Varoitus: sisältää pitkän vuodatuksen tämän päivän kokemuksesta ja aiemmastakin

Mulla on ollut jo pitkään muisti- ja keskittymisongelmia. Mun lahopäisyydestä on vitsailtu lähipiirissä ja jokainen mut paremmin tunteva tietää että mun päässä ei mikään säily. Lähiaikoina olen kärsinyt myös kovista päänsärkykohtauksista. Mies on patistanut mua lekurille, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Lennettiin toissaviikon keskiviikkona Islantiin. Siellä sitten perjantaina aivan äkillisesti mua alkoi huimaamaan tosi pahasti. Lattia lainehti ympärilläni ja jalat meni hyytelöksi. Sen jälkeen, nyt jo 1,5 viikkoa, mulla on tullut tasaisin väliajoin noita huimauskohtauksia, muisti on pätkinyt vieläkin enemmän, levottomat jalat on kiusanneet normaalia enemmän, päätä on särkenyt ja olo on ollut kuin humalaisella.

Viime tiistaina lennettiin takas Suomeen ja sinä päivänä oloni oli erityisen huono. Sen seurauksena soitin seuraavana päivänä itselleni lääkärin. Lääkäri laittoi mulle maksositoumuksen Neuropulssiin neurologin konsultaatioon ja MRI- tutkimukseen. Olin siellä tänään.

Ensin kuvattiin ja sitten olin neurologin juttusilla. Kuvissa ei näkynyt mitään ihmeellistä. Kun sitten tutkittiin mun silmiä, niin niissä oli jotain häikkää. Pää sivulle käännettynä silmät ei onnistunutkaan seuraamaan tikkua, vaan tuli niinkuin jälkijunassa. Enkä oikein osannut seurata perässä erilaisia temppuja kun olis käsillä pitänyt tehdä. Siis ihan yksinkertaisia, en vaan pystynyt hahmottamaan mitä piti tehdä.

Neurologi huolestui ja laittoi lähetteen Tyksiin ensiavun puolelle otattamaan selkäydinnäytteen. Hän ei antanut mulle lähetettä käteen, vaan lähetti sen tietokoneella suoraan Tyksiin. Tyksissä sitten kuulin että tää kyseinen neurologi epäili mulla olevan aivokudoksen tulehdus.

Multa otettiin sydänkäyrää, verikoetta, verenpainetta mitattiin, sokeriarvot mitattiin jne. jne. Kaikki hyviä. Sitten se näyte... mulla on aivan tolkuton piikkikammo ja sen takia sain diapamin jotta olisin rauhallinen. Lääkäri tuikkasi piikin, mutta ei päässyt nikamien ohi. Sattui aivan hemmetisti. Sitten koitettiin toisessa asennossa uudelleen. Ei päässyt lääkäri taaskaan nikamien ohi, tökki niitä vaan aivan tolkuttoman kipeästi. Mä itkin kun se sattui niin paljon ja koska jouduin aina kokoamaan itseni uudelleen ja kestämään taas pistämisen. Sanoin lääkärille että jos ei kolmannella kerralla onnistu, niin näytettä ei oteta. Ei onnistunut, sattui aivan tolkuttomasti.

Mä sain jonkun aivan mahdottoman itkuhysteriakohtauksen ja mulle kiikutettiin toinen diapami. Lääkäri suostutteli mut kokeilemaan vielä kerran, tällä kertaa anestesialääkäri ottaisi näytteen. Sain vielä kolmannenkin diapamin ja ryhdyttiin taas toimeen. Neljäs kerta ei sitten sattunutkaan yhtään niin paljon, mutta lääkäri tuikkasi vahingossa verisuoneen. Tarvittiin vielä viides kerta, mutta sitten oli näyte purkitettu. Näyte oli täysin kunnossa.

Mä lähdin yhdeltätoista MRI-kuvaukseen ja Tyksistä pääsin ysin jälkeen. Mun muistihäiriöt johtuu lapsuudessa kärsimästäni aivoverenvuodosta. Huimaus johtuu tasapainoelimen tulehtumisesta ja päänsärky siitä että mulla on kuulemma niska ja hartiat aivan mielettömän jumissa.

Sain määräyksen syödä säännöllisesti kipulääkettä, levätä ja käydä hierojalla. Korva (tai siis se tasapainoelin) paranee todennäköisesti itsestään.

Että semmoista. Aika raskasta on ollut pelätä ja murehtia että mikä mua vaivaa. Nyt on helpottunut olo, vaikkakin selkä on aika hemmetin kipeä .

 

Hurjat oireet! Mutta pääasia että ei sen pahempaa vaivaa löytynyt! :flower:

 

:hug: :hug: tiedän tunteen kun epäillään jotta pään sisältä voi löytyä jotain vakavempaa...

 

Jo on ollut pitkä päivä sinulla. Onneksi ei ollut sen vakavempaa.

 

Hienoa, ettei ollut kyse mistään tosi vakavasta jutusta! =) :flower:

 

No ihanaa, ettei ollut mitään pahempaa. Alkoi huolestuttaa, kun luin nuo alun oireet :/. Mutta hienoa, että selvisitte säikähdyksellä :heart:! Mukavaa kesää sinulle!

 

Miksi olet lapsuudessa kärsinyt aivoverenvuodosta? Onnettomuuden seuraustako?

 

:hug:

Mä jouduin helmikuussa neurologiselle polille sisälle sairaalaan tuollaisten kohtausten takia. Kaikki arvot kohdillaan (verenpaine, kolestrolit, verensokerit ym.). Suonet auki. Aivojen mri:ssä näkyi pilkkuja. Sydämestä löytyi aukko (PFO). Sitä on tutkittu myös. Nyt kardiologit ja neurologit miettivät, missä se vika on.

Voin myös joutua tuohon likvoriin ja en todellakaan odota sitä innolla . Vielä vähempi kun luiin tän jutun . Ms-tautiakin on väläytelty. Tai sitten se on se sydän. Jos todetaan että tuo sydämen aukko lähettää niitä tukoksia niin se tukitaan tähystysleikkauksella.

 

Miksi olet lapsuudessa kärsinyt aivoverenvuodosta? Onnettomuuden seuraustako?

Ilmeiseti synnytyskomplikaatiosta johtuva. Olin kolmen kuukauden ikäinen kun tuo todettiin ja kontrollikäynnit Tyksissä loppui kaksivuotiaana. Kuuden ikäisenä sain terveen paperit.

Murrosikäisenä mulla diagnosoitiin levottomat jalat (paitsi että mun ei ole pakko liikuttaa jalkoja kuten levottomissa jaloissa. Mun jalat sätkii itsestään, jopa nukkuessa) ja käsien vapina. Molemmat todettiin olevan jälkitauteina noista aivojutuista ja sain kumpaankin vahvat lääkkeet.

 

:hug:

Mä jouduin helmikuussa neurologiselle polille sisälle sairaalaan tuollaisten kohtausten takia. Kaikki arvot kohdillaan (verenpaine, kolestrolit, verensokerit ym.). Suonet auki. Aivojen mri:ssä näkyi pilkkuja. Sydämestä löytyi aukko (PFO). Sitä on tutkittu myös. Nyt kardiologit ja neurologit miettivät, missä se vika on.

Voin myös joutua tuohon likvoriin ja en todellakaan odota sitä innolla . Vielä vähempi kun luiin tän jutun . Ms-tautiakin on väläytelty. Tai sitten se on se sydän. Jos todetaan että tuo sydämen aukko lähettää niitä tukoksia niin se tukitaan tähystysleikkauksella.

voi ei :hug: . Mä voin olla ilkeä, mutta mun mielestä se eka lääkäri ei vaan osannut asiaansa. Vaadi jo valmiiksi anestesialääkäriä ottamaan sulta se näyte jos siihen joudut.

 

:hug:

Mä jouduin helmikuussa neurologiselle polille sisälle sairaalaan tuollaisten kohtausten takia. Kaikki arvot kohdillaan (verenpaine, kolestrolit, verensokerit ym.). Suonet auki. Aivojen mri:ssä näkyi pilkkuja. Sydämestä löytyi aukko (PFO). Sitä on tutkittu myös. Nyt kardiologit ja neurologit miettivät, missä se vika on.

Voin myös joutua tuohon likvoriin ja en todellakaan odota sitä innolla . Vielä vähempi kun luiin tän jutun . Ms-tautiakin on väläytelty. Tai sitten se on se sydän. Jos todetaan että tuo sydämen aukko lähettää niitä tukoksia niin se tukitaan tähystysleikkauksella.

voi ei :hug: . Mä voin olla ilkeä, mutta mun mielestä se eka lääkäri ei vaan osannut asiaansa. Vaadi jo valmiiksi anestesialääkäriä ottamaan sulta se näyte jos siihen joudut.

Mulla on vielä se vaikeus siinä, että mulla on onnettomuudessa murtunut L1-nikama 14 v sitten, ja edelleen rautaa selässä (silloin laitetut), joten se ei oo muutenkaan helppoa. Lääkäri sanoi, että se selkä täytyy vielä tarkkaan kuvata että miten se onnistuisi. Täytyy inistä jotain anestesialääkäristä... Mulla siis tutkimukset meilahdessa.

 

Sitten se näyte... mulla on aivan tolkuton piikkikammo ja sen takia sain diapamin jotta olisin rauhallinen. Lääkäri tuikkasi piikin, mutta ei päässyt nikamien ohi. Sattui aivan hemmetisti. Sitten koitettiin toisessa asennossa uudelleen. Ei päässyt lääkäri taaskaan nikamien ohi, tökki niitä vaan aivan tolkuttoman kipeästi. Mä itkin kun se sattui niin paljon ja koska jouduin aina kokoamaan itseni uudelleen ja kestämään taas pistämisen. Sanoin lääkärille että jos ei kolmannella kerralla onnistu, niin näytettä ei oteta. Ei onnistunut, sattui aivan tolkuttomasti.

Mä sain jonkun aivan mahdottoman itkuhysteriakohtauksen ja mulle kiikutettiin toinen diapami. Lääkäri suostutteli mut kokeilemaan vielä kerran, tällä kertaa anestesialääkäri ottaisi näytteen. Sain vielä kolmannenkin diapamin ja ryhdyttiin taas toimeen. Neljäs kerta ei sitten sattunutkaan yhtään niin paljon, mutta lääkäri tuikkasi vahingossa verisuoneen. Tarvittiin vielä viides kerta, mutta sitten oli näyte purkitettu. Näyte oli täysin kunnossa.

Mulla on ollu täsmälleen sama juttu Tyksissä ton selkäydin näytteen kanssa! Kolme kertaa tuikkasi eri asennoissa eikä onnistunu millään, mullekkin tuli itku ja hoitsut siinä ihmetteli et miks oikeen itken, anestesiälekuri tuli multakin sen näytteen lopulta ottamaan mutta kahdesti sekin sen joutu tekeen prkl...

 

Joillakin on vaan selkäranka, joka on kiero kuin koomikon käsitys avioliitosta. Eli ihan kuka tahansa, millä kokemuksella vaan, saattaisi tarvita useamman pistokerran.

 

Onneksi kaikki kuitenkin hoidettavissa ja ei vakavempaa!

 

Joillakin on vaan selkäranka, joka on kiero kuin koomikon käsitys avioliitosta. Eli ihan kuka tahansa, millä kokemuksella vaan, saattaisi tarvita useamman pistokerran.

Voi toki niinkin olla. Mutta mulle on kahdesti laitettu epiduraali (toisen kerran jalkaleikkauksessa, toisen kerran synnytyksessä) ja ne molemmat sujui vaivattomasti. Samoin tuo anestesialääkäri onnistui kyllä heti hommassaan, paitsi että ekalla kerralla osui verisuoneen.

Tuo eka lääkäri käski mun mennä ihan kippuraan ja painaa pää polviin. Siinä sitten pungersin itseäni vielä enemmän kerälle ja lääkäri kyseli että pääsenkö vielä enemmän. Kun taas anestesialääkärille riitti että menin kyllä sykkyrään, mutta silti silleen että tunsin oloni mukavaksi ja rennoksi. Eli luulen että jännitin liikaa ekan lääkärin kanssa kroppaani kun jouduin tosiaan olemaan aivan kerällä. Ehkä tuo jännitys jotenkin vaikeutti näytteenottoa.

 

Hyvä juttu että löytyi looginen selitys oireisiisi :heart: Johtuivatko noi käsien hahmotusongelmat (siis ne kun et osannut matkia niitä temppuja perässä ) myös siitä lapsena sairastamastasi aivoveren vuodosta?

itse sain myös eilen pään ja kaularangan mri tulokset. Olivat täysin kunnossa, onneksi. Mulla tutkimukset jatkuvat.... toisaalta hyvä että tutkivat kunnolla mutta toisaalta pelottaa mitä vielä löytyykään :ashamed: