Vastavuoroisuus ihmissuhteissa (kasvatusasiaa)

[käytösasiakin]

Tämä asia kovasti askarrattunut viime aikoina.

Eli tämä vastavuoroisuus. Kun moni tuntuu olevan sitä mieltä, että jos et itse kerro, että kyllä, minä haluan syntymäpäivälahjan, kun tulet syömään ja juomaan juhliini, tai että, kun minä olen nyt hoitanut lastasi 10 kertaa, niin voisitko sinä hoitaa lastani vastsavuoroisesti, tai että voisit vaikka tarjota jotain kun annan sinulle näitä vaatteita toistamiseen. Tai että kun minä vien lapset tänään harrastukseen, niin vie sinä seuraavalla kerralla.

Eli minä kysyn: millaisen kasvatuksen ovat saaneet ihmiset, jotka ottavat ja ottavat ja ottavat, mutta eivät anna mitään koskaan kenellekään, jos joku ei itse pyydä?

Minä kasvatan lapset siihen, että jos heidät kutsutaan kylään, niin sitten on meidän vuoro kutsua jne. Ja syntymäpäiväsankarille viedään lahja. Kerran vuodessa kaikilla synttärit ja jos sinne kutsu tulee, tottakai sinä viet jotain ja muistat juhlakalua. kaikki haluavat olla kerran vuodessa tärkeitä ja saada muistamisia. Ei niitä tarvitse erikseen pyytää. Tai että jos pyydän että voisitko katsoa lemmikkiäni viikonlopun ajan, niin tarjoudun vastavuoroisesti samantien hoitamaan naapurin lemmikkiä.

Toisekseen minut kasvatettiin lapsena myös vaatimattomuuteeen, niin ettää on rumaa kerjätä. Eli minusta ei ole pyytämään itselleni että "saanko tulla teille njyt kylään kun olette käyneet meillä jo monta kertaa". tai että tuotko minulle vaikka kukkia lahjaksi (koska muuten toinen ei tuo mitään jos sanon, kuten minut on kasvatettu, sanomaan, että en tarvitse mitään).

Millaisen kasvatuksen ovat saaneet nämä, jotka vain ottavat ja ottavat ja ottavat, esim. niitä lastenvaatteita tai arvokkaita tarvikkeita kaverilta tai siskolta, koskaan itse tarjoamatta mitään?

 

[ap]

Eli onko näillä ihmisillä mennyt jotenkin sekaisin asiat jotka vain ottavat ja ottavat? olettavat että naapurin vuoro on aina viedä ne lapset harrastukseen (samallahan se aina menee kuin omien lasten vienti silloin kun se on se toinen joka on viemässä, itse ei ksokaan )? Tai olettavat, että heidän lasetn kyläily on aina kiva asia, mutta eivät koskaan kutsu itse kyllään niitä kenellä oma lapsi on?

Eli jos ystävä on hädässä, häntä autetaan odottamatta mitään vastavuoroista ja vaikka miten pitkään. esim. jos ystävä on avioerokriisissä, sairastuu vakavasti, menettää lapsen, menettää puolison, jne. Tällöin autetaan ja autetaan odottamatta vastavuoroisesti mitään. Mutta kun nämä jotka ottavat ja ottavat, ovat yleensä varakkaampai kuin nämä jotka antavat, ja joita hyväksikäytetään. (esim. kotiäitiperheitä usein hyväksikäytetään, lapsia laitetaan kotiäideille)

Eli tuli mieleen, että onko näillä röyhkeillä mennyt jotenkin sekaisin asiat, vai ovatko vain yksinkertaisesti röyhkeitä? Luulevat, että kaikki muut ovat olemassa vain heitä palvellakseen?

 

[vieras]

Eiköhän se ole paljon perusluonteesta kiinni, ei kasvatuksesta. Siskoni on juuri sellanen että mulle heti kaikki tänne nyt... ja jos sen pitäis vuorostansa vaikka antaa leluja jollekin ilmaseksi, ei, pieni maksu vähintään saatava.

 

[LisaMarie]

Mä ymmärrän pointtisi, mutta esitän silti vastakysymyksen, lähinnä pohdittavaksi; millaisen kasvatuksen on saanut henkilö, joka antaessan odottaa saavansa vastalahjan sitten joskus?
Tai no, saman asian kääntöpuolihan tuo taita ollakin...Mä en siis ymmärrä kumpaakaan, en sitä, että odotetaan huomionosoituksia tms, enkä sitä, että jos toiselle jonkun lahjan antaa, odottaa vastalahjaa.
JOs joku nyt sattuu unohtamaan mjun syntymäpäivän, niin mun pitää sitten unohtaa sen suraava syntymäpäivä, kun sekään ei muistanu muo ja jos joku tuo ison lahjan jostain syystä, mun pitä antaa vastaava takaisin, oli mula siihen varaa tai ei. En käsitä. Ja jouluna tää jotenkin meidän perheessä kärjistyy, mä en tykkää tavasta sopia etukäteen, paljonko lahjan pitää maksaa :headwall: Se siis on todella pitää, se ei saa olla halvempi, mutta ei missään nimessä myöskään kalliimpi. Mun mielestä vois yhtä hyvin jättää kokonaan ilman lahjoja tai vaihtaa sit suoraan niitä 20 seteleitä, kun hopmmasta on kaikki antamisen ilo kadonnu jo aikoja sitten, eli siinävaiheessa, kun hikipäässä koittaa saada oikean hintaista lahjaa, vaikka olis miten ihania ja sopivia lahjoja saatavilla, mutta väärään hintaan!

 

[sintsu78]

Minut on kasvatettu myös samanlailla.Aikuisena olen kyllä opetellut pyytämään .Eikä minusta ole hullua sanoa lupautuessaan vaikka vahtimaan naapurin lapsia et meidän lapset sitten tulevat teille joku päivä.Tai ku vieraat lähtevät niin saatan sanoa et me tullaan teille seuraavaksi
Ja miehelle lahjoista kyllä ilmoitan ihan suoraan.

Mut on kavereita jotka tulevat lasten synttäreille koko perheen voimin tyhjentämään pöydän eivätkä muista pientäjuhlakalua. Silloin en ole kehdannut sanoa heidän huonosta käytöksestä.Ku en edes olis osannu...

 

[ap]

Ei minusta lisamarie tuosta ole kyse.
Siis itse en esim. odota saavani mitään jos yllättäen haluan itse muistaa jotakin henkilöä. Jos vaikka tulee tunne, että nyt haluan viedä naapuriin tuoreita pullia. Itse päätän antaa ja en odota saavani mitään takaisin. Saan ilon siitä että annan.

Mutta esim. tässä vaateasiassa jopa on usein niin (palstaa lukeneena) että se saaja olettaa itse että hänelle kuuluvat ne vaatteet. Tai että sen naapurin kuuluu viedä meidän lapset.

Eli minusta ei kuulu odottaa mitään, jos antaa esim. joululahjan jollekin. Itse annan vain sellaiselle, jota haluan muistaa. Minä muistankin vain lapsia, ja lapsethan eivät tiedä keneltä lahja on joten en odota siis saavani mitään takaisin, koska mistä lapset antaisivat? muistan siis lähinnä kummilapsia ja omiani. ja puolisollle jotain pientä.

Mutta sellainen, että polttoaine on kallista, ja jos toinen perhe kuljettaa aina niin sehän on selvää hyväksikäyttöä. ei se kuljettaminen ole mikään lahja.

tai ne lastenvaatteet. jos olettaa saavansa siskolta tai kaverilta kaiken ilmaiseksi, niin sehän on vain pelkästään röyhkeyttä?

 

[ap]

Minut on kasvatettu myös samanlailla.Aikuisena olen kyllä opetellut pyytämään .Eikä minusta ole hullua sanoa lupautuessaan vaikka vahtimaan naapurin lapsia et meidän lapset sitten tulevat teille joku päivä.Tai ku vieraat lähtevät niin saatan sanoa et me tullaan teille seuraavaksi
Ja miehelle lahjoista kyllä ilmoitan ihan suoraan.

Mut on kavereita jotka tulevat lasten synttäreille koko perheen voimin tyhjentämään pöydän eivätkä muista pientäjuhlakalua. Silloin en ole kehdannut sanoa heidän huonosta käytöksestä.Ku en edes olis osannu...

miten olet oppinut tuohon että pyydät? itse olen jo vanha (juu, siis kohta 40v) ja lähes kaikissa ihmissuhteissa päädyn vain antamaan?

Minut on kasvatettu vaatimattomuuteen ja kerjääminen on rumaa.

 

[LisaMarie]

Minut on kasvatettu vaatimattomuuteen ja kerjääminen on rumaa.

Mun mielestä jos esim. soittaa kaverille ja kysyy, sopiiko tulla kylään, ei se kyllä ole mitenkään kerjäämistä. Tai jos kysyy joltain "voiko meidän lapset tulle teille/saako tulla teidän kyydissä johonkin" niin ei se ole kerjäämistä, vaan normaaloia vastavuoroisuutta.
Ei toinen voi tietää, että sinulla on joku avun tarve, jos et sitä kerro. Se taas on ihan eri asia, että sanotaan että "tuo sit kukkia tullessaas" se on kerjäämistä ja ylittää hyvän käytöksen rajat, mun mielestä.

 

[ap]

Minut on kasvatettu vaatimattomuuteen ja kerjääminen on rumaa.

Mun mielestä jos esim. soittaa kaverille ja kysyy, sopiiko tulla kylään, ei se kyllä ole mitenkään kerjäämistä. Tai jos kysyy joltain "voiko meidän lapset tulle teille/saako tulla teidän kyydissä johonkin" niin ei se ole kerjäämistä, vaan normaaloia vastavuoroisuutta.
Ei toinen voi tietää, että sinulla on joku avun tarve, jos et sitä kerro. Se taas on ihan eri asia, että sanotaan että "tuo sit kukkia tullessaas" se on kerjäämistä ja ylittää hyvän käytöksen rajat, mun mielestä.

Minusta taas on hyväksikäyttöä jos kyselee sieltlä täältä että saako tulla teidän kyydissä tai saako jmediän lapset tulla teille mutta ei sovi sitä milloin itse vie vuorostaan.

ja ihan oikeasti näihin vuosiin saakka lluulin, että kylään kutsutaan, eli ei kutsuta itseään kylään. eli minulle on ollut yllätys että lapset kutsuvat itsensä kylään, mutta eivät kutsu omaan kotiin.

ja siis ymmärrän että voi avun tarve tuossa kyydityksessä olla kerran, jos vaikka toinen lapsi on kipeä. mutta se että järjestää asiat nin, että koskaan ei pääse itse viemään (on aina tuo lastenhoito pultma, on vain yksi auto ja mies tarvitsee sitä aina... jne)eli laskee sen varaan että toinen vie aina, mutta ei tarjoudu maksamaan mitään vaan oelttaa että toinen vie ja näin säästää isot rahat itse. sehän on puhdasta röyhkeyttä ja hyväksikäyttöä.

 

[LisaMarie]

Minusta taas on hyväksikäyttöä jos kyselee sieltlä täältä että saako tulla teidän kyydissä tai saako jmediän lapset tulla teille mutta ei sovi sitä milloin itse vie vuorostaan.

ja ihan oikeasti näihin vuosiin saakka lluulin, että kylään kutsutaan, eli ei kutsuta itseään kylään. eli minulle on ollut yllätys että lapset kutsuvat itsensä kylään, mutta eivät kutsu omaan kotiin.

Sehän on just sitä vastavuoroisuutta, että välillä kysyy "pääseekö meidän lapset teidän kanssa" ja välillä ehdottaa, että "mä vien teidänkin lapset, kun sinne kerran olen menossa"
Mulla on ollu tuo sama, että odotan kutsua ja pelkään häiritseväni toisia yms. mutta se on kyllä puhdasta heikkoa itsetuntoa ja loppujenlopuksi itsekkyyttä. Mikä oikeus mulla on olla sellainen maailman napa, että kaverit muistaa kutsua muo kylään, mutta mun ei tarvi koskaan muistaa ottaa yhteyttä ja naamioin koko homman hienosti "nöyryydeksi ja vaatimattomuudeksi" ja selitän itselleni, etten halua häiritä.
Mun mielestä siis jos saa jotain,kuulu olla iaodsti kiitolinen saamastaan, mutta ei tarvi ruveta miettimään, millä sen korvais ja jos antaa jotain, ei kuulu odottaa vastalahjaa. JOs tarvii apua, sitä pitää pyytää, koska muut ei osaa lukea ajatuksia, jos ei halua sitä antaa, voi sanoa että "ei käy" eikä narista seläntakana, että aina muo käytetään hyväksi. Ihmistä kohdellaan, niin kuin se antaa itseään kohdella/anstaitsee tulla kohdelluksi ja muut ei edes tajua käyttävänsä hyväksi ainasta "joo joo" tyyppiä, koska ei ne tosiaan tiedä, että toinen ei aidosti halua auttaa, kun aina on sanomassa että "joo" ja jopa tarjoamassa apua. Pitää osata sanoa sekä "tarvitsen apua" että "nyt ei sovi, en voi auttaa"

 

[ap]

Hm. Ymmärrän näkemyksesi toisalta mutta toisaalta sinä et ottanut huomioon sitä, mitä sanoin, eli moni ei koskaan tarjoa vastavuoroisesti sitä kyytiä, ja aivan järkyttyy jos se toinen vuorostaan olsii sitä kyytiä vailla. Eli hänen oletus on alunperin ollut, että joku muu ostaa hänen lapselleen vaatteet ja hoitaa hänen lapsensa harrastukset.

Ymmärrän tuon että olisi itsekin osattava pyytää. Meillä niin, että esim. isovanhempien kanssa huomattu, että he auttavat kokopäiväisesti yhtä perhettä mutta jos itse tarvitsevat apua, sitä pyydetään mieheltä.

Mies on niin vaatimaton kuten minäkin joten emme osaa pyytää mitään.

Ja sitten kun olemme heränneet tähän, että katsopas, toiset pyytävät itse jotain, kun taas me odotamme, että meille tarjotaan apua, koska mekin olemme auttaneet ja koska auttavat muitakink, niin sitä ei ksokaan tule. Nyt jos olemme pyytäneet samaa, niin silti vastaus on ei. Koska on totuttu meidän kohdalla pääsemään ilmaiseksi.

 

[ap]

Herättääkö aihe muita kommentteja kun kuitenkin aika yleisesti näitä pohditaan palstalla.

 

[ap]

Ja sitten sellainen homma, että yleensä ne rikkaat ovat sitä apua vailla köyhemmiltä.
Ja kai sitä sitten pitää vaan kovettaa itsensä. Eli meillä vastaus on lähes aina ollut, että kyllä me hoidamme koko suvulle ne paperihommat, siis molempien puolien suvuille.
l
Olemme siis köyhimpiä. toisilla talojen lisäksi kesämökkiä jne. Ja nyt kun olemme itse heränneet tähän, että ehkä meidän vuoro saada jotain ja on pyydetty jotain, niin vastaus on ei. eli eivät ole valmiita mitän vastavuoroisesti antamaan kun ovat tottuneet että hoidamme ilmaiseksi heidän asiat.

 

[ei vastalahjaodotuksia]

En osaa sanoa, mutta vastavuoroisuuttakin voi olla eri tavalla. Esim. minä kutsun mielellään tietyt ystävät aina lasten synttäreille tms. mutta ymmärrän, ettei esim. yksi ystävä kutsu heidän lasten synttäreille, kun on esim. suuret lapsuudenperheet joiden kestitseminen vie aikaa ja vaivaa ja rahaakin. Sitten tuo ystävä taas saattaa ottaa esim. lapsiamme yökylään, kun heillä on vähemmän lapsia ja enemmän tilaa.
Vaatteita ja tavaraa kierrätän aina sen mukaan, kenellä on tarve, tai jos itsellä on tarve saada lisää kaappitilaa. Enkä odota vastalahjoja.
Tykkään muistaa ystäviä viestein ja synttärikortein, pienin lahjoin, joulumuistamisin jne. eikä mulla ole niiden suhteen mitään vastalahjaodotuksia. Jos leivon, saatan ex-tempore viedä esim. lämpimäiset kummilapsen kotiin tms. Se muistaa kenelle se on luontevaa.

 

[LisaMarie]

Koska on totuttu meidän kohdalla pääsemään ilmaiseksi.

Tässäpä se...Kun on oppinu jonkun käyttäytymismallin, vaikka sen että "toi on kiltti ihminen, se auttaa mielellään" (ja huom. usein nimenomaan luullan, että toinen tekee sen koska saa siitä niin paljon anatmisen iloa, ei tajuta, että se tekee niin, koska ei osaa sanoa EI) niin sitä sitten vahasta tottumuksesta aina pyydetään apua juuri häneltä.
Mä olin vihainen, kun ensimmäisen kerran törmäsin ajatukseen, että ihmistä kohdellaan niin, kuin se ansaitsee, kun omasta mielestäni muo vaan kaikki aina riisti, enkä mä todella ansainnu sellaista. Mutta sitten tajusin, että juuripa näin, en mä myöskään sano, että "en tee, tuntuu pahalta kun pyydät ja vaadit" vaan tein ja passasin ja jupisin takana. Olin kertakaikkiaan vittumainen persoona ja ennenkaikkea luulin olevani nöyrä ja hyvä ihminen, kiltti!

Tota toki on, että niitä oikeasti itsekkäitä ihmisiä on paljon heitäkin. Mä vaan olen omalta kohdalta alkanu kallistua siihen, että useimmiten vika on mun asenteissa ja siinä että mä en ole kertonu omia tarpeitani, kun syytän muita itsekkyydestä ja siitä etteivät huomio minua. Olen alistumalla korottanut itseni jälleen kerran muiden yläpuolelle, jotta saan arvostella muita kun olen itse ollut nöyrä ja hyvä ihminen, toisinsanoen nöyristellyt!

 

[jaahas]

Kerrohan Lisamarie, onko mitään asiaa jota et ole kokenut?

 

[LisaMarie]

Kerrohan Lisamarie, onko mitään asiaa jota et ole kokenut?

Äkkiseltään tulee mieleen normaali elämä, mitä ikinä se onkaan.

 

[ni]

Kerrohan Lisamarie, onko mitään asiaa jota et ole kokenut?

Äkkiseltään tulee mieleen normaali elämä, mitä ikinä se onkaan.

Miten on mahdollista, että yhdelle ihmiselle on sattunu kaikki maailman hulluudet?

 

[LisaMarie]

Kerrohan Lisamarie, onko mitään asiaa jota et ole kokenut?

Äkkiseltään tulee mieleen normaali elämä, mitä ikinä se onkaan.

Miten on mahdollista, että yhdelle ihmiselle on sattunu kaikki maailman hulluudet?

Aika monelle oikeastaan sattuu ja tapahtuu, mutta sit kun tapahtuu tarpeeksi, pitää kohdata ne niin, että pystyy myös myöntämään että näin pääs käymään. Joutuu todellisuusterapiaan. Asiat kun ei juuri koskaan ole sitä, miltä ne ensin näyttää.