K
Kun ei tiedä miten jaksais
Vieras
Mitä niinku pitäs tehdä ku on kellon ympäri sellanen olo et pää hajoo, tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein..Koko ajan joku vaatii enemmän ja enemmän ja tuntuu että vaikka teet parhaas niin mikää ei riitä. Viimeaikoina olen jostain syystä ollut todella ihan helvetin väsynyt, fyysisesti ja ehkä henkisestiki. Unohtelen koko ajan tärkeitä asioita,en muista/ ehdi laittaa edes kalenteriin kaikkia menoja, ja tuntuu että en tajua mitään, että jotenkin kun tulee joku tilanne että joudun hoitamaan kovassa paineessa jonkun asian niin joudun aivan paniikinkaltaiseen tilaan. Tuntuu etten voi keskittyä yhtään mihinkään töissäni vaan kaikki leviää käsiin koska en vaan tajua ihan yksinkertasia asioita, en vaan pysty sisäistämään mitään päivänselviä asioita koska väsyttää ja väsyttää.. Olen kaupan-alalla esimiehenä. Päällisinpuolin kai elämäni näyttää hyvältä, olen hyvässä työssä, kiva koti ( joka on nytkin kuin pomminjälijltä tosin..) paljon ihania ystäviä ja laaja sosiaalinen verkosti joka suhteessa.
Olen siis 2 lapsen eronnut äiti, meillä on yhteishuoltajuus. Lapset on 6 ja 4v Meidän poika on aivan mahdoton ja olen aivan lopussa hänen kanssa koska hällä on paha adhd ja muita neurologisia ongelmia. Käyttäytyy väkivaltasesti minuakin kohtaan välillä, ja kiusaa pikkusiskoa koko ajan. Kaiken lisäksi opiskelen tässä sivussa ja tuntuu että koulukin tökkii. Meidän arki on yhtä helvettiä koska tuntuu että lapseni pilaa kaiken, hyvä että voin kauppaan mennä ettei saa sielläkkin jotain espisodia aikaan.
Tiedän että tää on kamalasti ajateltu omasta lapsesta mutta jos ei ole itse elänyt tätä arkea niin ei voi tajuta millaista on lapsen kanssa jonka kanssa pienikin asia muuttuu niin suureksi. Aamulla tappelemme tunnin ku kaikki sukat tuntuu kamalilta, yhdet on pienet, toiset suuret, yhdet kutittaa, toiset on karheet, toiset on lapselliset ja kolmannet on väärän väriset.
Pojallani on todella pieni aisti ja arsytyskynnys. Tämä todella vie hermojani ja olen aivan loppu. Tää on kamala oravanpyörä ku huudan pojalle jne.
Pelkään että oikeasti olen tulossa hulluksi tai jotain koska aivoni eivät vain toimi missään asiassa. Tunnen itseni niin tyhmäksi työssäni jne.
Tänäänki sain huudot töissä että olen ihan omissa maailmoissa koko ajan ja olenko tyhmä kun en tajua tätä ja sitä. Oli siinä taas itkussa pidättelyä
Teki mieli mennä oikeasti hyppään sieltä talon katolta alas.
Tuntuu että kukaan ei vaan halua rakastaa mua tms. Jotenkin pelkään aivan hirveästi edes tutustua kehenkään syvemmin koska mun elämä on ollut aika vaikeaa viimevuosina, pelkään ettei kukaan halua mua kun tajuaa millasen sirkuksen keskelle joutuu.
Taannoin yksi mies sanoi että olen niin kaunis että musta on vaikea pitää kiinni. Tuntuu niin yksinäiseltä välillä kun meet illalla yksin aina nukkuun ja heräät yksin eikä kukaan oo tukemassa sua koskaan, olisin mielummin ruma ja lihava ja onnellinen ja rakastettu.
Olen niin turtunut tähän yksinäisyyteen että en edes enää osaa ottaa mitää rakkautta vastaan..
Olen siis 2 lapsen eronnut äiti, meillä on yhteishuoltajuus. Lapset on 6 ja 4v Meidän poika on aivan mahdoton ja olen aivan lopussa hänen kanssa koska hällä on paha adhd ja muita neurologisia ongelmia. Käyttäytyy väkivaltasesti minuakin kohtaan välillä, ja kiusaa pikkusiskoa koko ajan. Kaiken lisäksi opiskelen tässä sivussa ja tuntuu että koulukin tökkii. Meidän arki on yhtä helvettiä koska tuntuu että lapseni pilaa kaiken, hyvä että voin kauppaan mennä ettei saa sielläkkin jotain espisodia aikaan.
Tiedän että tää on kamalasti ajateltu omasta lapsesta mutta jos ei ole itse elänyt tätä arkea niin ei voi tajuta millaista on lapsen kanssa jonka kanssa pienikin asia muuttuu niin suureksi. Aamulla tappelemme tunnin ku kaikki sukat tuntuu kamalilta, yhdet on pienet, toiset suuret, yhdet kutittaa, toiset on karheet, toiset on lapselliset ja kolmannet on väärän väriset.
Pojallani on todella pieni aisti ja arsytyskynnys. Tämä todella vie hermojani ja olen aivan loppu. Tää on kamala oravanpyörä ku huudan pojalle jne.
Pelkään että oikeasti olen tulossa hulluksi tai jotain koska aivoni eivät vain toimi missään asiassa. Tunnen itseni niin tyhmäksi työssäni jne.
Tänäänki sain huudot töissä että olen ihan omissa maailmoissa koko ajan ja olenko tyhmä kun en tajua tätä ja sitä. Oli siinä taas itkussa pidättelyä
Teki mieli mennä oikeasti hyppään sieltä talon katolta alas.Tuntuu että kukaan ei vaan halua rakastaa mua tms. Jotenkin pelkään aivan hirveästi edes tutustua kehenkään syvemmin koska mun elämä on ollut aika vaikeaa viimevuosina, pelkään ettei kukaan halua mua kun tajuaa millasen sirkuksen keskelle joutuu.
Taannoin yksi mies sanoi että olen niin kaunis että musta on vaikea pitää kiinni. Tuntuu niin yksinäiseltä välillä kun meet illalla yksin aina nukkuun ja heräät yksin eikä kukaan oo tukemassa sua koskaan, olisin mielummin ruma ja lihava ja onnellinen ja rakastettu.
Olen niin turtunut tähän yksinäisyyteen että en edes enää osaa ottaa mitää rakkautta vastaan..
