A
Aivan Tavallinen Äiti
Vieras
Löytyykö muita jotka haaveilevat vauvasta mutta yrittäminen alkaa vasta loppukeväällä tai myöhemmin tänä vuonna? Kasaisimmeko ajatuksia yhteiseen ketjuun?
A
ATÄ
Vieras
Vuoden vaihtumisen hulinoissa näytti menevän puurot ja vellit sekaisin. Tarkoitus oli laittaa otsikkoon vauva 2011, siis ensi vuonna, eikä kahden vuoden päästä!
Löytyykö muita keväällä yrityksen aloittavia, vai oletteko jo liittyneet johonkin toiseen ketjuun?
Löytyykö muita keväällä yrityksen aloittavia, vai oletteko jo liittyneet johonkin toiseen ketjuun?
M
mamu79
Vieras
Haaveilen kovasti loppuvuoden 2010 tai alkuvuoden 2011 vauvasta, mutta mies vielä empii. Lapsi olisi meille kolmas..
Katsotaan kuin meitin käy??
Katsotaan kuin meitin käy??
A
ATÄ
Vieras
Moi vaan,
kiva että yksi kanssahaaveilija löytyi! Meille haaveillaan toista lasta, esikoinen on kohta vuoden ikäinen. Parin vuoden ikäeroa ollaan mietitty, pienempikin ikäero olisi minulle käynyt mutta miehen työtilanteiden vuoksi joudutaan odottelemaan kevääseen ennenkuin voidaan aloittaa yritystä. Itse olen poissa työelämästä tällä hetkellä ja hoidan vauvaa kotona.
kiva että yksi kanssahaaveilija löytyi! Meille haaveillaan toista lasta, esikoinen on kohta vuoden ikäinen. Parin vuoden ikäeroa ollaan mietitty, pienempikin ikäero olisi minulle käynyt mutta miehen työtilanteiden vuoksi joudutaan odottelemaan kevääseen ennenkuin voidaan aloittaa yritystä. Itse olen poissa työelämästä tällä hetkellä ja hoidan vauvaa kotona.
V
Vaniljarinkeli (ei kirj.)
Vieras
Moikka, meillä haaveilut käynnissä jo ties miten monetta vuotta, toista ainakin. Olemme mieheni kanssa vielä opiskelijoita (minä pian 24, mies 26), tarkoituksena on valmistua ensi syksynä. Vauva olisi tervetullut vaikka heti, mutta olemme päättäneet aloittaa yrittämisen vasta loppukesällä, sillä tässä elämäntilanteessa rationaalisuus on ihan pakollista. Meillä ei kerta kaikkiaan ole nyt varaa lapseen, kun kesätöistä ja myöhemmin toivottavasti pidempiaikaisesta työstä ei ole mitään tietoa. Toki tiedän, ettei taloustilanne kaikkea ratkaise, mutta meille se on ehdottoman tärkeää. aluamme, että lapsemme tulevaisuus olisi mahdollisimman turvattu.
Muutaman kk:n päästä edessä muutto, loppukesällä menemme naimisiin. Ihanteellisinta olisi, jos haaveemme toteutuisivat ja lapsi syntyisi talvella/keväällä 2011.
Olisimme niin onnellisia. Voi miten tämä tavallaan pakotettu rationaalisuus raivostuttaa, mutta näin on pakko toimia.
Muutaman kk:n päästä edessä muutto, loppukesällä menemme naimisiin. Ihanteellisinta olisi, jos haaveemme toteutuisivat ja lapsi syntyisi talvella/keväällä 2011.
Olisimme niin onnellisia. Voi miten tämä tavallaan pakotettu rationaalisuus raivostuttaa, mutta näin on pakko toimia.
V
vauva2010
Vieras
Heips,
haaveissa olisi, että saisimme vauvan 2010 loppupuolella. Ollaan vasta vajaa kuukausi yritetty lasta joten katsotaan miten käy.
haaveissa olisi, että saisimme vauvan 2010 loppupuolella. Ollaan vasta vajaa kuukausi yritetty lasta joten katsotaan miten käy.
A
ATÄ
Vieras
Vaniljarinkeli: mä olen myös sitä mieltä että suunnittelu ja järkeily ovat osa vanhemmuuteen valmistautumista ja kukapa vanhempi ei haluaisi lapselleen parasta. jokaisella se suunnittelu alkaa varmasti viimeistään siinä vaiheessa kun se plussa siinä tikussa näkyy, jos vaikka onkin yllätysraskaus jne. kyllä meillekin oli miehen kanssa selvää ennen esikoista että käydään koulut loppuun ja yritetään saada asiat sille mallille että vauvan kanssa on sitten aikaa, että koti on valmiina eikä tarvitse rakentaa tai remontoida väsymyksen keskellä.
ihanaa, teillä on kesähäät tiedossa! oletteko suuretkin juhlat järjestämässä?
mamu79: minkä ikäisiä teidän kaksi lasta ovat? sinulta saadaan varmaan näkökulmaa tuohon ikäeroasiaan, moni kun meille on sanonut että parivuotias on sitten kauheimmassa uhmaiässä ym että on selviämistä arjessa vauvan ja taaperon kanssa.
vauva2010: muistan elävästi meidän esikoisen yrityksen aloittamisen. että se oli jännää aikaa! ja mies sitä aikaa vieläkin muistelee pilke silmäkulmassa
ihanaa, teillä on kesähäät tiedossa! oletteko suuretkin juhlat järjestämässä?
mamu79: minkä ikäisiä teidän kaksi lasta ovat? sinulta saadaan varmaan näkökulmaa tuohon ikäeroasiaan, moni kun meille on sanonut että parivuotias on sitten kauheimmassa uhmaiässä ym että on selviämistä arjessa vauvan ja taaperon kanssa.
vauva2010: muistan elävästi meidän esikoisen yrityksen aloittamisen. että se oli jännää aikaa! ja mies sitä aikaa vieläkin muistelee pilke silmäkulmassa
V
Vaniljarinkeli (ei kirj.)
Vieras
ATÄ: Niin, toki sitä täytyy ajatella asioita lapsen parasta ajatellen. Tietysti jos lapsi nyt ilmoittaisi tulostaan, niin ei se maailmaa tietenkään kaataisi, lähinnä lisäisi vain huolta pärjäämisestä. Tukea toki saisi (rahallista ja henkistäkin) isovanhemmilta ja muulta suvulta ja kavereilta, samoin lapsi syntyisi vasta loppuvuodesta eli varmasti saisin gradunkin loppuun väsättyä. Mutta silti, parempi pelata varman päälle. Meillä tosiaan tässä kaikenlaista hässäkkää vielä tulossa ennen loppuvuotta, nuo muutot, häät ja kaikki, joten parempi hoitaa ne alta pois ja sitten rauhoittua vauvan odotukseen, jos loppuvuodesta tärppäisi. Mutta tämä odottaminen on niin raivostuttavaa, kun vauvakuume meillä molemmilla on niin valtava. *huokaus*
Juu, elokuuhäät tulossa. Ei mitään kovin suuria juhlia ole tulossa, lähisukulaiset ja parhaat kaverit. Noin 40 henkeä. Kirkkovihkimisen jälkeen illallistamista läheisessä, ihan suht tasokkaassa ravintolassa ja siellä ohjelmaa. Tosin kaikkein kliseisimmät ohjelmanumerot tiputamme suosiolla pois.
Minkä ikäisiä muuten olette miehesi kanssa, ATÄ? Ihan uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta vain kysyn, en muuten.
Juu, elokuuhäät tulossa.
Ei mitään kovin suuria juhlia ole tulossa, lähisukulaiset ja parhaat kaverit. Noin 40 henkeä. Kirkkovihkimisen jälkeen illallistamista läheisessä, ihan suht tasokkaassa ravintolassa ja siellä ohjelmaa. Tosin kaikkein kliseisimmät ohjelmanumerot tiputamme suosiolla pois. Minkä ikäisiä muuten olette miehesi kanssa, ATÄ? Ihan uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta vain kysyn, en muuten.
M
mamu79
Vieras
Meitähän on jo monta haaveilijaa, kiva!!
Esikoinen on 3v 4kk ja nuorempi täyttää parin viikon päästä vuoden. Lapsilla ikäeroa melkein päivälleen 2v 5kk. Ihan hirveän paljon pienempää ikäeroa en toiselle ja kolmannelle haluaisi, sillä meillä on kaikki sujunut tyttöjen kesken/kanssa loistavasti. Meillä tosiaan uhma oli aikamoista juurikin siinä main kuin esikko täytti kaksi ja, samoin juuri siinä tienoilla opeteltiin pois vaipasta kokonaan, mutta viidessä kuukaudessa tapahtui ihan uskomatonta kasvamista ja kehittymistä. Esikoinen ymmärsi että vauva vaatii välillä erityisjuttuja äidiltä ja ymmärsi, että kun äiti on syöttänyt ja nukuttanut vauvan, niin sitten tehdään jotain kivaa kahdestaan yms. Tottakai välillä harmistuttiin kun joutui odottamaan kirjan lukemista tai välipalaa, mutta yritin aina muistaa välillä tehdä asioita "niin kuin ennen" eli jälkitarkastuksen jälkeen käytiin säännöllisesti kahdestaan uimahallissa tai kaupungilla yms. Iskän kanssa nyt luonnollisesti teki paljon juttuja kahdestaan, kun vauva aluksi vei paljon minun aikaani.
Nykyään kaikki hommat hoituu porukassa ja pikku hiljaa ollaan päästy siihen, ettei esikoinen edes muista aikaa ennen vauvaa. Välillä haluaa kyllä mennä mummille ja papalle ilman siskoa ja saa toki mennäkin, mutta muuten alkaa jo aika pian kyselemään pikkusiskon perään..
Tytöt leikkivät jo kahdestaan ja halivat ja pussailevat ja selvästi kaipaavat toistensa seuraa. toki pienempi on aina se joka jää vielä toistaiseksi mopen osille, jos isosiskoa suututtaa, väsyttää tai tympii.. Eli kovin pitkiä aikoja ei tyttöjä voi pitää ilman valvontaa, mutta tosi hyvin saa jo hommia tehtyä kun tyttöset leikkii huoneessaan, vaikka pienempi opetteleekin juuri kävelemään..
Toki uhmaa on vieläkin ja on varmasti vielä pitkäänja joinain päivinä sitä on todella hermoromahdukseen asti, mutta näin yleisesti ottaen kaikki on sujunut tosi hyvin. Nämähän ovat hyvin lapsikohtaisia asioita ja riippuvat tosi paljon niin sukupuolesta, kuin temperamentistäkin ja toki myös vanhempien asennoitumisesta.
Ihan lähipiirissäni on pariskunta, joiden lapsilla on päivälleen vuosi ikäeroa ja heillä on kyllä tämä ensimmäinen 9kk ollut todella todella rankkaa. Sitten taas on perheitä, joissa on useampikin lapsi vuoden ikäeroilla ja homma pelittää ihan mukavasti.. Mene ja tiedä.
Omalla kohdallani ajattelen, että kaksi vuotta olisi minimi, mutta katsellaan.. Rakas mieheni on kyllä edelleen sitä mieltä ettei enää lapsia tehtäisi/saataisi, mutta itsellä on niin kova vauvakuume, että välillä oikein fyysisesti sattuu Meillä kyllä mies hoitaa tyttöjä tosi tosi paljon ja on aina aktiivisesti osallistunut myös yökukkumisiin ja sillä perusteleekin ettei enää jaksaisi yhtä vauvaa, mutta vastahan me ollaan kolmekymmentä täytetty.. No tietenkään ei vasten tahtoaan voi hommaan ruveta, enkä todellakaan ala kiristämään tai lahjomaan tai käyttämään kepulikonsteja. Jos se on aikuisten oikeasti ei, niin sitten tietenkään ei, mutta kun mies ei ole kuitenkaan täysin kieltänytkään. Jatkamme siis keskusteluja täällä kotona..
Juuri eilen kun käytiin nukkumaan niin pohdiskelin miehelle ääneen tätä vauvakuumettani ja tulin siihen tulokseen, että hormoonit nyt hyrrää meikäläisellä oikein kunnolla, koska biologinen kello ilmeisesti tikittää.. niinhän sitä sanotaan että kolmekympin jälkeen alkaa hedelmällisyys naisella laskea rajusti (?). Mun kroppa siis yrittää viestittää, että NYT tai EI KOSKAAN enää
Mulla ei aikaisemmin tällasta vauvakuumetta ole tosiaankaan ollut, kun mitä nyt on. Ei ole helppoa tämä naisen elämä.
Tulipas jaaritusta taas kerrakseen..
Onnea matkaan yrityksen jo aloittaneille ja malttia meille vasta yritystä suunnitteleville!
mamu
Esikoinen on 3v 4kk ja nuorempi täyttää parin viikon päästä vuoden. Lapsilla ikäeroa melkein päivälleen 2v 5kk. Ihan hirveän paljon pienempää ikäeroa en toiselle ja kolmannelle haluaisi, sillä meillä on kaikki sujunut tyttöjen kesken/kanssa loistavasti. Meillä tosiaan uhma oli aikamoista juurikin siinä main kuin esikko täytti kaksi ja, samoin juuri siinä tienoilla opeteltiin pois vaipasta kokonaan, mutta viidessä kuukaudessa tapahtui ihan uskomatonta kasvamista ja kehittymistä. Esikoinen ymmärsi että vauva vaatii välillä erityisjuttuja äidiltä ja ymmärsi, että kun äiti on syöttänyt ja nukuttanut vauvan, niin sitten tehdään jotain kivaa kahdestaan yms. Tottakai välillä harmistuttiin kun joutui odottamaan kirjan lukemista tai välipalaa, mutta yritin aina muistaa välillä tehdä asioita "niin kuin ennen" eli jälkitarkastuksen jälkeen käytiin säännöllisesti kahdestaan uimahallissa tai kaupungilla yms. Iskän kanssa nyt luonnollisesti teki paljon juttuja kahdestaan, kun vauva aluksi vei paljon minun aikaani.
Nykyään kaikki hommat hoituu porukassa ja pikku hiljaa ollaan päästy siihen, ettei esikoinen edes muista aikaa ennen vauvaa. Välillä haluaa kyllä mennä mummille ja papalle ilman siskoa ja saa toki mennäkin, mutta muuten alkaa jo aika pian kyselemään pikkusiskon perään..
Tytöt leikkivät jo kahdestaan ja halivat ja pussailevat ja selvästi kaipaavat toistensa seuraa. toki pienempi on aina se joka jää vielä toistaiseksi mopen osille, jos isosiskoa suututtaa, väsyttää tai tympii.. Eli kovin pitkiä aikoja ei tyttöjä voi pitää ilman valvontaa, mutta tosi hyvin saa jo hommia tehtyä kun tyttöset leikkii huoneessaan, vaikka pienempi opetteleekin juuri kävelemään..
Toki uhmaa on vieläkin ja on varmasti vielä pitkään
ja joinain päivinä sitä on todella hermoromahdukseen asti, mutta näin yleisesti ottaen kaikki on sujunut tosi hyvin. Nämähän ovat hyvin lapsikohtaisia asioita ja riippuvat tosi paljon niin sukupuolesta, kuin temperamentistäkin ja toki myös vanhempien asennoitumisesta. Ihan lähipiirissäni on pariskunta, joiden lapsilla on päivälleen vuosi ikäeroa ja heillä on kyllä tämä ensimmäinen 9kk ollut todella todella rankkaa. Sitten taas on perheitä, joissa on useampikin lapsi vuoden ikäeroilla ja homma pelittää ihan mukavasti.. Mene ja tiedä.
Omalla kohdallani ajattelen, että kaksi vuotta olisi minimi, mutta katsellaan.. Rakas mieheni on kyllä edelleen sitä mieltä ettei enää lapsia tehtäisi/saataisi, mutta itsellä on niin kova vauvakuume, että välillä oikein fyysisesti sattuu
Meillä kyllä mies hoitaa tyttöjä tosi tosi paljon ja on aina aktiivisesti osallistunut myös yökukkumisiin ja sillä perusteleekin ettei enää jaksaisi yhtä vauvaa, mutta vastahan me ollaan kolmekymmentä täytetty.. No tietenkään ei vasten tahtoaan voi hommaan ruveta, enkä todellakaan ala kiristämään tai lahjomaan tai käyttämään kepulikonsteja. Jos se on aikuisten oikeasti ei, niin sitten tietenkään ei, mutta kun mies ei ole kuitenkaan täysin kieltänytkään. Jatkamme siis keskusteluja täällä kotona..Juuri eilen kun käytiin nukkumaan niin pohdiskelin miehelle ääneen tätä vauvakuumettani ja tulin siihen tulokseen, että hormoonit nyt hyrrää meikäläisellä oikein kunnolla, koska biologinen kello ilmeisesti tikittää.. niinhän sitä sanotaan että kolmekympin jälkeen alkaa hedelmällisyys naisella laskea rajusti (?). Mun kroppa siis yrittää viestittää, että NYT tai EI KOSKAAN enää
Mulla ei aikaisemmin tällasta vauvakuumetta ole tosiaankaan ollut, kun mitä nyt on. Ei ole helppoa tämä naisen elämä.
Tulipas jaaritusta taas kerrakseen..
Onnea matkaan yrityksen jo aloittaneille ja malttia meille vasta yritystä suunnitteleville!
mamu
A
ATÄ
Vieras
ikäerokysymykset onkin vaikeita ja itsellä ei ole siihen vertailukohtaa kun ainokaisena olen kasvanut. mutta ehdottomasti sisarus halutaan esikoiselle ja ei liian pitkällä ikävälillä että on seuraa toisille. me itse ollaan kolmikymppinen pariskunta, ja kuten tuota nimimerkkiäkin mietin niin tosi tavallisia ihmisiä ainakin itse ajattelen niin. mies on enempi spontaani ja menee sen mukana mitä tulee mutta minä tykkään enempi sunnitella ja mietiskellä vaihtoehtoja. vauvahaaveille ollaan nyt annettu enemmän tilaa myös jutusteluissa, alkaa olla sellainen olo että ei malta odottaa kevättä tulevaksi!
M
mamu79
Vieras
Niinpä, ikäerojutut kun jokainen kokee omalla tavallaan. Sen olen lähipiirissäni huomannut, että jos lapset ovat samaa sukupuolta, niin usein löytävät yhteistä tekemistä, vaikka ikäeroa olisi enemmänkin, mutta jos lapset ovat eri sukupuolta, niin intressit voivat olla niin erilaiset, että ikäeroa täytyy olla vähän jotta voivat leikkiä yhdessä. Ja poikkeus vahvistaa aina säännön, tietty!! Ja sepäs siinä onkin kun et etukäteen tiedä kumpaa merkkiä sieltä on tulossa ja hyvä niin. Kaikestahan taatusti selviää, kun asenne kohdallaan. Miehelläni on kolmoissisarukset ja hyvin hengissä on anoppi säilynyt..
Itse en vaan haluaisi, että elämä on niin kaoottista, että koko kuopuksen vauvavuosi menee ohi, koska vauva-aika on niiiiin ihana, mutta niiiiiin lyhyt, mutta ainahan voi tulla vaikka kaksoset, jolloin kaaosta vasta onkin tai sitten voi vaikka masentua ja vauva-aika menee ihan sumussa jokatapauksessa. Onkin ehkä parempi ettei suunnittele turhan tarkkaan ja ainahan lapsen saamisessa voi kestää vaikka kuinka kauan, kun kuitenkaan ei enää olla kaksikymppisiä..
Aivan tavallisia ihmisiä ollaan mekin. Ammattikorkeakoulututkinto molemmilla, asutaan Etelä-Suomessa kaupungin keskustan kupeessa kerrostalossa. Mies on töissä, itse etsiskelen työpaikkaa ja asunto+opintolainaa on.
Mies harrastaa ammuntaa ja on palkkatyön lisäksi muusikko. Itse käyn säännöllisen epäsäännöllisesti jumpalla ja uimassa, esikoinen käy kerran viikossa muskarissa ja kerran viikossa kirjastossa satutunnilla. Viikonloppuisin käydään porukalla luistelemassa, pulkkamäessä tms. mahdollisuuksien mukaan ja pyritään tapaamaan tuttavaperheitä.
Kerran kuukaudessa lapset on yöhoidossa, jolloin vietetään aikaa yhdessä ja lisäksi käymme miehen kanssa vuorotellen omilla menoilla silloin tällöin, välillä useammin ja välillä harvemmin, miten nyt tarve/ pää vaatii..'
Tällaista normaalia lapsiperheen arkea vietetään.
Itse en vaan haluaisi, että elämä on niin kaoottista, että koko kuopuksen vauvavuosi menee ohi, koska vauva-aika on niiiiin ihana, mutta niiiiiin lyhyt, mutta ainahan voi tulla vaikka kaksoset, jolloin kaaosta vasta onkin tai sitten voi vaikka masentua ja vauva-aika menee ihan sumussa jokatapauksessa. Onkin ehkä parempi ettei suunnittele turhan tarkkaan ja ainahan lapsen saamisessa voi kestää vaikka kuinka kauan, kun kuitenkaan ei enää olla kaksikymppisiä..
Aivan tavallisia ihmisiä ollaan mekin. Ammattikorkeakoulututkinto molemmilla, asutaan Etelä-Suomessa kaupungin keskustan kupeessa kerrostalossa. Mies on töissä, itse etsiskelen työpaikkaa ja asunto+opintolainaa on.
Mies harrastaa ammuntaa ja on palkkatyön lisäksi muusikko. Itse käyn säännöllisen epäsäännöllisesti jumpalla ja uimassa, esikoinen käy kerran viikossa muskarissa ja kerran viikossa kirjastossa satutunnilla. Viikonloppuisin käydään porukalla luistelemassa, pulkkamäessä tms. mahdollisuuksien mukaan ja pyritään tapaamaan tuttavaperheitä.
Kerran kuukaudessa lapset on yöhoidossa, jolloin vietetään aikaa yhdessä ja lisäksi käymme miehen kanssa vuorotellen omilla menoilla silloin tällöin, välillä useammin ja välillä harvemmin, miten nyt tarve/ pää vaatii..'
Tällaista normaalia lapsiperheen arkea vietetään.
M
mamu79
Vieras
vaniljarinkelin hääsuunnitelmat kuulostaa tosi ihanilta. Pienissä häissä on aina jotenkin tosi tunnelmallista.. Me on viimeiset 4 vuotta juhlittu melkeinpä poikeuksetta kahdet häät vuodessa ja pienissä häissä on aina ollut paras meininki. Tokihan jokainen järjestää omannäköiset kemut, ja oli juhlat sitten minkälaiset tahansa, niin häät ovat aina juhlien aatelia!
Me mennään taas parin viikon päästä taas häihin ja jännityksellä odotetaan minkälaiset juhlat on tiedossa. Ei olla nimittäin ennen oltu häissä, joissa ei ole yhden yhtä sukulaista.. Ovat siis selkeästi aikuisten juhlat, kun edes hääparin omat lapset eivät "pääse" kirkkoa pidemmälle.
Me mentiin itse naimisiin vuosi sitten itsenäisyyspäivänä ja olin silloin raskaana vkolla 31+ Päätettiin marraskuun alussa, että naimisiin mennään, aikaa valmisteluille 1kk.. Mielenkiintoista näin jälkeenpäin ajateltuna ja ihmettelen todella millä lihaksilla sen kuukauden paahdoin, sillä tein kaikki ruuat ja leipomukset itse. Muistan kyllä kun silloin illalla /yöllä pitualleen vihdoin pääsi, niin oli kyllä todella "kaikkensa antanut"-olo! Jäi kyllä varsinainen hääyö siinä kohtaa viettämättä
Mites muut? oletteko naimisissa ja millaiset olivat hääkemut?
Me mennään taas parin viikon päästä taas häihin ja jännityksellä odotetaan minkälaiset juhlat on tiedossa. Ei olla nimittäin ennen oltu häissä, joissa ei ole yhden yhtä sukulaista.. Ovat siis selkeästi aikuisten juhlat, kun edes hääparin omat lapset eivät "pääse" kirkkoa pidemmälle.
Me mentiin itse naimisiin vuosi sitten itsenäisyyspäivänä ja olin silloin raskaana vkolla 31+ Päätettiin marraskuun alussa, että naimisiin mennään, aikaa valmisteluille 1kk.. Mielenkiintoista näin jälkeenpäin ajateltuna ja ihmettelen todella millä lihaksilla sen kuukauden paahdoin, sillä tein kaikki ruuat ja leipomukset itse. Muistan kyllä kun silloin illalla /yöllä pitualleen vihdoin pääsi, niin oli kyllä todella "kaikkensa antanut"-olo! Jäi kyllä varsinainen hääyö siinä kohtaa viettämättä
Mites muut? oletteko naimisissa ja millaiset olivat hääkemut?
A
ATÄ
Vieras
tietokone tuli takaisin huollosta ja viimeinkin pääsi taas surffailemaan! häistä, mä tykkään olla vieraana sekä suurissa että pienissä häissä, ja arvostan sitä kun ihmiset jaksaa nähdä vaivaa sen eteen että vieraat viihtyvät. perinteiset leikitkään ei niin pahoja ole jos niitä tehdään vähän pilke silmäkulmassa, eikä mummonsedäntädinmiehen puheita ole kovin montaa ;*) pääasia että ne häät on pariskunnan näköiset.
mamulla oli kyllä suuri urakka kun noin nopealla tahdilla järjestitte juhlan. ihan yksinkö sä kaiken leivoit ja valmistit? ja vielä raskaana, huh huh! ^nostaa hattua^
me ollaan kans naimisissa, karattiin vihille kun kumpikaan ei oikein juhlia halunnut. vielä en ole katunut, ehkä sitten jos myöhemmin alkaa kaduttaa ettei pidetty häitä niin vois kemut järjestää jos amerikan malliin uusis vihkivalat vaikka kymmenvuotishääpäivänä.
vaniljarinkeli, joko sulla tai teillä on sormukset valittuna? mä valitsin vihkisormustani hartaasti vaikkei juhlia pidettykään, se on mulle tosi tärkeä että löysin kunnon sormuksen jota voi ihailla joka päivä. vielä en ole kyllästynyt, tosin jos tarkkaan katsoo niin ei ne ehkä kihlasormuksen kans ole täydelliset yhdessä kun ovat erityyliset, mutta vihkisormuksesta tykkään ylikaiken
mamulla oli kyllä suuri urakka kun noin nopealla tahdilla järjestitte juhlan. ihan yksinkö sä kaiken leivoit ja valmistit? ja vielä raskaana, huh huh! ^nostaa hattua^
me ollaan kans naimisissa, karattiin vihille kun kumpikaan ei oikein juhlia halunnut. vielä en ole katunut, ehkä sitten jos myöhemmin alkaa kaduttaa ettei pidetty häitä niin vois kemut järjestää jos amerikan malliin uusis vihkivalat vaikka kymmenvuotishääpäivänä.
vaniljarinkeli, joko sulla tai teillä on sormukset valittuna? mä valitsin vihkisormustani hartaasti vaikkei juhlia pidettykään, se on mulle tosi tärkeä että löysin kunnon sormuksen jota voi ihailla joka päivä. vielä en ole kyllästynyt, tosin jos tarkkaan katsoo niin ei ne ehkä kihlasormuksen kans ole täydelliset yhdessä kun ovat erityyliset, mutta vihkisormuksesta tykkään ylikaiken
M
mamu79
Vieras
Moikka taas!
Otin tämän vauvakuumeeni miehen kanssa puheeksi ja nyt se ei enää niin kielteisellä kannalla ollutkaan, jee!
Tosin sanoi, että jospa se kuitenkin menisi ohi ja perään lisäsi, että jos ei mene, niin kuopus on kuitenkin vielä liian pieni. Siinä olen kyllä samaa mieltä, mutta tämän vuoden puolella haluaisin kuitenkin alkaa yritellä, jos tämä vauvakuume ei mene ohi..
En haluaisi miestä alkaa painostamaan, olisi kiva jos tämä olisi meidän yhteinen projekti, mutta jos mieheni olisi saanut aikanaan päättää, niin meillä ei olisi yhtään lasta!
Hän on äärettömän hyvä isä ja aviomiehenäkin kohtalainen ja on usein sanonutkin, että onneksi vaimolle tuli vauvakuume, muuten hän olisi tästä kaikesta jäänyt paitsi. Hänen on vaikea uskoa, että miehellä voi olla vauvakuume ja hänen on vaikea ymmärtää miehiä jotka haluavat monta (yli kolme) lasta.
Hän on itse isosta perheestä (6 lasta, joukossa kolmoset) ja on kai sitten kokenut lapsena suuren sisarusmäärän rasitteeksi. On jotunut vanhimpana lapsena varmasti osallistumaan nuorempien sisarusten hoitoon ja on vanhemmatkin ovat varmaan olleet ajoittain kireitä kolmosia hoidellessaan, joten sieltä voi olla että juontaa juurensa haluttomuus isoon perheeseen tai ylipäätään perheeseen.
Jäätiin vielä miettimään, että mahdutaanko tähän asuntoon kolmen lapsen kanssa. Olen kyllä sitä mieltä että mahdutaan. Neljä huonetta ja keittiö, 90 neliötä. Minusta lapsilla ei välttämättä tarvitse heti olla omia huoneita ja sopu sijaa antaa, etenkin jos lapset ovat samaa sukupuolta. Jokaisessa makkarissa on vaatehuone, joten säilytystilaakin on, kun vaan hyvin organisoi. Mitä mieltä te muut olette? Pitääkö kolmelapsisessa perheessä oletuksena olla omakotitalo ja kaksi autoa? Tästä ei millään viitsisi muuttaa pois. Kaikki remontit tehty, koulu tien toisella puolella, 1km:n säteellä viisi päiväkotia ja 1,5km kaupungin ydinkeskustaan. Auto olisi kyllä pakko vaihtaa, kun takapenkille ei mahdu kuin kaksi istuinta. Farmaria tai tila-autoa ei kuitenkaan välttämättä tarvitsisi ostaa. Kokoluokkaa isompaan sedaniin pitäisi istuinten mahtua heittämällä..
Olisi kiva kuulla teidän muitten asumisjärjestelyistä ja vauvavalmisteluista..
Vaniljarinkelillä taitaa pitää kiirusta häitten ja opiskelun suhteen..
Pitäisiköhän muuttaa ketjun nimi vauva 2011, jos saataisiin lisää haaveilijoita mukaan.. Teen sen nyt, jos et ATÄ pahastu? Kopioin viestit sinne. jos osaan..
Otin tämän vauvakuumeeni miehen kanssa puheeksi ja nyt se ei enää niin kielteisellä kannalla ollutkaan, jee!
Tosin sanoi, että jospa se kuitenkin menisi ohi ja perään lisäsi, että jos ei mene, niin kuopus on kuitenkin vielä liian pieni. Siinä olen kyllä samaa mieltä, mutta tämän vuoden puolella haluaisin kuitenkin alkaa yritellä, jos tämä vauvakuume ei mene ohi..
En haluaisi miestä alkaa painostamaan, olisi kiva jos tämä olisi meidän yhteinen projekti, mutta jos mieheni olisi saanut aikanaan päättää, niin meillä ei olisi yhtään lasta!
Hän on äärettömän hyvä isä ja aviomiehenäkin kohtalainen
ja on usein sanonutkin, että onneksi vaimolle tuli vauvakuume, muuten hän olisi tästä kaikesta jäänyt paitsi. Hänen on vaikea uskoa, että miehellä voi olla vauvakuume ja hänen on vaikea ymmärtää miehiä jotka haluavat monta (yli kolme) lasta.Hän on itse isosta perheestä (6 lasta, joukossa kolmoset) ja on kai sitten kokenut lapsena suuren sisarusmäärän rasitteeksi. On jotunut vanhimpana lapsena varmasti osallistumaan nuorempien sisarusten hoitoon ja on vanhemmatkin ovat varmaan olleet ajoittain kireitä kolmosia hoidellessaan, joten sieltä voi olla että juontaa juurensa haluttomuus isoon perheeseen tai ylipäätään perheeseen.
Jäätiin vielä miettimään, että mahdutaanko tähän asuntoon kolmen lapsen kanssa. Olen kyllä sitä mieltä että mahdutaan. Neljä huonetta ja keittiö, 90 neliötä. Minusta lapsilla ei välttämättä tarvitse heti olla omia huoneita ja sopu sijaa antaa, etenkin jos lapset ovat samaa sukupuolta. Jokaisessa makkarissa on vaatehuone, joten säilytystilaakin on, kun vaan hyvin organisoi. Mitä mieltä te muut olette? Pitääkö kolmelapsisessa perheessä oletuksena olla omakotitalo ja kaksi autoa? Tästä ei millään viitsisi muuttaa pois. Kaikki remontit tehty, koulu tien toisella puolella, 1km:n säteellä viisi päiväkotia ja 1,5km kaupungin ydinkeskustaan. Auto olisi kyllä pakko vaihtaa, kun takapenkille ei mahdu kuin kaksi istuinta. Farmaria tai tila-autoa ei kuitenkaan välttämättä tarvitsisi ostaa. Kokoluokkaa isompaan sedaniin pitäisi istuinten mahtua heittämällä..
Olisi kiva kuulla teidän muitten asumisjärjestelyistä ja vauvavalmisteluista..
Vaniljarinkelillä taitaa pitää kiirusta häitten ja opiskelun suhteen..
Pitäisiköhän muuttaa ketjun nimi vauva 2011, jos saataisiin lisää haaveilijoita mukaan.. Teen sen nyt, jos et ATÄ pahastu? Kopioin viestit sinne. jos osaan..
M
mamu79
Vieras
T
Tutkija
Vieras
Mielenkiinnolla lueskelin juttujanne valekuukautisista, jotka toivoisin olleen myös itselläni. Nykyään iltaisin ole hyvin huono vointinen ja olen saanut ystäväkseni närästyksen. Testiä en ole uskaltanut tehdä, sillä ei millään jaksaisi pettyä. Kaksi keskenmenoa viime vuonna takana viikolla 7 ja 10.
Joten ehkä vaan täytyy jaksaa odottaa ja odottaa.
Joten ehkä vaan täytyy jaksaa odottaa ja odottaa.
Similar threads
- keksin nimeni myöhemmin jos tänne muita ilmaantuu
- Lapsen saaminen
