Hyvin koulutettujen vanhempien (eli vähintään alemman korkea-asteen suorittaneiden) lapset yleensä opiskelevat itselleen kunnon ammattin ja arvostavat koulutusta. Suurin osa lukiolaisista on ainakin pienemmissä kaupungeissa on vähintäänkin keskiluokan lapsia. Ainakin täällä seudulla ammattikouluun menevistä 90% on alempien sosiaaliluokkien jälkikasvua. En väheksy millään tavalla ammattikoulua ja kaikkia tarvitaan. Yleensä se menee niin, että amikset vaan eivät samalla tavalla kiinnostu lukemisesta, yhteiskunnallisista asioista, kulttuurista ja halua oppia ottamaan asioista selvää. Matkustelussakin on selvä ero: amis lähtee rantalomalle makoilemaan ja korkeammin koulutettu lähtee useammin kohteeseen, jossa on myös annos kulttuuria.
Eri asia ne amikset, jotka jatkavat sitten korkeakouluihin. Nämä yleensä kiinnostuvat yhteiskunnasta enemmän.
Esim. facebookissa huomaa statuspäivityksistä jo entisen peruskoulukavereiden sosioekonomisen aseman. He voivat olla edelleen mukavia ihmisiä, joilla on huumorintajua. He varmasti rakastavat lapsiaan, eivätkä ikinä laiminlöisi näiden perustarpeita. Harvemmin vaan keneltäkään vähintään amk-tasoisen koulutuksen käyneeltä löytyy näitä "lisää tämä statukseesi jos plapalaaplaplaa" "kokoa kaveripalkistasi ensi viikonlopun ryyppyporukkasi " "lisää tämä statukseesi jos sinua ei kiinnosta politiikka ja plaaplaaplaa" . Myöskin kirjoitustaito ja päivitysten taso "vit** ku noi stana ääliöt ei osaa ajaa tuol liikentees!!!!!! pistää nii ketuttaaaa noi köröttelijät"
Varmasti itse presidenttikin käy silloin tällöin paikassa a tai b tissuttelemassa ja istuu iltaa ystävien kanssa hulttia huumoria viljellen. Mutta oikeasti: ne vanhemmat jotka usein käyvät yöelämässä (useammin kuin noin 1krt/5viikkoa) eivät ole kovin hyvin koulutettuja.
Kyllä varakkailla on ihan erilaiset resurssit tehdä lasten kanssa asioita. Varakkaat ja etenkin koulutetut vanhemmat viettävät perheenä aikaa enemmän ja on ihan tutkittua, että yhteinen päivällinen on sitä tyypillisempää, mitä korkeampi sosioekonominen asema on.
Toki vanhempien jaksaminen varmaan parantuu rahan myötä. Viikonloppuisin ja lomilla on varaa valita tekemistä. Lapset voi touhuta hoplopissa viikonloppuna kaveriperheen lasten kanssa ja äidit juovat kahvia ja juttelevat.
Kylpylässä rentoutuu koko perhe ja päivä laskettelukeskuksessa on mukavaa koko perheelle. Lapset jaksaa päivällä touhuta mukavasti, jos illalla on luvassa leffateatteri jne.
Onhan se aikuisellakin sitäpaitsi mielekkäämpää harrastaa uusilla kunnon välineillä.
TOISAALTA:
Ei kaikkien tarvitse edes olla kovin fiksuja. Jos käy töissä ja elää jotenkuten ihmisiksi niin hyvä. Meitä on moneen junaan ja hyvä niin. Olisi kovin tylsää jos kaikkien elämä olisi yhdestä puusta veistettyä.
PS: Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Näperrän kännykällä ja tämä on aika hankalaa kosketusnäyttöä opettelevalle
ärsyttää vaan kun muuten mukavat ihmiset ei laiskuuttaan jaksa tehdä mitään vaan siksi kun ei tiedä että mikä se unelmatyöpaikka olis.
)
