väsymys

[tuulikki84]

onko muilla äiteillä sellasta että vaikka kuinka väsyttää niin yritää jaksaa koti hommat ja hoitaa lapsia?
itelläni on sillai että yritän näyttää kaikille että kyllä minä jaksan vaikka 3kk ikäinen tyttö herättää yöllä 2 kertaa syömään ja päivällä en nuku päikkäreita vaan teen koti hommat kun lapset nukkuu ja en oikee mielelläni anna ees 1v6kk ikäistä poikaa hoitoon enkä pyydä kotia hoito apua kun mulla on mieskin joka kyllä aina huitelee muualla kun tilaisuus tullee,
koen jos näytän muille että en jaksa tai annan pojan yöksi mummuille että olen huono äiti,
tiedän että se uupumus tulee jossain välissä vastaan mut yritän jaksaa siihen asti vaikka esitän muuta mitä olen eli päivät olen väsyny vaikka sitä en näytä! :headwall:

 

[Alissa]

Ymmärrän.
Meillä nyt on vain yksi lapsi, 2kk, mutta vauvanhoito ja kotihommat on yksin mun harteilla suurimmaksi osaksi.
Anopilta en halua apua, kun käyttäytyy niin v-mäisesti, ihan ku lapsi ois hänen eikä noudata mun hoito-ohjeita. Pitävät muutenki itteään niin paljo parempina kuin muut että yäk..ei mitään kunnioitusta. Eli saavat olla, mieluummin pärjään näin.

Mies on paljon töissä ja kotona meinaa sit mennä lusmuiluksi

Yleensä tiukka keskustelu saa kuitenkin isukin ruotuun ja muistaa auttaa niin vauvanhoidossa kuin kotitöissäkin! Onneksi on sen verran hyvä mies että tajuaa munkin väsyvän joskus. Jaksamista sinne...juttele miehesi kanssa, jospa se siitä :hug:

 

[ellunellu]

Kyllä näitä jaksamattomuus aikoja tulee täälläkin,varsinkin silloin kun tuo neiti oli pieni ja huusi aamuöille asti. Mulla on onneks tosi innokas anoppi aina valmiina ja hänellä oli olmakohtaisia kokemuksia koliikkilapsista ja hän halusi auttaa. tiesi kuinka rankkaa on ja ei ollut itse saanut apua. Kun neiti oli 6 vkoa ja ekaa krtaa yötä pois kotoa, et äiti sai edes yhden yön nukkua, mulla oli tosi huono omatunto siihen asti kunnes nukahdin sikeeseen uneen.aamulla oli tosi ihanaa herätä. Kyllä se lapsi kannattaa hoitoon viedä ennen kuin ne seinät kaatuu päälle ja alkaa tulemaan synkkiä ajatuksia. Mä ainakin saan vapaa illasta lisää virtaa ja jaksan taas paremmin ja toi lapsikin nauttii mummila reissuista ja aina kysyy koska on seuraava kerta.

 

[Anski]

oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että anna lapsesi hoitoon edes ensin yhdeksi yöksi, niin tiedät kuinka hyväntuulinen olet yhden kunnon nukutun yön jälkeen. Ittellä 2kk vauva, nukkuu kyl ihan hyvi mut sitte on vielä kaks muuta vanhempaa lasta jotka pitää omaa elämää... mun poika oli 3vko:n kun oli ekan kerran hoidossa että sain nukkua ja hyvää teki. On ollu pari yötä pois kotoa ja aina uni maistuu. Kotityöt on melkeen kaikki aina mun hommia eli joskus on pakko nukkua et jaksaa... koita nyt ihmeessä!!

 

[Saaga]

mä olen kanssa sellanen "täydellisyys" äiti, joka viimeseen asti pinnistelen
enkä näytä väsymistäni. siinä on vaan se huono puoli et kukaan ei osaa tarjota apua jos aina kaikki näyttää olevan ok ja äippä pirteä! onneksi olen nyt viimeaikoina osannut hiukan höllätä ja sanoa läheisilleni et nyt en jaksa, autatko? ja AAH, mikä vaikutus! ihan uskomattomia auttamishaluja ilmennyt sellaisissakin ihmisissä joista en ikinä ois uskonut! eli rohkeasti vain tukiverkostoa luomaan ja apua pyytämään. mahtavaa saada välillä hengähtää ja tehä ja ajatella omia juttuja!! ja lapset ja mies tuntuvat taas entistäkin ihanemmilta! :heart:
voimia arkeesi ja vapaahetkeä järkkäämään

 

[kutenmyös]

Teen kotona kaikki yksin, lapset ja kotityöt. ja mielellään toki viimeisenpäälle. Lapset hoitoon vain tarvittaessa esim.jos hammaslääkäri ym. Mies on kanssa tuollainen "aina jossain muualla jotain juttuja" tyyppi. eli kotona syödään ja nukutaan.

 

[kutenmyös]

...pienempi heräs tänään taas jo puol 5 ja itsellään ei kyllä päikkäreitä tiedossa, illalla vasta nukkumaan
no mutta eikö joku sanonut että "haudassa levätään"

 

[little pony]

tiedän tunteen, mulla on välillä kamalia väsymys kohtauksia ei meinaa millään jaksaa tehä töitä
mulla on kaksi lasta tyttö on 3.v ja poika 1v.3kk välillä poika herää yöllä huutamaan eikä millään rauhotu
nukkumaan, anopille en mielellään anna hoitoon kun on vähän v.mäinen. mut on muuten jaksa yksin
kaikkea tehä niin annan välillä muutaman tunnin lapset hoidossa mummin luona. että itte pääsen
rentoutumaan, mies on aika paljon kotoonta pois. vaikka yritän kaikkeni tehä et olisi niin
hyvä äiti, mut välillä on tunne et kunpa olisi juku olle voisi puhua ja et voisi auttaa
näissä hommissa kun joutuu yksin raatamaan, nukun välillä näitten kanssa päivä unut,
kun nämä käy yö unille niin mulla on voimaa siivota käppä puhtaaksi, ja jopa pestä lattiat.
kannattaa välillä käydä päivä unille niin sit on taas parempi mieli , jaksaa olla lasten kanssa.
itte kun on väsynyt niin sitä helposti äksyy lapselle tai miehelle. nukkuminen autaa siihen...

 

[Taateli]

Meidän kahdella esikoisella ja keskimmäisellä oli tosi paha koliikki. Koliikki johti esikoisella vielä nukkumishäiriöihin. Pahimmillaan heräsin jopa kymmenen kertaa yössä. Näytin elävältä ruumiilta, kun en kolmeen vuoteen ollut nukkunut yhtään kokonaista yötä. Kukaan ei tarjonnut apua. Olen sellainen että en pyydä apua itse, vaan toivon että muut tarjoaisivat sitä.
Kyllähän jotkut ihmiset saattaa sanoa, että ottavat lapset mielellään hoitoon. Tosi paikan tullen niillä on aina jotain parempaa tekemistä tai joku tekaistu syy valmiina. Sitä en oikein tajua miks pitää tarjota apua, jos ei halua oikeasti auttaa.
Meidän kolmas tyttö on kohta kaksiviikkoinen. Jänskättää alkaako se koliikki taas. Hän heräilee yöllä parin tunnin välein syömään, mutta se ei tunnu kovin rankalta, kun on kokenut pari kertaa sen huutohelvetin. Miehen isyysloma loppuu ens viikol. Vähän huolettaa, että miten ehdin katsoa meidän viliskanttien perään, kun ovat tottuneet, että ulos pääsee aina ja heti kun tahtoo jne. Jos vaikka olen just syöttämässä ja ne juoksee pitkin pihoja.
Kesäterveisiä kaikille ja voimia. Arki helpottuu kun lapset kasvaa, mutta toisaalta haluaisi niiden olevan hetken aikaa vielä pieniä.

 

[Apuri]

Ehdottaisin kyllä, että jos tuntuu siltä, että tarvitsette apua ja lepoa, niin pyydätte ja kysytte itse ihan rohkeasti.

Itse auttaisin mielelläni ystäviäni, mutta on tosi vaikeaa mennä tuppautumaan ja tarjoamaan apua, koska erityisesti esikoislapsissa monet ovat niin kiinni, että haluavat tehdä kaiken itse ja sitä tuntee itsensä ihan hirveäksi tunkeilijaksi, jos ehdottaa, että voisi välillä hoitaa lasta (erityisesti jos on joskus tullut "torjutuksi"). Ihan kuin olisi joku lapsenryöstäjä...

Ei monikaan meistä ulkopuolisista oman elämänsä puuhissa ja kiireissä tajua mistään merkeistä tai rivien välistä, että just nyt se äiti oikeasti tarvitsisi hieman lepoa ja taukoa eli kannatan lämpimästi suoraa puhetta ja pyyntöä.

Ja mitä tulee levon tarpeeseen: kannattaa todellakin levätä ajoissa ja ottaa itselleen hieman omaa aikaa, eikä olla (tai yrittää olla) mikään superäiti, joka tekee täydellisesti kaiken. Jos äiti alkaa ottaa marttyyrin kruunua ylleen, siitä ei yleensä seuraa kuin huonoa; kun pinna palaa, se palaa kunnolla, ja sitten tulee syytetyksi muita, että "miksi ne eivät tajua auttaa", kun kyse on siitä, että oma "ylpeys" ei ole antanut periksi pyytää apua.

Erityisesti jos on useampia lapsia ei kukaan oleta, että äiti muka aina pärjäisi yksin ja koti olisi putsplank ja kaikki menisi jotenkin superhienosti ja äiti olisi aina pirteä ja hehkeä.

Eli pyytäkää rohkeasti apua ja nukkukaa univelkoja pois, silloin maailmakin näyttää valoisammalta!
:hug:

 

[tuulikki84]

kiitos paljon neuvoista!
meillä esikoinen poika on viime yönä ollu yötä anopilla ja vauvakin on kereny olla jo yhen yön anopilla yötä,
yks perjantai annoimme esikoisen mun äidille ja vauvan anopille ja kyllä oli ihanaa pitkästä aikaa levähtää ja ei tarvinu heti kuudelta herätä imettään vauvaa nyt on kahen viikon päästä mulla ja lapsilla muutto ja ukko jää tähän entiseen kämppään asumaan kun piämme asumis eroa ainakin n. kuukauden ja katsotaan sit miten jatketaan :'( <br><br>