väsyttää

[surusilmä]

Tämä palsta ei ehkä ole oikea aiheeseeni, mutta kirjoitanpahan nyt kuitenkin kun tekee mieli kirjoittaa.. Olen 23v tiedän, nuori vielä jne. haluaisen normaalin, tasapainoisen ja kuinniottavan suhteen. Kumppanin, jonka kanssa tehdä kaikkea mahdollista ja jolle kertoa kaikki mahdollinen. Perheenkin varmaan muutaman vuoden kuluttua. Ongelmani on, etten pysty.

Olen ollut viisi vuotta on-off suhteessa. Silloin nuorempana en oollut itse ihan varma miehestä, muuta nyt viimeiset kolme vuotta asetelma on ollut toisin päin. Nyt on taas off-tilanne menossa miehen puolelta, mutta kuitenkin hän kiusaa minua. Kertoo välittävänsä ja kun nähdään ja ollan kuin aina ennenkin. Olen koittanut laittaa miestä valitsemaan, ollaan kunnolla tai ei olla, mutta siitä ei tule mitään. Hän hokee ettei tiedä ja jos kovin painostan, niin valitsee ettei sitten olla ja sama meno jatkuu.

Suurin ongelmani on se, etten pääse tästä miehestä eroon vaikka miten paljon pyristelisin. Olen tapaillut muita ja tälläkin hetkellä yksi kiva mies on tapailuasteella. Exäni ei ole tapaillut muita (vielä) koko tänä aikana. En vaan ihastu kehenkään. Minulla ei ole kenenkään kanssa yhtä hyvä olla, kuin tämän "exäni" kanssa, en pysty rakastamaan ketään muuta ja ketään ei tunnu olevan samalla aaltopituudella. En jaksaisi enää "bilettää" tapailla eri miehiä ja "etsiä" sitä oikeaa. Haluaisin vain viettää normaalia parisuhde-elämää. Matkustella ja tehdä kaikkea. Olen kuitenkin hyvin nirso miesten suhteen.että voi edes tapailla, miehen pitää miellyttää minua täysin ulkoisesti, pystyä keskustelemaan (yhteiskunnallisista) asioista ja olla kiinnostunut niistä, olla kriittinen ja omata omia mielipiteitä, osata väitellä ja haluta tehdä kaikkea kivaa välillä, kuten lähteä pulkkamäkeen, yöuinnille, patikoimaan, eli olla aktiivinen. Olenkin tapaillut miehiä, joissa ei ole "mitään vikaa", mutta jokin vain silti aina puuttuu.

Alan olla jo ihan rikki ja väsynyt tähän tilanteeseen. Ei ole voimia enää pyristellä irti ja koittaa tutustua uuteen ihmiseen, kun exä tulee aina lopulta väliin. Elämä on muutenkin tylsää ja väritöntä. Opiskelua ja opiskelua vaan, pari vuotta vielä maisterin papereihin. Ja kaipaan kotipaikkakunnalleni ja vanhoja ystäviäni. Minulla on kyllä paljon ystäviä ja vietän heidän kanssaan aikaa sekä kayn opiskelijabileissä yms. vaikka en oikeastaan nauti niistä, vaan mielummin virttäisin vaikka rauhallista koti-iltaa oman kumppanin kanssa. Laittaisin esim. ruokaa, saunottaisiin tms. ja nähtäisiin yhteisiä ystäviä.

Onko ketään ollut sellaisessa tilanteessa, että on ihan varma, ettei rakastu enään koskaan kehenkään, mutta kuitenkin lopulta on käynyt hyvin?

 

[korppirouva]

Et löydä toisista miehistä "sitä jotain" ennen kuin pääset eroon nykyisestä peluristasi. Poikaystäväsi on selkeästi sen tyypin ihminen, joka on päättänyt saada "kaiken" eli parisuhteen yhdistettynä sinkkuuteen. Eli hän on saanut sidottua sinut, mutta saa silti olla itse vapaa - enkä vapaudella tarkoita välttämättä niitä "toisia naisia" vaan vapautta yleensä.

Luulen, että sä olet jäänyt henkisesti koukkuun häneen. Juuri niin kuin hän on halunnutkin. Mutta usko hyvä ihminen, ettei tuosta suhteestanne tule koskaan mitään. Merkit ovat selvät.

Olet myös passivoitunut rakkauteen (vaikka häntä sanotkin rakastavasi, mut todellisuudessa taidat olla vaan hänestä "riippuvainen"). Eli tunteesi ovat tylsyneet, koska niitä on pitkään kulutettu sen sijaan, että olisi pidetty niistä huolta.

Lopeta yhteydenpito exääsi kokonaan. Ei mitään ystävyyseroja tms. vaan selkeä hajurako. Olet vielä nuori ja kuulostat ikälopulta "elämä on tylsää ja väritöntä" -virrellä... Hirveää! Exä vie sun energiaasi niin kauan kuin olet hänen vaikutuksensa alaisena. Pahinta on, että hän todennäköisesti tietää täsmälleen mitä tekee eli tekee vedätystään tahallaan. Mutta hän ei oikeasti välitä susta, kun ei halua sitoutua. Hän pitää vain hauskaa ja hänellehän sopii, et sä roikut vaan mukana, koska hän saa sulta sitä mitä haluaa silloin kun hän itse haluaa...

Eli neuvoni on, että jätä hänet KOKONAAN. Sen jälkeen parantele itseäsi ja "haavojasi" joko laastarisuhteilla tai ilman. Kun olet päässyt tämän miehen "pauloista", on sulla mahdollisuus löytää uusi rakkaus, todellinen rakkaus ja vastarakkautta. Suhteesta toiseen hyppäämällä et selviä... vaikka kuulostaakin siltä, että etsit epätoivoisesti "pelastusrengasta", miestä joka pelastaisi sinut tältä tuhoon tuomitulta suhteelta... mutta sellaista miestä ei tule, koska olet sisimmässäsi jo luovuttanut ja päättänyt upota on-off-poikaystäväsi seistessä harteillasi.

Tsemppiä kuitenkin! Toivottavasti jostain saat voimia katkaista suhde kokonaan.

 

[mm145]

Sinun tulisi päästää henkisesti irti exästäsi. Itse irtauduin exästäni pikku hiljaa, ja tapailin muita poikia 4 vuotta. Tuntui, että rima oli korkealla. Minusta ei ollut niihin suhteisiin. Vaikka niissä ei ollut mitään vikaa, muutamien treffien jälkeen sanoin, etten vaan voi jatkaa. Ilman syytä. Se ahdisti, koska en tiennyt mistä oli kyse. Ja en kyllä tiedä vieläkään. No sitten, tapasin taas uuden pojan, eikä ystävänikään enää uskoneet minua kun kerroin TAAS ihastuneeni. Eihän se kauaa kestä, totesivat ystäväni. Rima tippui siinä salamana, tai toisin sanoen, en edes muistanut että mitään rimaa olisi ollut ylitettävänä. Vieressäni oli mies, jonka kanssa olen edelleen yhdessä ja tapauksesta on yli viisi vuotta.

Parasta mitä itse tein oli se, että vaikka ei muita alussa ollutkaan, katkaisin välit exään ja aloitin puhtaalta pöydältä. Vain silloin tulee löytämään hyvän uuden suhteen.

Ja nyt kun miettii, että kun silloin ajattelin, että rakastin exääni niin paljon että löydänköhän ketään jota rakastaa yhtä paljon. Ja pyh, se suhde ei rakkautta ollut nähnytkään! Sitä oli enemmän rakastunut syvään ihastumisen tunteeseen.

 

[Ulla-utelias]

Kuinka monta ihmistä täällä kirjoittelee "surusilmä" nimimerkillä? Ihan uteliaisuuttani kysyn, kun aina välillä (itse asiassa aika usein...) joku naisihminen nimimerkillä surusilmä aloittaa viestiketjun, jossa purkaa lähinnä parisuhdeongelmiaan.

 

[toinen utelias]

Kuinka monta ihmistä täällä kirjoittelee "surusilmä" nimimerkillä? Ihan uteliaisuuttani kysyn, kun aina välillä (itse asiassa aika usein...) joku naisihminen nimimerkillä surusilmä aloittaa viestiketjun, jossa purkaa lähinnä parisuhdeongelmiaan.

Ihan sama tuli mun mieleen... toisaalta ihan vapaata riistaa nuo nimimerkit on niin kauan kun niitä ei rekisteröi...

 

[Jopas...]

olenpä itsekin joskus tuota nimimerkkiä käyttänyt, vaikken kyllä parisuhdeasioissa..

 

[Kyllä se siitä!]

Onko ketään ollut sellaisessa tilanteessa, että on ihan varma, ettei rakastu enään koskaan kehenkään, mutta kuitenkin lopulta on käynyt hyvin?

Tiivistettynä vastaukseni on vain että keskimäärin noin 999 tuhannesta naisesta on ollut elämässään sellaisessa tilanteessa, ja 998 löytänyt uuden ja paremman. Yksi on mennyt naimisiin sen ensirakkautensa kanssa ja se toinen märehtii myttyyn mennyttä juttua vieläkin.

Mahdollisuutesi toipua ja löytää kunnon mies tuon palikkapään tilalle ovat erittäin hyvät, kunhan potkaiset itseäsi kunnolla persuuksin, menet peilin eteen ja lausut kolme kertaa päivässä "Ansaitsen parempaa, ansaitsen parempaa, ansaitsen parempaa...."