Vanhempien "oikeus" lapsiin erotilanteessa

[KaiteXX]

[QUOTE="iiris";23358380]Kun on kyse vauvasta niin tottahelvetissä voidaan "suosia" äitiä, kyse on biologiasta ja normaalista kehityksestä, ei siitä, että naiset olisivat arvokkaampia tai tärkeämpiä yhteiskunnan jäseniä.

Säännölliset tapaamiset ovat tottakai tärkeitä, kukaan ei sitä ole kiistänyt. Nyt puhuttiin kahden yön erosta ensisijaiseen hoitajaan. Säännöllisiä tapaamisia voi olla ilman viikonloppuyökyliä. Yökyläilyjen aika tulee myöhemmin.[/QUOTE]

Yleensä vauvalla on kaksi ensisijaista hoitajaa jos elää ydinperheessä. Ja ihan typerää puhua yökyläilystä jos kyse vauvan omista vanhemmista. Siinä eilisessä (?) ketjussa kävi kyllä sitten ilmi että isä ehkä ei ollut niin paljon ollut mukana ollut vauvan hoidossa. Mutta ei voi yleistää että äiti olisi jotenkin ensisijaisempi vauvalle.

 

["iiris"]

Yleensä vauvalla on kaksi ensisijaista hoitajaa jos elää ydinperheessä. Ja ihan typerää puhua yökyläilystä jos kyse vauvan omista vanhemmista. Siinä eilisessä (?) ketjussa kävi kyllä sitten ilmi että isä ehkä ei ollut niin paljon ollut mukana ollut vauvan hoidossa. Mutta ei voi yleistää että äiti olisi jotenkin ensisijaisempi vauvalle.

Minä suuresti toivon, että on. Niin sen pitäisikin olla. Onko sulta kenties jääny muutama bilsan tunti välistä? Ootko missannu, että nainen on raskaana, imettää yms? Meinaatko, ettei äidin ja lapsen suhde olisi miljoonien vuosien aikana muovannut perimääkin siten, että symbioosivaihe on lapsen kehitykselle tärkeä? Olisi se aika hassua, että sadan miljoonan vuoden evoluutio mitätöityisi sillä, että KaiteXX tykkää tasapäistämisestä ja katsoo, että tasa-arvo tarkoittaa tasan samanlaisuutta, ei mitään sukupuolten välisiä eroja.

Usko nyt, tämä asia ei liity mitenkään sinun toiveisiisi tasa-arvosta. Nyt on kyse biologiasta.

 

[...]

nää on tälläsiä ikuisuus kysymyksiä johon on yhtä monta mielipidettä kun on vastaajaakin. mun mielipide on se että lapsi (oli minkä ikänen hyvänsä ja nyt en mieti sitä että lasta imetetään se on sitte tietenkin asia erikseen.) voi viettää öitä isänsä kanssa vaikka joka toinen vkloppu yhen yön. koska ihan samalla tavalla isä on lapsen huoltaja kuin äitikin. todella moni lapsi viettää joka vkloppu yönsä ihan vieraitten ihmisten kanssa koska vanhemmat eivät välitä lapsistaan tarpeeksi. niin lapselle ei voi olla pahaksi se että on oman isänsä kanssa öitä.

mutta tämä vain mun mielipide. ja jos mulla ero tulis niin toimisin näin.

 

[KaiteXX]

[QUOTE="iiris";23358452]Minä suuresti toivon, että on. Niin sen pitäisikin olla. Onko sulta kenties jääny muutama bilsan tunti välistä? Ootko missannu, että nainen on raskaana, imettää yms? Meinaatko, ettei äidin ja lapsen suhde olisi miljoonien vuosien aikana muovannut perimääkin siten, että symbioosivaihe on lapsen kehitykselle tärkeä? Olisi se aika hassua, että sadan miljoonan vuoden evoluutio mitätöityisi sillä, että KaiteXX tykkää tasapäistämisestä ja katsoo, että tasa-arvo tarkoittaa tasan samanlaisuutta, ei mitään sukupuolten välisiä eroja.

Usko nyt, tämä asia ei liity mitenkään sinun toiveisiisi tasa-arvosta. Nyt on kyse biologiasta.[/QUOTE]

Raskaus ei liity asiaan, yhtä lailla se sikiö kuulee isukin ääntä. Imetys on vain pieni osa vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja kaikki eivät edes imetä. Jos vauva elää ensimmäinen elinvuosi isän ja äidin kanssa jotka vuorotellen/hoitavat häntä niin vauva tarvitsee yhtälailla isäänsä kuin äitiään. Sen takia ei pidä lähteä erottamaan vauvaa isästä ja höpisemään jostain kyläilyistä. Parasta olisi lykätä eroa edes vuodella että saadaan helpompi tapaamiskuvio. Mutta ei siis mitään kahden viikon putkia erossa ensisijaisesta hoitajasta.

 

[Chala]

On saanut 7kk vauva olla todellakin aivan hiton läheinen isänsä kanssa että eron jälkeen voisi kuvitella viikonlopuksi vauvan menevän tämän luokse varsinkin jos välissä tulee pidempää taukoa etteivät näe. Vaikka se tuttu ihminen onkin, uusi vieras paikka, uudet kuviot, se ensisijaisen hoitajan puuttuminen, ne ovat hiton isoja asioita noin pienelle.

Meidän 1v on elänyt hyvinkin tiiviisti myös isänsä kanssa, ovat olleet yhdessä joka päivä, isä on hoitanut häntä siinä missä minäkin jne., silti piipero on niin äidin tyttö että jos joutuisi viikonlopuksi isänsä kanssa johonkin olisi se varmasti ainakin alkuun ihan älytöntä huutoa. Välillä vähän väsyttävää mutta toivottavasti pian ohimenevä vaihe.. Taaperolla taas ei tulisi ikävä mua, isäänsä vain

Mutta ihan tosissaan, mun mielestä jokaisessa erotilanteessa pitäisi ehdottomasti punnita lapsen etua ajatellen tapaamiset. Ei vanhempien itsekkyyden tai katumuksen siitä ettei ole ollut ennen eroa lapsen elämässä tarpeeksi, vaan lapsen. Noin pieni ihminen on hyvin todennäköisesti kiintynyt todella voimakkaasti yhteen ihmiseen ja ikuisuuden mittainen poissaolo hänen luotaan (siis vauvalle ikuisuus) ei varmasti ole kovin positiivinen kokemus : /

 

["iiris"]

Raskaus ei liity asiaan, yhtä lailla se sikiö kuulee isukin ääntä. Imetys on vain pieni osa vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja kaikki eivät edes imetä. Jos vauva elää ensimmäinen elinvuosi isän ja äidin kanssa jotka vuorotellen/hoitavat häntä niin vauva tarvitsee yhtälailla isäänsä kuin äitiään. Sen takia ei pidä lähteä erottamaan vauvaa isästä ja höpisemään jostain kyläilyistä. Parasta olisi lykätä eroa edes vuodella että saadaan helpompi tapaamiskuvio. Mutta ei siis mitään kahden viikon putkia erossa ensisijaisesta hoitajasta.

Puutteelliset bilsantietosi paistavat taas läpi.

Kyllä, raskaudella ja imetyksellä on suuri vaikutus äidin ja lapsen suhteeseen. Vai meinaatko, että jos saisit sijaissynnyttäjän kautta oman biolapsen syliisi niin tuntemukset olisivat samat kuin jos itse olisit ollut raskaana ja synnyttänyt? Tottakai siihenkin lapseen muodostuu side, mutta jos olet juuri synnyttänyt, on se side jo siinä. Vauva osaa vastasyntyneenä jo tunnistaa äitinsä, ei pelkästään äänen vaan myös hajun perusteella. Äidin hormonitoiminta taas käy aika rajua muutosta läpi raskauden, synnytyksen ja imetyksen myötä. Tämä kaikki vaikuttaa hänen toimintaansa äitinä, hänen ja lapsen suhteeseen. Vanhempi-lapsi suhde on aivokemiaa, raskaus (ja imetys) antavat siihen aika hyvän startin hormonihuippuineen.

Voit olla idiootti ja väittää, ettei sata miljoonaa vuotta evolutioota ole lainkaan vaikuttanut yhtikäs mihinkään ihmisen kehityksessä. Mutta se olisi aika typerää. Hyväksyisit jo, että miehet ovat miehiä, naiset naisia. Äidit äitejä, isät isiä. Pienen vauvan ei tulisi erossa joutua olemaan kummastakaan erossa pitkiä aikoja, mutta vauvan perusturvallisuudentunteen jatkuvuuden takaamiseksi olisi ensiksi turvattava suhde ensisijaiseen hoitajaan eli äitiin. Äiti on se, joka on ollut lapsen elämässä jo hedelmöittymisestä asti, ja sen jälkeen äiti on ollut äitiyslomalla ja usein myös vanhempainvapaalla.

Tämä EI tarkoita, että isä olisi mitätön, tarpeeton tai ettei lapsen pitäisi isäänsä nähdä. Isän tulisi olla aktiivisesti mukana kuvioissa ja äidin tukea tätä suhdetta antamalla heille sitä tilaa, ollen kuitenkin vauvansa saatavilla. Noin pienelle vauvalle olisi tärkeää, että hän näkisi isää useamman kerran viikossa, muuten hän vieraantuu isästään. Suhde isäänkin tulee vahvemmaksi jos edetään lapsen tahdissa, eikä suotta ruveta rikkomaan lasta pitkillä eroilla ensisijaiseen hoitajaansa.

 

[KatieXX]

Jaa, ei minulla ole ollut mitään suhdetta vauvaan kun vauva on syntynyt. Se suhde muodostuu sitten pikkuhiljaa satojen vaipanvaihtojen, syöttämisen jne jälkeen. En tiedä minkälainen suhde olisi muodostunut jos synnytyslaitoksella olisi todettu että saan tulla useamman kerron viikossa katsomaan vauvaa muitten ihmisten läsnäollessa ja sitten kun lapsi on muutaman vuoden voi olla että lapsi saa tulla luokseni yökylään. Epäilen kyllä että suhde lapseen jäisi aika ohueksi.

Jos ero tulee kun lapsi on 7 kk niin vauva on viettänyt suurin osa ajasta isänsä (ja toki äidinkin) kanssa. Ottaen huomioon että isä on isyysvapaalla, nukkuu jokainen yö vauvansa kanssa jne. Mutta sitten hän onkin vieras henkilö jonka tehtävä on vähän tapailla lasta muutamia tunteja silloin, tällöin. Pitääpi nyt ruveta valistamaan neuvoloissa/synnytyslaitoksessa missä noita isejä näyttää pyörivän että ovat ihan turhan takia siellä, riittää että kerran kuukaudessa käy tunniksi katsomassa lasta Mieluten vaikka toisessa huoneessa lasiseinän läpi ettei vaan vauva kuvittelee että tuo henkilö olisi jotenkin tärkeä hänelle.

 

["jäärä"]

Jaa, ei minulla ole ollut mitään suhdetta vauvaan kun vauva on syntynyt. Se suhde muodostuu sitten pikkuhiljaa satojen vaipanvaihtojen, syöttämisen jne jälkeen. En tiedä minkälainen suhde olisi muodostunut jos synnytyslaitoksella olisi todettu että saan tulla useamman kerron viikossa katsomaan vauvaa muitten ihmisten läsnäollessa ja sitten kun lapsi on muutaman vuoden voi olla että lapsi saa tulla luokseni yökylään. Epäilen kyllä että suhde lapseen jäisi aika ohueksi.

Jos ero tulee kun lapsi on 7 kk niin vauva on viettänyt suurin osa ajasta isänsä (ja toki äidinkin) kanssa. Ottaen huomioon että isä on isyysvapaalla, nukkuu jokainen yö vauvansa kanssa jne. Mutta sitten hän onkin vieras henkilö jonka tehtävä on vähän tapailla lasta muutamia tunteja silloin, tällöin. Pitääpi nyt ruveta valistamaan neuvoloissa/synnytyslaitoksessa missä noita isejä näyttää pyörivän että ovat ihan turhan takia siellä, riittää että kerran kuukaudessa käy tunniksi katsomassa lasta Mieluten vaikka toisessa huoneessa lasiseinän läpi ettei vaan vauva kuvittelee että tuo henkilö olisi jotenkin tärkeä hänelle.

Sun silmät ei varmaan aukea kuin oman kokemuksen kautta. Tuskin ehkä sittenkään.