Varhainen keskenmeno

Sain sunnuntaina 7.6 keskenmenon. En välillä tiedä miten siihen voisi suhtautua kun on niin ristiriitaiset fiilikset. Ensimmäinen keskenmeno niin tuntuu aika kurjalta. Onko muita saman kohtalon kokeneita? Yöllä aukesivat hanat ja tänään olen koko aamun siivonnut että saan muuta ajateltavaa.

 

no ehkä sikiö ei ollut elinkelpoinen, ja luonto teki tehtävänsä. surullista on, mutta harvoin keskenmenot toistuu, joten uutta yrittämään.

 

Juu luonto huolehtii huonot pois Itsellä viime kesänä sama tilanne toisen raskauden kanssa meni kesken oli kyllä kova paikka kun vuosia oli toista toivottu No siitä meni sit 5kk niin tulin uudelleen raskaaksi ja nyt ollaan Rv 27+4 l

 

Keskenmeno on aina todella henkilökohtainen suru, jota eivät muut ymmärrä. Vaikka se tapahtuisi kuinka syystä tahansa, tuntuu se aina pahalta ja ottaa aikansa ennenkuin surun on käsitellyt ja asiasta pystyy avoimesti puhumaan. Olen itse kokenut sen kolmesti. Ja kaksi ihanaa lasta silti. Koeta kestää, anna tapahtumalle aikaa.

 

Kyllä sitä saa surra, niin paljon kuin surettaa, kuolihan siinä jo isoja toiveita ja unelmia. Totta tuo, että luonnollinen tapahtuma on, mutta uskon kyllä että on raskas kokemus. Toivottavasti sulla on joku jonka kanssa keskustella? Voit ottaa esimerkiksi kriisikeskukseen yhteyttä, psykiatriseen sairaanhoitajaan tai kuuntelisko joku sun ystävä sun ajatuksia tähän liittyen? Myös miehet suree, niille vaan saattaa olla joskus vaikea ilmaista surua.