vankila-isä..

Onko kenelläkään kokemusta/tuttavapiirissä ollut tilannetta, jossa lapsen ollessa pieni, isä on istunut vankilassa? Miten on arki sujunut vapautumisen jälkeen???Onko isä pystynyt "kunnostautumaan" ja olemaan hyvänä esimerkkinä lapselle?Tietysti meitä on moneen junaan, mutta olisi kiva kuulla edes jonkun perheen onnistuneen tämmöisessä tilanteessa..ja miten isä-lapsi suhteesta voi tulla läheinen jos isä ei ole ollut paikalla..

 

Tunnen työni puolesta vankilaisejä paljon ja eipä taida monestakaan olla kummoiseksi tueksi kotiväelle. Mutta poikkeuksiakin on, riippuu miten syvällä on rikoskierteessään.

Läheiseni on ollut vankilassa ennen lapsen saantia ja on mitä mainioin isä. Tämä on edellyttänyt tietysti irtautumista rikollispiireistä täysin.

Vankeinhoito tietysti tukee perheitä mahdollistamalla perhetapaamiset ja yhteydenpidon, mutta paljon varmasti riippuu siitä, miten tärkeäksi asiaksi vanki-isä itse yhteydenpidon säilyttämisen kokee. Monet isät häpeävät vankilassa oloaan eivätkä halua tavata lapsiaan linnassa. Myös äidit saattavat valehdella isän olevan "työkomennuksella", mutta kyllä se totuus jostain paljastuu. Parasta olisi mielestäni kun vankilassaoloa ei hävettäisi vaan siitä juteltaisiin lasten kanssa avoimesti.

 

on kokemusta tuoreessa muistissa...täytyy sanoa,että se on ihan henkilön omasta luonteesta kiinni mitä tapahtuu...meidän kohdalla isä oli surullinen,kun ei saanut nähdä poikansa oppivan konttamaan jne.ensi juttuja ja perhe oli tärkeä perhetapaamisineen vankilassa oloaikana,mutta vapaaksi päästyään pikku hiljaa unohtui koko perhe taas ja tärkeemmäksi muodostui kaverit ja perheen ulkopuolinen elämä,että tässä sitä nyt ollaan eroamassa 5.lapsi tulossa,eikä hyvin mene.vapaalla ollut vähän yli puoli vuotta...

 

Meillä äiti vankilassa