Itse operaatio oli lyhyt ja kivuton. Sairaalassa meni valmisteluineen ja jälkitarkkailuineen sellainen perustyöpäivän mitta. Muistaakseni viikon-parin ajan leikkauskohtia piti suihkutella ja kuivailla huolellisesti, mitään vuotoja minulla ei ollut. Kivespussi oli hiukan arka pari päivää, mutta turvotusta ei tullut, eikä sairaslomaa tarvittu (toimistotöistä). Tietysti muutama päivä on syytä ottaa rauhallisesti, vaikkei kipuja tulisikaan.
Operaatiosta on aikaa reilu vuosi. Mitään vakavia "sivuvaikutuksia" ei ole tullut, paitsi ettei enää tarvitse pelätä vahinkoja. Se pelko olikin jo varjostanut seksisuhdetta, ja muutenkin syönyt sekä omaa pääkoppaa että parisuhdetta ihan tarpeeksi. Näin on paljon parempi. Halut eivät ole juuri muuttuneet, mutta nyt niitä on henkisesti paljon mukavampi toteuttaa
Jos on itse asiaa pohtinut jo vaikka muutaman vuodenkin niin kuin usein kuulee asian olevan ja todennut lapsiluvun olevan täynnä, se on silloin täynnä.
Vuoden aikana on muutaman kerran on hiukan aristanut leikkauskohtaa ja lisäkivestä, mutta se on mennyt ohi. Paikkoja voikin joskus hiukan aristaa, kun kroppa tottuu uuteen "järjestykseen", mutta itse en ole esim. tarvinnut särkylääkettä. Varsinaisista kivuista en siis ole kärsinyt. Itse asiassa minulla oli aiemmin krooninen lisäkivestulehdus joka aiheutti aristusta muttei suuria kipuja sekään, ja leikkauksen jälkeen tilanne on oikeastaan parempi. Jos taas paikat tulevat jossain vaiheessa oikeasti kipeäksi, kannattaa totta kai ottaa heti yhteys lääkäriin, niin kuin yleensäkin leikkausten jälkeen.
Hyvin on siis mennyt. Ainut, mikä on "harmittanut" on, ettei operaatiota tehty jo vaikka kolme vuotta aiemmin
Ja muistakaa, että vasektomia astuu voimaan vasta sitten, kun näyte on todettu siittiöistä vapaaksi! Sitä ennen niitä voi olla varastossa muutaman kuukauden ajan, ja niistä voi riittää kymmeniinkin siemensyöksyihin.
Eli toimenpiteestä toipuminen? Seksuaalinen halukkuus sen jälkeen (ei kuulemma pitäisi vaikuttaa)? Onko kellään sterilisaatio pettänyt?
