M
Mietiskelevä
Vieras
Jos palstalta löytyy muita avoimeen/vapaaseensuhteeseen positiivisesti ja avoimesti suhtautuvia ihmisiä, niin olisi hieno keskustella millaisia sääntöjä tälläiseen vapaaseen suhteeseen kuitenkin tarvitaan, vai tarvitaanko mitään?
Olen itse sitä mieltä, että parisuhde jossa seksi ja sen harrastaminen sidotaan vain ja ainoastaan siihen omaan puolisoon on jotenkin keinotekoista ja huom. pitkällä aikavälillä tuhoon tuomittua. Ihmiset, kuten lähes kaikki muutkin nisäkkäät, eivät vain ole luontaisesti yksiavioisia. Jos olisimme, niin vaistojemme himot/halut muita ihmisiä kohtaan olisivat hyödyttömiä ja näin ne eivät olisi periytyneet sukupolvelta toiselle. Niille, joiden mielestä yksiavioisuus on mielentila ja luja tahto ohjaa ihmisistä toimimaan oikein, eli olemaan yksiavoinen, voin sanoa että ihmisen tahto on hyvin heikko. On mielestäni järkevämpää varautua ja ratkaista mahd. ongelmat tulevaisuudessa heti, kuin pitää illuusiota ikuisesta, yksiavioisesta liitosta yllä kunnes toinen lopulta pettää.
Mielestäni kuitenkin vapaassa ja avoimessaliitossa tarvitaan joitain seksuaalisuuteen liittyviä sääntöjä tai muuten sekään ei pitkällä aikavälillä toimi. Ainakin näistä säännöistä uskon, että voimme olla yhtämieltä:
1) Parisuhteen ulkopuolisilla suhteilla ei pyritä satuttamaan, loukkaamaan tai tasaamaan tilijä toisen puolison kanssa, vaan mahd. suhteet luodaan vain ja ainoastaan seksistä ja seksuaalisuudesta nauttimista varten. Vailla vihaa tai katkeruutta toisen mahd. teoista ja suhteista.
2) Tärkein henkilö seksuaalisesti on oma puoliso ja hänen nautintonsa ja halunsa ovat ykkössijalla. Ulkopuoliset suhteet tapahtuvat aina sivussa ja niissä harrastettu seksi ei saisi olla koskaan pois puolisolta. Ainakaan pitkällä aikavälillä, joskus on tietenkin normaalia että rakastajattaren/rakastajan luona vietty aika voi viedä mehut aviovuoteesta.
3) Turvaseksi. Nykypäivänä sukupuolipartnerien seksitaudittomuudesta ei voi koskaan olla täysin varma, joten parisuhteen ulkopuolella tapahtuvat seksiaktit ja seksuaalisuus on pidettävä turvaseksin alaisena. Tästä lipsumista voidaan verrata ns. normaalissa, yksiavioisessa suhteessa tapahtuvaan pettämiseen, jonka johdosta suhde voi päättyä. Itseasiassa tässäkin on kyse enemmän oman puolison arvostamisesta kuin itse seksistä, joten arvostus ennen kaikkea!
4) Seksipartnereihin ei rakastuta, vaikka niihin kiinnytäänkin. Eteenkin jos sama rakastajatar/rakastaja on pitkään käytössä. Mielestäni rakastuminen kertoo siitä, että siinä ykkösuhteessa ja parisuhteessa on muita ongelmia ja silloin se olisi syytä laittaa poikki.
Millaisia muita sääntöjä pitäisi vapaassasuhteessa, sen toimiakseen, olla olemassa, vai pitäisikö olla täysin vapaa, myös sääntöjen suhteen? Onko tilanteita jolloin vapaansuhteen sopimukset, vapaasta seksuaalisuudesta pitää katketa tai sääntöjä kiristää ja miksi?
Olen itse sitä mieltä, että parisuhde jossa seksi ja sen harrastaminen sidotaan vain ja ainoastaan siihen omaan puolisoon on jotenkin keinotekoista ja huom. pitkällä aikavälillä tuhoon tuomittua. Ihmiset, kuten lähes kaikki muutkin nisäkkäät, eivät vain ole luontaisesti yksiavioisia. Jos olisimme, niin vaistojemme himot/halut muita ihmisiä kohtaan olisivat hyödyttömiä ja näin ne eivät olisi periytyneet sukupolvelta toiselle. Niille, joiden mielestä yksiavioisuus on mielentila ja luja tahto ohjaa ihmisistä toimimaan oikein, eli olemaan yksiavoinen, voin sanoa että ihmisen tahto on hyvin heikko. On mielestäni järkevämpää varautua ja ratkaista mahd. ongelmat tulevaisuudessa heti, kuin pitää illuusiota ikuisesta, yksiavioisesta liitosta yllä kunnes toinen lopulta pettää.
Mielestäni kuitenkin vapaassa ja avoimessaliitossa tarvitaan joitain seksuaalisuuteen liittyviä sääntöjä tai muuten sekään ei pitkällä aikavälillä toimi. Ainakin näistä säännöistä uskon, että voimme olla yhtämieltä:
1) Parisuhteen ulkopuolisilla suhteilla ei pyritä satuttamaan, loukkaamaan tai tasaamaan tilijä toisen puolison kanssa, vaan mahd. suhteet luodaan vain ja ainoastaan seksistä ja seksuaalisuudesta nauttimista varten. Vailla vihaa tai katkeruutta toisen mahd. teoista ja suhteista.
2) Tärkein henkilö seksuaalisesti on oma puoliso ja hänen nautintonsa ja halunsa ovat ykkössijalla. Ulkopuoliset suhteet tapahtuvat aina sivussa ja niissä harrastettu seksi ei saisi olla koskaan pois puolisolta. Ainakaan pitkällä aikavälillä, joskus on tietenkin normaalia että rakastajattaren/rakastajan luona vietty aika voi viedä mehut aviovuoteesta.
3) Turvaseksi. Nykypäivänä sukupuolipartnerien seksitaudittomuudesta ei voi koskaan olla täysin varma, joten parisuhteen ulkopuolella tapahtuvat seksiaktit ja seksuaalisuus on pidettävä turvaseksin alaisena. Tästä lipsumista voidaan verrata ns. normaalissa, yksiavioisessa suhteessa tapahtuvaan pettämiseen, jonka johdosta suhde voi päättyä. Itseasiassa tässäkin on kyse enemmän oman puolison arvostamisesta kuin itse seksistä, joten arvostus ennen kaikkea!
4) Seksipartnereihin ei rakastuta, vaikka niihin kiinnytäänkin. Eteenkin jos sama rakastajatar/rakastaja on pitkään käytössä. Mielestäni rakastuminen kertoo siitä, että siinä ykkösuhteessa ja parisuhteessa on muita ongelmia ja silloin se olisi syytä laittaa poikki.
Millaisia muita sääntöjä pitäisi vapaassasuhteessa, sen toimiakseen, olla olemassa, vai pitäisikö olla täysin vapaa, myös sääntöjen suhteen? Onko tilanteita jolloin vapaansuhteen sopimukset, vapaasta seksuaalisuudesta pitää katketa tai sääntöjä kiristää ja miksi?