Vanhempien luona asuvia?

Asuuko kukaan lapsensa kanssa vanhempiensa luona? Asuuko myös poikaystävä siellä vai onko hän kuvioissa ollenkaan? Miten on toiminut? Miten jaatte vastuun lapsesta saman katon alla...auttavatko vanhemmat paljon?

 

Tiedättekö hyvät nuoret vanhemmat, itsekkin olen nuori äiti olen nyt 22 vuotias 2 vuotiaan pojan äiti, mutta olin vielä 19 kun sain poikani.
se on tosi, että suurin osa morkkausjutuista ja syytöksistä nuoria vanhempia kohtaan on oikeasti vääriä, mutta on myös näitä joihin ehkä on aihetta, ja yksi asia on juuri mikä minua tympäsee niin tämä vanhempien luona asuminen.

minä tiedän kaksi naista jotka saivat 17 vuotiaana lapsensa. toinen vietti kaksi vuotta vanhempiensa luona, ja toinen lapsen ollessa jo neljä viettää edelleen!
itse en voinut kuvitellakaan jääväni kotiin saatuani tiedon perheenlisäyksestä, mielestäni se olisi naurettavaa ja erittäin vastuutonta (tämä siis minun mielipide, ja vain minun).
on se nyt hieman outoa, että jos on niin aikuinen ja valmis sänkyyn, niin kyllähän sitä pitäisi olla sen verran aikuinen ja kantaa vastuunsa omista teoistansa.

vaikka ne teidän onnelliset isät ja äidit ei sitä näytäkkään sinulle, mutta luulen että heilläkin jossakin vaiheessa käy häpeä mielessään, kertoessaan heidän 17 vuotiaasta tiinasta sukulaisillensa. "noh, meidän tiinahan se sai lapsen, asuu täällä kotona meidän luona, eipä tässä jatkosta tiedetä"...

tämä nyt ei ollut laaja morkkaus teinivanhempien tekemisiä kohtaan, mutta juuri tämäkin asia on se, miksi meitä nuoria morkataan, kun eivät ota vastuuta itsestään, eikä lapsestaan.
joo-o tiedän että se on vaikeaa päästä alkuun ja jaloilleen, ja varmasti niistä vanhemmista paljo hyötyä onkin, mutta kyllähän asioita kannattaisi sumblia hieman etukäteen, yleensäkkin että pärjääkö omillaan.

minua myös itseä tympäsee sen takia nämä kotona asuvat, koska me muut yritämme painaa töitä, että rahat saa kokoon, niin samaan aikaan nämä kotona asuvat miettivä että kävisikö ostamassa vaatteita 200 eurolla, vai lähtisikö kenties bailaamaan. niin onhan sitä rahaa, kun sitä ei mene kuin vaippapakettiin ja ruokaan (jos sitäkään itse joutuu kustantamaan).

anteeksi jos tuotin jollekkin kirjoituksellani mielipahaa, mutta tämä on vain minun mielipide, ja tästä ei todellakaan tarvi vetää heti herneitä nokkaansa ja alkaa veetä laukomaan

hyvää kevättä kaikille!

 

kun minä asun vanhempieni luona, minä maksoin heille.

 

kun minä asun vanhempieni luona, minä maksoin heille.

 

Minusta asia ei ole ihan kuten Ärsyyntynyt sen näkee... Itse täytän tänä vuonna 20 ja odotan esikoistani. Asun avomieheni kanssa ja olemme asuneet yhdessä melkein 2 vuotta. Asiat on oikein mallillaan eikä vielä kukaan tuttavistani tai sukulaisistani ole sanoneet että "miten te nyt pärjäätte? miksi noin nuorena jo lapsia teette?" osasyy varmaan juuri se että asumme omillamme ja kaikki tietävät kuinka tosissaan olemme ja ovat valmiita auttamaan.

Kuitenkin, se että aloittaja asuu vanhempiensa luona ei MINUSTA ole paha asia! Oma äitinikin ehdotti kun sai tietää että olen raskaana, että muuttaisimme asumaan hänen lähelleen että voisi olla minulle avuksi enemmän ym. Emme aijo muuttaa mutta minusta oli ihanaa että hän pyysi. Tämän kerroin siksi että monen vanhemmat OIKEASTI haluavat olla avuksi niin paljon kuin pystyvät ja siksi ehkä juuri tahtovat että heidän lapsensä ja lapsenlapsensa asuvan luonaan. Jos tilaa kerta on niin mikäs siinä...

Ehkä se vähentää nuoren äidin vastuuta lapsesta hieman koska melkein koko ajan on joku joka voi lapsesta huolehtia mutta ei se suinkaan poista sitä! Paljon riippuu tietysti ihmisestä mutta jos ap ei ole mikään bilehirmu/juo rahojaan niin miksei asuisi vanhempiensa luona? Vuokrarahat voi esim säästää että pääsee jossakin vaiheessa muuttamaan pois? Sitä en tosiaan itsekään ymmärrä jos asuu kotona, on nuori äiti ja jättää vastuun lapsesta kokonaan omille vanhemmilleen. Se ei käy päinsä! Mutta Ärsyyntynyt yleisti vähän liikaa että kaikki nuoret äidit jotka asuvat kotonaan eivät huolehdi lapsistaan yhtään. En usko että asia on näin!

Kyllä joitain voi ärsyttää kun toiset voivat asua kotonaan eikä tarvitse niinkään raha-asioista huolehtia ym mutta ei siitä voi niille kotona asuville alkaa aukomaan! Se on heille etuoikeus mihin jokaisella ei ole mahdollisuutta. Pelkästään se että asuu lapsensa kanssa kotona EI tee kenestäkään huonoa äitiä!! Jos kyseinen ihminen on huono äiti niin se johtuu kyllä sitten ihan muusta kuin kotona asumisesta!

Tämä oli sitten vain MINUN mielipide! Mitäs muut ovat mieltä?

 

Meidän esikoisen synnyttyä me asuimme miehen ja lapsen kanssa hänen isänsä omakotitalossa missä siis myös tämä isä/pappa asui. Asuimme siellä vuoden verran. Enkä tiedä että oliko se nyt niin helpompaa asua vanhemman luona kun omillaan. Jotenkin tuntui että ei aina ollut tarpeeksi "yksityisyyttä" kun siellä kuitenkin asui muitakin kun lapsi ja mies. Päivät olin melkein aina lapsen kanssa yksin kun isä ja pappa olivat töissä/koulussa ja sitten isä lähti vielä armeijaan,joten häntäkään ei nähnyt ihan joka päivä. Ja en tuntenut sieltä ketään missä asuttiin,ja kaikki kaverit asuivat sen verran kaukana ettei ne käyneet juuri koskaan. Minusta kuitenkin oli upeata,että pappa otti meidät luokseen asumaan ensimmäiseksi vuodeksi,varsinkin juuri sen vuoksi että olin paljon yksin. Sai toisinaan käydä rauhassa lenkillä ym,jos isä ei ollut paikalla. Ja kyllä me paljon myös omia juttuja maksettiin,vaikka pappa apuna rahallisesti myös oli. Kukin ajattelee tavallaan. Toisen lapsen synnyttyä oli kuitenkin kiva tulla ihan omaan kotiin,eikä vanhempien luokse.

 

ei kai siinä nyt mitään hävettävää ole jos kolme sukupolvea asuu saman katon alla!!?? ennen vanhaankin se oli hyvin yleistä.. ei se nyt aina tarkoita sitä että lapsen vanhemmat ei olisi vastuullisia tai pärjäisi omillaan!! ja vaikka tarkoittaisikin niin mitä sitten?? jos kerran kuitenkin on joku joka haluaa auttaa ja tarjota asunnon! toiset taas haluaa muuten vaan asua lähellä vanhempiaan ilman sen kummempaa syytä.. meillä on lasten molempiin mummuloihin noin tunnin ajomatka ja kyllä usein ajattelee että olis kiva jos asuttais lähempänä heitä.. vaikka itse olen kyllä sellainen ihminen että en voisi kuvitella asuvani äidin helmoissa enää ja siksi olenkin jo 15 vuotiaana muuttanut omilleni ja pärjännyt hyvin ja vanhempiini on silti hyvät ja läheiset välit.. mutta kun meitä on niiin monen junaan

 

Olen yli kahdenkymmenen enkä asu enää kotona ja minulla on lapsia ja mies mutta kuvitellaanpa näin että silloin kun asuin vielä kotona ja jos olisin tullut raskaaksi vaikka jonkun yhden illan jutun kanssa niin todellakin kaikki apu on tärkeää ja sitä kuuluu myös osata ottaa vastaan että ainakin vauvan alku ajat olisin asunut kotona ja saanut varmasti niin henkistä kuin fyysistäkin apua äidiksi tulemisessa ja lapsosen hoidossa.Tärkeintä on että äidin ja lapsen on hyvä olla.

 

Itse muutin myös 15-vuotiaana pois vanhempien luota ja nyt esikoista odottaessani en todellakaan voisi kuvitella asuvani vanhempien luona lapsen synnyttyä. Kysyn vaan, miksi asutte vanhempien luona kun lapsi on syntynyt? Eikö teistä kenellekään tule pientäkään näyttämisen halua että kyllä me pärjätään? Ajatelkaa nyt hei vanhempiannekin, ovat tehneet jo työnsä ja lapsensa hoitaneet, miksi jäätte saman katon alle? Kyllähän te sitä apua saatte muutenkin jos he ovat halukkaita auttamaan, ainahan pääsette mummolaan kylään ja varmaan mielellään joskus hoitoonkin ottaisivat lapsen. Jos kerran olette niin aikuisia että lapsen hankitte, niin miksette ole tarpeeksi aikuisia asumaan niinkuin normaalit perheet? Ja kyllä itsekin tiedän sellaisia nuoria joiden vanhemmat toivovat lapsen vauvoineen asuvan yhä saman katon alla, koska eihän heitä VOI PÄÄSTÄÄ omilleen! Tuon ymmärrän aivan täysin koska jokainen äiti tuntee lapsensa parhaiten, ja tietää jos tämä vauvan saadessaan on vielä aivan lapsen itsekin. Kuitenkin, eikö se lähtökohta ole että aina mahdollisuuksien mukaan jokainen hoitaa itse lapsensa eikä laita vastuuta omille vanhemmilleen?
En tarkoittanut pahoittaa kenenkään mieltä, vaan ainoastaan esittää mielenkiinnosta kysymyksiä ja näkökantoja.
Voimia kaikille nuorille äideille odotukseen ja vanhemmuuteen :hug:

 

jos niitä muksuja tehdään ni sillon pitäs kyl olla jo itse niin aikuinen että pärjää..joo ja se oli ennen vanhaan kun koko hela suku asui samankaton alla..kyl mua hävettäis, et moi mä asun mun mutsilla ja mul on lapsi ja ukko täällä...eka pitää olla varaa elättämään itsensä ja sitten sitä jälkikasvua, mikä siinä on että ei mene päähän? ai laiskuus kun ei jaksa tehä töitä on helpompaa olla himassa ku mami tekee ruuan mulle ja mun äpärälle? entäs kun niitä vanhempia ei enää ole? hui huomaatkin katuvasi, et oishan sen ammatin voinu hankkia ni saisin töitä....nooh menempä sossun luukulle!!! hävetkää!!!!!!!!!!!!!!