vanhempien hoitaminen kotona

[Criminal Mind]

[QUOTE="hoitaja";24068390]edelleen olen utelias tietämään miten se sun isäs "hoiti" sitä äitiään kun kotihoito kuitenkin kävi tekemässä kaiken syöttämisestä lähtien[/QUOTE]

No onhan sekin hoitoa että on läsnä! Ja että ei tarvitse laitokseen lähteä. Tähän nykyään tähdätään, kotihoitoa hautaan asti ja laitospaikkoja vähennetään. Syöpäpotilaan hoitoon ei kaikilla "maallikoilla" ole valmiuksia joten eipäs arvostella kun ei tiedetä koko tilannetta.

 

[Aamuäree]

:wave:

 

["Realisti"]

Minusta tuntuu, ettei kaikilla tässä ketjussa ole käsitystä siitä, kuinka homma nyky-Suomessa menee. Minun isäni ei olisi ikinä halunnut omaishoitajaksi, mutta sellainen hänestä tuli, koska hän oli äitini omainen.

Te, jotka ette ole valmiita hoitamaan vanhempianne/appivanhempianne kotona, suosittelisin että aloitatte heti säästämisen yksityistä hoitopaikkaa varten. Ikävä kyllä kaikilla paikkakunnilla sellaisia ei saa rahallakaan.

 

[Foortti harmaana]

En hoitaisi tuollaista 24/7.
Voisin käydä vaikka päivittäin katsomassa, että pärjää, MUTTA en mitään vaippoja yms kylvettämisiä!
(Olen ollut vanhaikodissa, en kestä ko. hommaa)

Anoppi asuu seinän takana syytingillä, mutta en sitäkään hoitaisin tuolleen.
Jos ei kotonaan pärjää tässä silmän alla, niin sitten muualle.
(Ikää sillä 74v, mun vanhemmat on vielä työelämässä)

Esim Espanjassahan on ihan eri meininkin sukulaisten hoitamisessa, niitä hoidetaan sairaalassakin ja sairastukaapas esim Afrikassa yksin, siellä ei hoitajat hoida vessahommia, syöttämisiä, sairaalasta ei saa edes ruokaa vaan sukulaiset tuo!

 

[Pampas]

[QUOTE="Realisti";24068811]Minusta tuntuu, ettei kaikilla tässä ketjussa ole käsitystä siitä, kuinka homma nyky-Suomessa menee. Minun isäni ei olisi ikinä halunnut omaishoitajaksi, mutta sellainen hänestä tuli, koska hän oli äitini omainen.

Te, jotka ette ole valmiita hoitamaan vanhempianne/appivanhempianne kotona, suosittelisin että aloitatte heti säästämisen yksityistä hoitopaikkaa varten. Ikävä kyllä kaikilla paikkakunnilla sellaisia ei saa rahallakaan.[/QUOTE]

Puoliso on eri asia kuin omat vanhemmat tai appivanhemmat. Meille ei appivanhemmat ihan Hollannista asti tulisi, omat vanhempani saattavat alkaa tarvita apua jo 10v kuluessa. Avun antaminen on eri asia kuin 24/7 hoito.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24066143]Toisaalta jos joku sairastuisi syöpään ja sanotaan, että elinkuukausia olisi jäljellä vaikkapa kolme niin parhaani tekisin jottai rakkaani voisi asua kotonaan jos siihen mahdollisuudet suinkin olisi.[/QUOTE]

Mä otin töistä vuorotteluvapaata ja saattohoidin isääni 5 kk kotona, viimeiset 4 vrk oli osastohoidossa kun elimistö alkoi lopulta pettää ja kivut yltyivät. Päivääkään en ole kotiin jäämistä katunut, enkä vaihtaisi kokemusta pois mistään hinnasta.

 

["vieras"]

[QUOTE="Realisti";24068811]Minusta tuntuu, ettei kaikilla tässä ketjussa ole käsitystä siitä, kuinka homma nyky-Suomessa menee. Minun isäni ei olisi ikinä halunnut omaishoitajaksi, mutta sellainen hänestä tuli, koska hän oli äitini omainen.

Te, jotka ette ole valmiita hoitamaan vanhempianne/appivanhempianne kotona, suosittelisin että aloitatte heti säästämisen yksityistä hoitopaikkaa varten. Ikävä kyllä kaikilla paikkakunnilla sellaisia ei saa rahallakaan.[/QUOTE]

Yksityisissä hoitokodeissa voi harvemmin olla saattohoidossa, valitettavasti.

Minustakin tuntuu, että käsitykset eivät ole ihan realistisia. Ei kukaan tule kysymään, että alatkos puolisosi omaishoitajaksi vai laitetaanko laitospaikka. Potilas tulee kotiin ja laitospaikkaa harkitaan ehkä siinä vaiheessa kun dementikko on harhaillut kymmenennen kerran yöllä pakkasessa.

Samoin omien vanhempien kanssa moni joutuu kuitenkin auttajan rooliin kun huomaa, miten huonolla tolalla hoito kotona on. Eikä se laitoskaan onnela ole, päinvastoin.

 

[twh]

Hoidan miestäni kotona. Sai aivoverenvuodon 67-vuotiaana. Lähimuisti meni. Katetri on koko ajan.Vaipat vaihdan. Ruoat teen.lääkkeet haen ja jaan dosettiin. Kylvettäjät käyvät 1xviikossa. Nostan mieheni pyörätuoliin.ja vien ulos.voimme kulkea invataxilla 18 matkaa kuukaudessa kaupungin piikkiin. Olemme olleet yhdessä 22 vuotta. Jos joku olisi kysynyt vuosi sitten,hoitaisinko miestäni vastaus olisi ollut en pysty,en jaksa. Nyt kun tilanne on päällä,mieli muuttuu. Mieheni on mulle tosi tärkeä,kuin toinen puolisko. En murehdi huomista.Vain tämä päivä on tärkeä.