väsynyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jaksais vielä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jaksais vielä

Vieras
Voi luoja että olen väsynyt tähän kaikkeen. Olen niin korvia myöten täynnä miestäni, miestäni joka aikoinaan "pakotti " minut tähän liittoon. vaikka rakastin toista ja rakastan edelleen. Nyt meillä on mieheni kanssa kaksi yhteistä ipanaa ja eroa heidän takiaan en oikein edes uskalla harkita ainakaan minun aloitteesta. Toivon aina että mies lähtis vaikka kapakkaan ja löytäis sieltä jonku muijan ja lähtis sen mukaan kokonaan. niin pääsisin eroon hänestä. Kun silloin aikoinaan mentiin naimisiin ajattelin et mennään sitte ku ukko #&%£$!* niin sitä haluaa, ja oli vielä vanhemmilleni unelmavävy, toivoin että elämäni olisi lyhyt ja kaikki ois ohi sillä mutta elän yhä, tässä helvetissä. Koskaan mieheni ei ole tajunnut kun olen melko suoraankin sanonut että ei kiinnosta!!! Ei seurustelu aikoina kun oltiin kihlois eikä nytkään. Kaipaan joka päivä ja joka yö Rakkauteni luo, miehen jonka kanssa vannoimme aikoinaan ikusta rakautta... Mutta mieheni päätti tulla silloin väliin ja pilasi kaiken. Nyt tässä kituuttelen ja odottelen hartaasti kuolemaa... Lapsiani silti RAKASTAN!!!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.09.2004 klo 12:32 Mustikka kirjoitti:
Kauheaa :o Olet jaksanut lastesi vuoksi oikein hyvin :/ Kannattaisiko erota?!

Ero ois meidän tilanteessa minunkin ja ehkä myös mihenikin terveydenkin kannalta paras ratkaisu koska mun henkinen kantti meinaa välillä ihan totaalliseseti pettää. Mutta mun itseni aloittesta sitä tuskin tulee tapahtuun koska jo seurustelu aikoina jätin mieheni useaan kertaa, aina se ruikutti takas ja mä otin, lähinnä säälistä, kihlauskin purettiin varmaan kolme kertaa, mutta sitten mies halusi naimisiin ja mentiin. Ja ajtelkaa, niin kovasti vanhempani halusi mut naittaa miehelleni että he jopa minulta kysymättä varasi meille hääpäivän... Olin sillloín aivan rikki,koska odotin esikoista. Vanhempieni mielestä mieheni oli niin hirveän hyvä ja on edellenkin, vaikka itse koen toisin. Eivät he tiedä lopen lainkaan millainen mieheni on, näyttelee vaan niin pirun hyvin vanhemmilleni sellaista kultapojua!!!! Toisaalta jotenkin jaksan ainakin vielä odottaa josko vaikka mun ja rakkauteni tiet vielä kohtais joskus... Ja saisin sen myötä elämisen arvoisen ja onnellisen elämän..
Missään ihmisten ilmoilla en pahemmin nykyään enää kulje, paitsi ruokakaupassa,kun sekin on pakko. En kehtaa kulkea missään nykyisen mieheni vaimona missään.. siis häpeän myös miestäni.. tällaista...
 
Voi ei :'(
Välitä itsestäsi ja eroa. Täällä eletään vain kerran, miksi pitäisi kärsiä? Jos tiedät huomenna kuolevasi niin voitko sanoa et olet elänyt onnellisen elämän???? Tee oikeesti elämästäsi onnellinen, niin että jokaista päivää voit hymyillen muistella ja sanoa: en päivääkään vaihtaisi pois...
Rohkeutta ja voimia Sinulle :heart:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.09.2004 klo 16:31 mantariini kirjoitti:
no jopas, eihän ketään naimisiin voi pakottaa!? Vähän outo tapaus... :o

Sanos muuta, mutta niinku mainitsin, odotin esikkoa. En vain jaksannut taistella toisten mielipiteitä vastaan, tein niinkuin muut parhaaks näki vaikka itse tiesin et se naimiisiin meno ei tule olemaan hyvä ratkaisu, ja ei olekkaan ollut. Jos saisin sen ajan takas tekisin kaiken aivan toisin!!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.09.2004 klo 16:09 TiaMaria kirjoitti:
Voi ei :'(
Välitä itsestäsi ja eroa. Täällä eletään vain kerran, miksi pitäisi kärsiä? Jos tiedät huomenna kuolevasi niin voitko sanoa et olet elänyt onnellisen elämän???? Tee oikeesti elämästäsi onnellinen, niin että jokaista päivää voit hymyillen muistella ja sanoa: en päivääkään vaihtaisi pois...
Rohkeutta ja voimia Sinulle :heart:

Näin mäkin ajattelen. Voimia sinulle :)
 
Samaa on mun siskolla, ja sanon vaan että ittesä siinä rikkoo ja pahasti. Ehkä ero ei kuullosta kivalta/oikeelta ja voi satuttaa lapsia, mutta meinaatko jaksaa loppuelämäs noin?
Millainen miehesi sitten on? Kun sanoin että esittää kultapojua?
 

Yhteistyössä