Silloin saikun aikaan oli paljon päiviä etten päässyt oikeasti sängystä ylös ja kuitenkaan mitään panacodeja en viitsinyt jatkuvaan ja joka päivä napsia. Kirjoitin kyllä kolmen sivun vastineen sinne muutoksenhakulautakuntaan. Tosi kiva tilanne, lainanmaksut juoksee silti vaikka ei rahaa tule.
En ikimaailmassa olis osannu kyseenalaistaa lääkärin kirjoittamaa todistusta, olis vissiin pitäny Kelalla käydä kysymyssä että meenkö kipuilemaan ja huimailemaan työpaikalle vaiko saako siitä korvausta...
Eli sun vaivaan olisi ollut hoito mutta sä vaan et halunnut sitä hoitaa? Mieluummin kärsit ja olit kotona kuvitellen et saat sä siitä rahaa kuitenkin? Ja joo, mulla on ihan migreenidiagnoosi. Kaikki hormonaaliset muutokset, menkat ja raskaus, laukaisee mulla migreenin, joten todellakin tiedän millainen se on. Ja olen myös raskausaikana napsinut Panacodia kuin karkkia et migreeni pysyy aisoissa. Mutta, en mä millekään työkyvyttömyyseläkkeellekään aio tämän takia jäädä, enkä voisikaan. Sen kanssa on vaan elettävä ja hoidettava niin kuin lääkärit käskee. Mutta sä et vaan jostain syystä viitsinyt?