Toggle sidebar

Varattujen suhteilu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Nina

Vieras
Eihän näin pitänyt käydä minulle, ainoastaan toisille. Eli ihastua ukkomieheen ja hän minuun. Lapsia on molemmilla, ei pieniä kuitenkaan. Molemmilla samanlainen elämäntilanne, jo pitkään ollut tyhjyyttä omassa parisuhteessa.
Omastani tiedän toki enemmän; mies urasuuntautunut, eikä loppua näy. Ei yhteisiä kiinnostuksia, ei työnjakoa kotona. Keskustelusta puhumattakaan.
Tiedän, ettei tämä ole oikein, mutta mikä on oikein? Elää litossa, jossa nuutuu päivä päivältä vai irrota siitä pois ja tuntea olevansa elossa.
Omalla kohdallani olen ajatellut jo vuosia muuttavani erilleen asumaan lasten kanssa. Uusi parisuhde ei ole käynyt mielessäkään. Kunnes joku lahjoitti peliin tämän yhden..
Helppoja ratkaisuja ei olekaan ja itsekkäänä pidetään naista , joka vielä toteuttaakin haaveensa. Haluan kommentteja teiltä, jotka painitte samojen asioitten kanssa tai olette jo ratkaisunne tehneet.

Ja tiedoksi: suhde on muulla kuin seksitasolla.
 
Onhan noita nähty ja koettu. Itsestä se suhde tuntuu niin taivaallisen oikealta ja oikeudenmukaiselta, ympäristöstä tympeältä ja likaiselta.
Älä kuvittele saavasi paljonkaan ymmärrystä vaikka samassa tilanteessa olevia on pilvin pimein.

Omasta kokemuksesta voin antaa pari neuvoa:
Älä laiminlyö lapsiasi tämän suhteen takia äläkä ihan helpolla ala rikkomaan perhettäsi. Ihastus on luultavasti kuitenkin ohimenevää tai on sitten vain välivaiheen suhde lopettaaksesi entisen.
Punnitse suhdettasi nykyiseen puolisoosi, mikä hyvää, mikä huonoa ja miten elämäsi muuttuisi pysyvästi jos vaihtaisit tähän uuteen.
Tarkastele tosi kriittisesti tätä uutta miestä, mikä alkaisi nyppimään pidemmän päälle.

Itsellä oli parikin sivusuhdetta avioliiton aikana. Oli mukamas niin oikeaa ja ihanaa yms. Sitten mietin elämääni tarkemmin, otin eron ja lopetin sen hetkisen suhteeni. Surin vuoden ja aloin katsastella elämää uudesta näkövinkkelistä. Nyt olen tavannut miehen, joka on ihan erilainen kuin kukaan entisistä ja onni näyttäisi olevan vakaalla pohjalla. Mutta aika näyttää.

Mutta lopuksi: ei sivusuhde ratkaise ongelmiasi avioliitossa. Hetken lohtua vain. Älä edes tuudittaudu sellaiseen harhaluuloon ja itsepetokseen vaikka helpoin vaihtoehto olisikin sinulle. Lapsillesi ei totisesti.
 
Jäänpä mielenkiinnolla odottamaan tähän viestiin tulevia kommentteja. Niitä voit lueskella jo etukäteen "suhde varattuun" ketjusta. Tosin meillä ei ollut lapsia pelissä ja minä en ollut varattu.

Helppoja ratkaisuja ei todellakaan ole. Mikä on oikea, ei voi tietää kuin vasta jälkikäteen. Ratkaisu pitää tehdä näillä tiedoilla, jotka tällä hetkellä on olemassa. Lasten etu menee toki ohi monen asian. Mutta toisaalta vain itse on vastuussa omasta onnestaan. Ovatko lapsetkaan sitten loppujen lopuksi onnellisia, jos elävät kodissa, jossa vanhemmat eivät ole. Tuskinpa niinkään.

Tässäpä vaan näkee sen, että elämä saattaa tuoda mukanaan sellaisia asioita, joita ei ole odottanut tai joihin ei ole varautunut tai jota ei olisi koskaan uskonut tekevänsä. Niin elämä vaan menee, jos sitä elää.
 
En ole ajatellutkaan, että sivusuhde ratkaisee ongelmia. Kirjoitinhan, että olen jo kauemman aikaa ajatellut muuttaa pois. Tämä sivullinen tuli aivan sattumalta mukaan, kuten varmaankin yleensä käy.
Niinhän se aina ulkopuolisen silmin nähdään, että eroaminen on likaista ja tuomittavaa. Kuinka moni tietää lopultakin, millaisessa helvetissä monikin elää kulissien takana. Omalla kohdallani ei ole kyse alkoholistimiehestä, ei väkivallasta. On tunteitten kuolemisesta.
Ja nykyiselle miehelleni suon ilomielin uuden onnen jonkun naisen muodossa. Sekin on aika käsittämätöntä, että jätetystä tehdään viaton uhri, jättäjä on syyllinen kaikkeen. Käytännössä se jätetty voikin olla täystuho parisuhteessa..
 
Mun mielestä on epäkypsää aloittaa uutta suhdetta vanhan päälle. Reilu ja aikuinen ratkaisu on lopettaa ensin se vanha kulahtanut nukkavieru liitto/suhde. Motiiveille se ja sama. Jos kimmokkeena on kolmas osapuoli niin silti on oikein vanhaa kohtaan, että ennen pidempiaikaisen fyysisen suhteen aloittamista, kertoo tällekin missä mennään.

Läheltä olen seurannut jos jonkinlaista ihastumissaagaa. Olen nähnyt myös jatkokertomukset noille tarinoille. Hyvin harvoin on kivoja tarinoita - valitettavasti.

Niinpä suosittelisin, että hoitaisitte ensin molemmat omat pesänne kuntoon (mitä se sitten onkaan) eli keskustelua kotona, asumusero, avioero osv. jotteivat vanhojen suhteiden taakat, entisten pesien paskat kantaudu yhteiseen tulevaisuuteennekin.

Ja vaikka olen moralisti pohjimmiltani, sanoisin silti että tunteilleenhan ei ihmiset useinkaan voi mitään. Mieti asioita ja elämää. Miettikää yhdessä - sekä uuden että vanhan kera. Ohjaavatko nuo tunteet ja valinnat leveäkaistaiselle maantielle vaiko kivikkoiselle kinttupolulle.

Yritä pitää mielessä, että: HARKITUT RATKAISUT OVAT HELPPOJA!
 
Lukaisepa vaikkapa Regina Raskin romaani Tänään kotona, joka kertoo siitä, millaista on, kun yrittää aloittaa yhteiselämää miehen kanssa ja molemmilla on edellisestä suhteesta teini-ikäiset lapset. Siinä sitä kuunnellaan lasten tappelua ja yritetään saada pidettyä rakkaus kukoistavana arjen masentavassa arjessa.

Tiedän erään läheiseni suhteesta, jossa lapsia aiemmista suhteista on yhteensä 5 kappaletta (ikähaitari 6 - 16 v), että arki ei ole ihan helppoa. Ensinnäkin jo se, että saisi lapset ex-puolisoilleen edes joskus samana viikonloppuna, on vaikeaa. Jos ei saa ikinä kahdenkeskeistä aikaa, arkea ei millään jaksa. Ei ole taattua, että lapsilla synkkaa keskenään. Jos lapset eivät ole kavereita keskenään, sekin on rankkaa, kun kotona ravaa omien ja vieraiden lasten kavereita jne.

Riitaa voi tulla herkästi myös siitä, jos lapset on kasvatettu kovin eri tavalla. Jos toisen lapset eivät ole tottuneet tekemään kotitöitä ja toisen lapsilta taas on aina edellytetty siivoamista, ruoanlaittoa jne, niin siitä on jo äkkiä sota pystyssä, koska lapset eivät kyllä pysy hiljaa sellaisessa tilanteessa ja niele kaikkea.

Ei välttämättä ole tuhoon tuomittua nuo uusiosuhteet, mutta arjen haasteita on enemmän. Yhteensovittaminen vie aikaa. Riippuu toki myös siitä, ovatko lapset enemmän tässä perheessä vai exän perheessä.

Kannattaa myös ehkä miettiä ennen oman perheen rikkomista sitäkin, että onko kyse vain siitä, että HALUAT rakastua, kun omassa suhteessa sitä ei ole ollut? Pelkkä ensihuuma on ihanaa, mutta sen varaan on hankala mitään pysyvää rakentaa.

Kerroit, että nykyinen miehesi on uraihminen, tottumaton kotitöiden tekoon ja teillä ei ole yhteisiä harrastuksia. Olethan myös tuonut tyytymättömyytesi miehesi tietoon? Jos mies on uraihminen, häneltä varmaan liikenisi rahaa esim. siivoojan palkkaamiseen ja näinollen helpottamaan kotitöitä. Jos työtä on "aina" niin onko kaikki tosiaan pakollista? Kysy mieheltäsi suoraan, että miksi työ menee joka kerta perheen edelle. Viihtyykö HÄN parisuhteessanne vai pakeneeko hän omaa tyytymättömyyttään työhön? Yleensä kuka tahansa uraihminen pystyy sentään edes 1-2 iltaa viikossa irrottamaan parisuhteen hoitoon, varsinkin, jos lapset ovat isoja ja raha ei ole ongelma. Eli käykää kokeilemassa erilaisia harrastuksia. Harrastakaa vaikka hyvää ravintolaruokaa tms. Harrastuksia voi olla vaikka mitä: matkailu, teatteri, elokuvat, urheilu, liikunta, paikallistapahtumat jne. Joskus vaikka yhdessä sylikkäin ristikoiden tekeminenkin voi olla nautinnollista, kun ei jaksa mitään muuta.

Mieti, mitä menetät, jos suhde kaatuu. Jos tuntuu, että eron myötä et jää kaipaamaan miehessäsi mitään, ero voi olla oikea paikka. Kyse on myös siitä, että HALUATKO jatkaa enää? Onko rakkautta jäljellä niin, että haluat vielä antaa yhden mahdollisuuden miehellesi?

Kaikella tuolla yllämainitulla tarkoitan sitä, että yleensä suhde ei muuksi muutu vaihtamalla, mikäli suhteen huonontumisen takana on myös sinun tekemiä virheitä. Naisille ihan tyypillistä on uhrautuminen, vaikeneminen, martyyrinä olo, toisen syyttäminen jne. Tee miehellesi kertakaikkisen selväksi, että haluat muutosta ja jos hän ei koe sinua tai parisuhdettanne ja perhettänne tärkeäksi ja ylläpidon arvoiseksi, suhdetta ei kenties kannata jatkaa. Joka suhteessa on aina vaikeat hetkenne ja nyt teillä on selkeästi sellainen menossa.
 
Antaahan se ihastus sinulle voimia. Nauti siitä, mutta älä ota sitä uudeksi suhteeksesi. Eroa, jos kerran olet eroa miettinyt pitkään, mutta älä tee sitä tämän uuden ihastuksen takia, vaan itsesi takia, ja elä jokunen hetki vain itsellesi ja lapsillesi, kunnes näet asiat vähän kauempaa. Tämä ihastus oli ehkä tarkoitettu kohdallesi vain kertomaan että nykyinen elämätapasi ei ole oikea. Oikeaa ei myöskään ole ottaa tätä uutta vakavasti. Anna erolle ja toipumiselle siitä aikaa ja vasta sitten katsele ympärillesi, mitä elämällä on sinulle tarjota. Nythän näit että on kuitenkin muutakin kuin se mitä sinulla on nyt.

Hyvä ettet maannut tämän ihastuksesi kanssa. Voit nyt erotakin puhtaasti ja aloittaa oman elämäsi lasten kanssa.
 
Paula, hyvä kirjoitus, kiitos.
Päiväperhonen, lähes 20v suhdetta takana ja toimivuutta yritetty puhein parantaa, ei käytännössä onnistuneena.
Ei ole pientäkään aikomusta muuttaa saman katon alle kenenkään kanssa. Tyhmä olisin, mikäli entisestä suhteesta hyppäisin uuteen välittömästi. Jotain on tässäkin oppinut elämän varrella.
 
Ai että kysyt että mikä on oikein????? Oikein on, että ensin hoitaa edellisen suhteen siististi pois päiväjärjestyksestä ennen kun alkaa seuraavia hoitelemaan. Ei luulis olevan kovin vaikeaa kenellekään ajatustoimintaan kykenevälle ihmiselle. Moni vaan tykkää hoitaa seuraavan suhteen riittävän vakaalle pohjalle ennen kun edellisestä irtaantuu ja näin varmistaa ettei vaan jää itse yksin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuide:
Ai että kysyt että mikä on oikein????? Oikein on, että ensin hoitaa edellisen suhteen siististi pois päiväjärjestyksestä ennen kun alkaa seuraavia hoitelemaan. Ei luulis olevan kovin vaikeaa kenellekään ajatustoimintaan kykenevälle ihmiselle. Moni vaan tykkää hoitaa seuraavan suhteen riittävän vakaalle pohjalle ennen kun edellisestä irtaantuu ja näin varmistaa ettei vaan jää itse yksin.
Click to expand...



Mitäs sinä siellä vaahtoat? Pelkäätkö että se toinen ospuoli on ukkosi?
 
Valitettavasti usein on niin, että suhteen väjähdyttyä on helppo ihastua uuteen ihmiseen. Mielestäni tässä vaiheessa se aiempi suhde on jo vaakalaudalla. Eihän hyvässä mallissa olevaan suhteeseen sovi ulkopuolisia kiinnostuksen kohteita. Tiedän onnistuneitakin suhteita, jotka ovat näin alkaneet. Eiköhän tämäkin ole ihmisistä kiinni. Oikein ei tietenkään ole pitää useaa miestä kerrallaan ,mihin en itsekään ryhtyisi. Käytännössä en antaisi tämän uuden ihastuksen edes koskettaa itseäni ennen vanhan suhteeni loppumista.
 
?, En pelkää että kyseessä olisi oma mieheni tai mitään muutakaan. Se vaan sattuu olemaan ainoa oikea, reilu ja rehellinen tapa kaikille osapuolille. Et taida olla samaa mieltä?
 
Lisään vielä, että tunteilleen en kai mitään voi, mutta jokainen ajatustoimintaan kykenevä pystyy tekojansa kontrolloimaan ja ymmärtämään miten mahdolliset tekonsa ympäristöön vaikuttaa. Jos ei pysty jättämään esimerkiksi tekstiviestiä kirjoittamatta tai soittoa soittamatta vaikka tietää että se on väärin, niin vika löytyy kylläihan peiliin katsomalla. Ei siis sitä tylsästä kumppanista eikä yhtään mistään muualtakaan. Jos oma suhde tuntuu kuolleelta niin sen kuoppaaminen ilman kolmansia osapuolia on ainoa oikea teko siinä tilantessa.
 
Ei tekstiviesteily tai kännykkä-touhu mitään pahaa tai väärää ole. Raja kulkee fyysisessä kontaktissa.
Jos arkiseen jaksamiseen vaikuttaa positiivisesti tekstiviestikumppanuus, niin siitä vaan. Kannattaa kuitenkin miettiä, sallisiko vastaavan omalle puolisolleenkin.
Jokaiseen pitkään suhteeseen mahtuu ajastaan ulkopuolisia ihastumisia. Ei suinkaan jokainen niistä ole tarkoitettu toteutettavaksi. Vain osa tekee niin.
Toisaalta, tulella leikkiminen on vaarallista, tiedän. Mutta tuo tuli on tehnyt elämäni antoisaksi.
 
Ota ero, jos se tuntuu parhaalta ratkaisulta. Itse eroprosessi on kuitenkin rankka: lasten tapaamisoikeuksista neuvottelut, omaisuuden jakaminen, uuden asunnon löytäminen, muutto, lapsien tukeminen eron aikana jne.

Suosittelen, että keskityt vahvasti tukemaan lapsia eron aikana. Silloin, kun lapset ovat isällään, voit miettiä omia juttujasi jne, mutta anna lapsille aikaa. Minusta on viheliäistä, että suoraan eron jälkeen lapsia vedetään jo tapaamaan isän ja äidin uusia kumppaneita, kun lapset ovat vielä surusta sekaisin ja kaipaisivat isän ja äidin tukea sen sijaan, että vanhempien sylit ja kainalot on jo varattu uudelle puolisolle.

jos sinulla on tunteita uutta miestä kohtaan, niin se on ihan okei sekin. Pidä kuitenkin mielessäsi, että kyse on ehkä vain erovaiheen suhteesta, jolla pääset vanhasta irti. Siinä mielessä kannattaa olla uudellekin miehelle rehellinen, sillä muutoin voi käydä niin, että lyhyessä ajassa romahdutat ex-miehesi elämän, uuden miesystävän elämän ja lastenkin elämässä iskän tilalla käväissyt uusi miesystävä on sekin entinen.
 
cryos, hyvä vastaus. Lapset jäisivät kyllä omasta tahdosta isän luo. Pääsevät vähemmällä muutoksella ja kyseessä siis sikäli isot lapset, jotka pian aloittavat opintonsa muualla peruskoulun loputtua. Tuen tarvehan ei tietenkään sillä vähene. Äiti olen edelleen.
 
Oletko Nina varma miehen kiinnostuksesta sinua kohtaan?Joskus sitä itse on niin sokeasti ihastunut ja mies ei olekaan...näin kävi minulle ja tyhmyyksissäni lähetin kortinkin hänelle, vaikka perhettä hänellä onkin.Kyllä se seksi juttu kertoo kuitenkin enemmän ja meilläkään sitä ei ollut, siis seksiä.Itse luulin että se on molemmin puolista.Kunnes selvisi sitten rytinällä asian oikea laita.
 
Olen kyllä itse sen verran laiska, mukavuudenhaluinen eikä muutenkaan huvita alkaa opettelemaan yhteiseloa jonkun muun kanssa kaikkine lapsineen ym. (" Itse eroprosessi on kuitenkin rankka: lasten tapaamisoikeuksista neuvottelut, omaisuuden jakaminen, uuden asunnon löytäminen, muutto, lapsien tukeminen eron aikana jne.")

Eli mukavasta sivusuhteesta elämän suola...:)
PS. OLEN yrittänyt sitä puolisonkin kanssa, ei vaan tunnu kiinostavan.
 
Lasten juttuja nuo "pikkusuolaiset" ym.jutut.Jos ei ole kanttia ottaa semmosta joka kolahtaa kunnolla ja rakastua räpsäyttää, niin nehän ne hakee helppoa tietä sivusuhteista kun eivät muuhun pysty.Jos puolisoa ei kiinnosta niin eti kunnon nainen tai mies joka antaa kaiken.Niitäkin on olemassa, mutta ei kun pitää olla pikaruokaa jokapuolella.lapset kokeilee ja aikuiset rakastaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ukko:
Ja ketä oikeestaan kiinnostaa, parisuhteessa saa sitä tavallista arkiseksiä, sitten voi irrotella muualla ja tehdä jotain kinkimpääkin ;)
Click to expand...

Samaa mieltä "ukon" kanssa. En voisi kuvitella naivani jatkuvasti saman kanssa. Ei hitto. Miehet muuttuvat niin nopeasti hyvin tylsiksi ja rajoittuneiksi. Ensin mies puhuu avoimesta suhteesta, jossa saa mennä ja tulla ja sehän sopii minulle kuin nenä päähän.
Eipä aikaakaan, kun mies äityy mustasukkaiseksi hirviöksi. Vapaus koskikin vain häntä.
Ei kiitos.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa