nyt kahden äitinä ei tuollainen jänskäis yhtään, varsinkin kun tietää että pienen vauvan kanssa elo on niin rauhaisaa ja helppoa kuin vipeltäiven taaperoiden/leikki-ikästen kanssa.

Hyvin se menee, ole huoleti! Nauti ajasta ja rentoudu! Ymmärrän kyllä sinua.

 

Mies ei pitänyt isyyslomaa eikä herännyt yhtenäkään yönä vauvan kanssa ikinä. Eka työmatka oli,kun vauva oli 2 viikkoinen. Soitti minut hakemaan itsensä lentokentältä, jonne ajoin pyrstö tikattuna rengastyynyn kanssa. Äitini tuli 1 yöksi apuun tuolla ekalla työmatkalla.

En kokenut silloin enkä vieläkään koe vauva- aikaa muistellessani ongelmana yksin oloa vauvan kanssa. Toki ensin jännitti, mutta ihan hyvin kaikki meni. Tiesin jo raskaaksi tullessani,mitä mieheni työ pitää sisällään; miksi siis rutisemaan, itsehän päätin hänen kanssaan lisääntyä.

 

Hyvin yhden kanssa pärjää, kolmen kanssa teki joskus vähän tiukkaa, kun ei voinut revetä moneen paikkaan kerralla.

 

mammat lukee taas mitä mammat haluaa lukea. Ei kysytty, kuinka paljon minäminäminä olin sankarillisesti yksin vauvan kanssa. Vaan mielipiteitä.

 

No, mies oli pari viikkoa isyyslomalla, ja sitten lähti töihin. Hän nyt vaan on aina reissuhommissa, mä jäin kaksosten kanssa...hyvin se sujuu ap, älä murehdi!

 

[QUOTE="vieras";24186105]en tiedä itsekään, ahdistaa vaan jostain syystä...ennen vauvaa pärjäsin kyllä oikein hyvin yksin ne ajat kun mies oli reissussa vaikka kyllä silloinkin yksinäisyys ahdisti. ja kyllä mä varmasti pärjäänkin, mutta ahdistaa se silti ja TUNTUU etten ikimaailmassa pärjää.[/QUOTE]

No hyvä, ettei tuon vakavampaa Huolissani olisin jos sanoisit, ettet ehdi syödä tai osaa sitoa itse kenhännauhojasi. Tuo nyt on vaan psyykkistä, uusi tilanne jännittää. Hyvä kun tiedostat sen. Jos se on vain se yksinäisyys joka ahdistaa, niin yritä edes päivisin seurustella muitten ihmisten kanssa, kulkea ulkona ja tehdä jotain kivaa, jottei sinun tarvitsisi homehtua yksinäisyyteesi kotona. Minä ainakin olin kuolla tylsyyteen pikkuvauva-aikana, ja oli hyvin tarpeellista järjestää ohjelmaa niin kotona kuin kodin seinien ulkopuolella jottei tulisi pakokauhua.