vanhempien hoitaminen kotona

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kampanisu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ottaisi hoidettavakseni.

Voisin kyllä suostua jonkinlaiseen yhteisasumiseen sellaisen läheisen vanhuksen kanssa, joka vielä olisi omatoiminen, mutta joka tarvitsisi joko jonkinlaista päivittäistä apua tai sitten vain sitä yhteisasumisen"turvaa".

Tämän kanssa samaa mieltä. Sit kun on siinä kunnossa että ei voi yksin jättää kotiin, niin en pysty hoitamaan. Mulla on kuitenkin lisäksi pienet lapset ja työ joka vaatii poissaoloa kotoa/ päivystämistä ja yövalvomista.
 
Huomauttaisin tähän vielä että vanhus voi olla jopa 10-15 vuotta siinä kunnossa että käyttää vaippoja, ei pääse itse sängystä eli on täysin syötettävä, pestävä, puettava jne.

Mieheni mummo on ollut tässä kunnossa sairaalassa jo todella pitkään. Silloin kun halvaantui, läheiset luulivat että diabeteksen jne sairauksien kanssa ei pitkään mene että mummo nukkuu pois. Miten väärässä olivatkaan! Olisi ihan eri asia hoitaa jotakin sukulaista muutama kuukausi kuin kymmeniä vuosia.

Nyt kirjoitan ihan kamalaa tekstiä, mutta ihmettelen sitä kenen etu on se että vanhuksia pelastetaan kuoleman rajalta elämään kasviksina sairaalassa. Tuokaan mummo ei kuule, ei pysty juuri puhumaan, ei syö itse, käyttää vaippoja ja nukkuu suurimman osan vuorokaudesta. Itse olen ollut muutaman kuukauden sairaalassa vuodelevossa ja se oli minusta kertakaikkisen kamalaa, vaikka kyse oli vain parin kuukauden ajanjaksosta jonka tiesin päättyvän samalla kun raskautenikin.

Onko se ihmisarvoista elämää? Lääkitäänkö ja hoidetaanko vanhuksia tässä mielessä jo jossain kohdalla liian hyvin, että pitkitetään elämää vain sen pituuden vuoksi, katsomatta yhtään sitä onko näissä vuosissa yhtään elämää?

En kannata eutanasiaa mutta ihmettelen sitä miksi halvaantunut vanhus useita kertoja elvytetään vielä sieltä kuoleman rajalta takaisin sänkyynsä makaamaan????
 
[QUOTE="vieras";24067711]Huomauttaisin tähän vielä että vanhus voi olla jopa 10-15 vuotta siinä kunnossa että käyttää vaippoja, ei pääse itse sängystä eli on täysin syötettävä, pestävä, puettava jne.

Mieheni mummo on ollut tässä kunnossa sairaalassa jo todella pitkään. Silloin kun halvaantui, läheiset luulivat että diabeteksen jne sairauksien kanssa ei pitkään mene että mummo nukkuu pois. Miten väärässä olivatkaan! Olisi ihan eri asia hoitaa jotakin sukulaista muutama kuukausi kuin kymmeniä vuosia.

Nyt kirjoitan ihan kamalaa tekstiä, mutta ihmettelen sitä kenen etu on se että vanhuksia pelastetaan kuoleman rajalta elämään kasviksina sairaalassa. Tuokaan mummo ei kuule, ei pysty juuri puhumaan, ei syö itse, käyttää vaippoja ja nukkuu suurimman osan vuorokaudesta. Itse olen ollut muutaman kuukauden sairaalassa vuodelevossa ja se oli minusta kertakaikkisen kamalaa, vaikka kyse oli vain parin kuukauden ajanjaksosta jonka tiesin päättyvän samalla kun raskautenikin.

Onko se ihmisarvoista elämää? Lääkitäänkö ja hoidetaanko vanhuksia tässä mielessä jo jossain kohdalla liian hyvin, että pitkitetään elämää vain sen pituuden vuoksi, katsomatta yhtään sitä onko näissä vuosissa yhtään elämää?

En kannata eutanasiaa mutta ihmettelen sitä miksi halvaantunut vanhus useita kertoja elvytetään vielä sieltä kuoleman rajalta takaisin sänkyynsä makaamaan????[/QUOTE]

Musta se on ainakin helvetin väärin. Kehitysmaiden lapset kuolevat jotta meidän 100-vuotiaat saa niitä koneita, joiden varassa pötkötellä. Kyllä se että jollain on liikaa, on aina joltain pois. Ja suuret ikäluokat on hieman liikaa sijoittaneet yhteiskunnan varoja vanhusten pötköttelyyn vihanneksena.

Se on tärkeämpää kuin esim. lasten ravinto.
 
Miehen vanhempien kohdalla joutuisin kyllä pohtimaan asiaa...

Omat vanhempani ottaisin meille ja hoitaisin ilman muuta, ei tarttis edes miettiä. Kumpikaan niistä tosin tuskin suostuisi "taakakseni". Mutta jos se tilanne joskus tulee eteen, niin yritän sen myös puhua niin, että meille eikä mihinkään laitokseen.
 
Isä on jo kuollut, mutta koskaan en olisi häntä hoitanut. Sen verran pirullinen oli minua kohtaan, kun olin lapsi ja nuori.

Äiti on elossa, enkä hoitaisi häntäkään. Ei koskaan välittänyt pätkääkään minusta, vaan suosi avoimesti kahta vanhempaa veljeäni. He hoitakoon äidin.
 
En haluaisi minun enkä miehen vanhempia hoitaa kotona. Vuodepotilaan hoitajaksi minusta ei yksinkertaisesti ole, en osaa olla luontevasti sairaiden ihmisten lähellä ja minua inhottaisi pestä tai syöttää aikuista ihmistä.

Olisi ihannetilanne, jos vanhukset asuisivat lähellä (alle 50km) niin että heitä voisi käydä usein katsomassa, ja itsellä olisi varaa palkata heille kotiin hoitajia. Voisin kyllä käydä siivoamassa ja laittamassa tai viemässä ruokaa ja käydä olemassa toisen seurana, viedä pyörätuolissa istuvaa ulos jne. mutta en haluaisi olla vastuussa mistään lääkkeistä, pistoksista, vaipanvaihdoista tai pesemisistä.

Olen asunut mieheni vanhempien kanssa ja nykyään asutaan naapureina, ja kovasti tehdään töitä sen eteen, että voitaisiin muuttaa vähän kauemmaksi, omaan rauhaan. Ihan tämänkään kokemuksen takia en halua kummankaan meidän vanhempia meille ikinä asumaan, ellei kyse ole jostain ihan lyhyestä ajasta ja väliaikaisesta tarpeesta. Meidän avioliitto on joutunut aika pahasti koetukselle kun emihen vanhemmat ovat liian lähellä. Samassa talossa asuva vuodepotilas on tietysti varmaan hieman eri juttu, mutta vanhus voi kyllä vielä pystyä häärimään pitkin taloa ja määräilemään vaikka olisikin siinä kunnossa, ettei enää pärjää yksin asuen.

Haluan silti tehdä parhaani, että vanhuksilla olisi hyvä olla, ja toivottavasti elämäntilanne on sitten joskus sellainen, että olisi mahdollista auttaa ja olla tukena mahdollisimman paljon.
 
Tällähetkellä ei resurssit riittäisi yhteenkään mummoon tai pappaan. Joskus voisi olla aikaakin ja mahdollisuus omaishoitajaksi, mutta mun vanhemmat ovat itse sanoneet, että haluavat mielummin hoivakotiin, kuin lapsiensa luo hoidettavaksin, joten en ole sitä vaihtoehtoa ajatellut sen enempää.
 
Moi!
Tuohon on monesti ihan rahakysymys, tuki on olematonta mitä siitä saa. Jos saisin lähellekään samaa kun töissä niin voisin hoitaakin. Jos/kun tuki on pari sataa kk (ja miten vaikuttaa tulevaan eläkkeeseen...) niin ei tod. mitään mahiksia.
Juuri ja juuri pystyy lapsia hoitamaan kotoan muutaman ekan vuoden...
 
Kyllä. Mutta sen pitäisi olla "kannattavaa" eli siitä tulis saaha palkka, mitä nykyään omaishoitajat ei kyllä saa :(


Näin on. Oman taloudellisen tilanteen täytyisi olla vakaa, ennenkuin pystyisi omaishoitajaksi jäämään. Ei olisi kiva, jos koti lähtisi alta, vain sen takia, että joutuu kotiin jäämään. Eli joku raja siihen toisen auttamiseenkin on.
 
Isäni hoiti oman äitinsä kotona loppuun asti. Asiaa helpotti se, että mummoni sairaus eteni nopeasti ja loppu tuli muutamassa kuukaudessa, samoin se, että he asuivat samassa talossa. Lisäksi kotisairaanhoitajat kävivät kolme kertaa päivässä ja kerran yöllä ja huolehtivat lääkkeistä, ravinnosta ja vaipanvaihdosta.

Koska loppu tuli nopeasti ja kotisairaanhoito huolehti rankimmista tehtävistä, kokemus ei ollut liian rasittava, ja nyt mummon kuoltua voimme kaikki iloita siitä että hän sai kuolla kotonaan poikansa läsnäollessa.

Vuosikausia kestävä dementia on tietysti eri asia.

Monista vastauksista muuten mielestäni paistaa se, että suomalainen perhekulttuuri on kylmä ja etäinen.
 
[QUOTE="vieras";24067711]

Onko se ihmisarvoista elämää? Lääkitäänkö ja hoidetaanko vanhuksia tässä mielessä jo jossain kohdalla liian hyvin, että pitkitetään elämää vain sen pituuden vuoksi, katsomatta yhtään sitä onko näissä vuosissa yhtään elämää?

En kannata eutanasiaa mutta ihmettelen sitä miksi halvaantunut vanhus useita kertoja elvytetään vielä sieltä kuoleman rajalta takaisin sänkyynsä makaamaan????[/QUOTE]


Totta turiset. Mutta on vaikea toisten päättää, missä raja kulkee. Minunkin mummo oli dementia potilaana useamman vuoden, kunnes tuli sellainen sairaus, jonka kohdalla oli omaisten aika päättää, pistetäänkö letkuihin vai ei. Hänen omaisensa päättivät olla pitkittämättä elämää. Mutta joskus voi olla, että tällaista piikkiä ei tule ja tosiaan, milloin se päätös pitäisi tehdä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tytär;24067978:
Isäni hoiti oman äitinsä kotona loppuun asti.
kotisairaanhoitajat kävivät kolme kertaa päivässä ja kerran yöllä ja huolehtivat lääkkeistä, ravinnosta ja vaipanvaihdosta.

Koska loppu tuli nopeasti ja kotisairaanhoito huolehti tehtävistä, kokemus ei ollut liian rasittava
niin mitä se sun isäs nyt sitte tekikään, paitsi keräs irtopinnat "minä hoidin äitin hautaan asti, ei tarvinnut asua laitoksessa..."
tommoset on just ärsyttäviä jeesustelijoita
terveisin hoitaja
 
Hoidan äitiäni kotona parhaillaan, sillä nyt on minun vuoroni hoitaa häntä. Tosin olen tunnustanut itselleni tosiasiat, eli äitini siirtyy hoitolaitokseen kun hoitaminen käy liian raskaaksi. Kyseessä on alzheimer.
 
Ilman muuta hoidan vanhempani ja luulen, että veljeni on samaa mieltä. Jos kyseessä karkaileva, itselleen vaarallinen dementikko, niin sitten pitää miettiä, mutta muuten hoidan varmasti!
 
Totta turiset. Mutta on vaikea toisten päättää, missä raja kulkee. Minunkin mummo oli dementia potilaana useamman vuoden, kunnes tuli sellainen sairaus, jonka kohdalla oli omaisten aika päättää, pistetäänkö letkuihin vai ei. Hänen omaisensa päättivät olla pitkittämättä elämää. Mutta joskus voi olla, että tällaista piikkiä ei tule ja tosiaan, milloin se päätös pitäisi tehdä?

Yleensä omaiset juuri vaativat elvytystä, vaikka vanhus itse toivoisi saavansa kuolla. On vaikea päästää irt rakkaasta. :(
 
[QUOTE="hoitaja";24068236]niin mitä se sun isäs nyt sitte tekikään, paitsi keräs irtopinnat "minä hoidin äitin hautaan asti, ei tarvinnut asua laitoksessa..."
tommoset on just ärsyttäviä jeesustelijoita
terveisin hoitaja[/QUOTE]

No lähinnä hain tällä sitä, että mahdollisuus, että syöpäpotilas voisi kuolla kotonaan, ei välttämättä ole omaisille työtä vuorotta vuosikaupalla. Meidän kokemuksemme asiasta oli myönteinen, vaikka tietysti on rankkaa ja vaikeaa nähdä itselleen rakas ihminen niin kuihtuneena terminaalivaiheessa.

Tuntuu siltä että paheksut sitä että kuntamme kotisairaanhoito hoiti mummoni perushoidon. Sehän on heidän työtään, ja heille maksetaan siitä palkka, ja he hoitivat sen työn todella kunnioittavasti, hyvin ja arvokkaasti. Jos todellakin olet itse hoitaja, sinulla on aika omituinen suhtautuminen hoidettavan omaisiin.

Ja kun sanoin, että suomalainen perhekulttuuri on minusta kylmää ja etäistä, viestisi todistaa sen: mummoni sai kuolla rauhallisesti kotonaan omaistensa läsnäollessa, ja sinä kutsut sitä irtopinnojen keräämiseksi ja jeesusteluksi.

Toivottavasti omille vanhemmilleni, kun heidän aikansa koittaa, ei osu sinun kaltaisiasi hoitajia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tytär;24068349:
No lähinnä hain tällä sitä, että mahdollisuus, että syöpäpotilas voisi kuolla kotonaan, ei välttämättä ole omaisille työtä vuorotta vuosikaupalla. Meidän kokemuksemme asiasta oli myönteinen, vaikka tietysti on rankkaa ja vaikeaa nähdä itselleen rakas ihminen niin kuihtuneena terminaalivaiheessa.

Tuntuu siltä että paheksut sitä että kuntamme kotisairaanhoito hoiti mummoni perushoidon. Sehän on heidän työtään, ja heille maksetaan siitä palkka, ja he hoitivat sen työn todella kunnioittavasti, hyvin ja arvokkaasti. Jos todellakin olet itse hoitaja, sinulla on aika omituinen suhtautuminen hoidettavan omaisiin.

Ja kun sanoin, että suomalainen perhekulttuuri on minusta kylmää ja etäistä, viestisi todistaa sen: mummoni sai kuolla rauhallisesti kotonaan omaistensa läsnäollessa, ja sinä kutsut sitä irtopinnojen keräämiseksi ja jeesusteluksi.

Toivottavasti omille vanhemmilleni, kun heidän aikansa koittaa, ei osu sinun kaltaisiasi hoitajia.

Älä nyt puhu potaskaa!

Ei sinun isäsi äitiään hoitanut vaan kotisairaanhoitajat. Sinun isäsi vain antoi äitinsä asua kotonaan viimeiset kuukaudet. Muut kylläkin hoitivat hänet. That´s it.

Älä nyt viitsi jeesustella! Jos isäsi kertoo hoitaneensa oman äitinsä kuolemaan asti, niin se on todellakin irtopinnojen keräämistä.
 
En työskentele ole hoitoalalla, joten mitään koulutusta vaativia hoitotoimia en pysty kotona tekemään. Sitten kun ne tulevat ajankohtaisiksi, niin jos palvelua ei saa ostettua kotiin, niin laitokseen on mentävä. Mutta sen aikaa, kun ihan maallikon avulla pärjätään, niin aion kyllä tehdä kaikkeni, että saan vanhempani hoidettua kotona.

Anopista en tiedä, kun hän asuu nyt aivan toisella puolella Suomea, mutta jos on valmis sieltä muuttamaan tänne, niin ilmanmuuta sama tarjous koskee häntäkin. Mun tukiverkot ja työ ja kaikki on täälä, joten täälä pysyn.

Meillä on suvun kesken kaikki auttanut toisiaan aina, kun apua tarvitaan, joten haluan ehdottomasti jatkaa samalla linjalla sitten, kun vanhustenhuolto tulee ajankohtaiseksi. Tällä hetkellä äitini ja tätini hoitavat mummuani kotona päivittäin, ja minä ja siskoni jne autellaan sen verran kun ehditään. Mun mielestä on ihanaa, kun sukulaiset on tuttuja ja rakkaita toisilleen sukupolvien ylikin.
 
[QUOTE="Lila";24068378]Älä nyt puhu potaskaa!

Ei sinun isäsi äitiään hoitanut vaan kotisairaanhoitajat. Sinun isäsi vain antoi äitinsä asua kotonaan viimeiset kuukaudet. Muut kylläkin hoitivat hänet. That´s it.

Älä nyt viitsi jeesustella! Jos isäsi kertoo hoitaneensa oman äitinsä kuolemaan asti, niin se on todellakin irtopinnojen keräämistä.[/QUOTE]

Ei isäni ole kertonut mitään, ei hänen tarvinnut. Asun vanhempieni lähellä ja näin itse tilanteen omin silmin joka päivä ihan ilman mitään jeesusteluja.

Mutta okei: kukaan, jonka kuolevan omaisen luona käy kotihoito tai kotisairaanhoito, ei siis teidän mielestänne hoida omaistaan. Kiva asenne teillä omaisiin.

En enää osallistu tähän keskusteluun, mummoni kuolemasta on vain kaksi viikkoa enkä halua tahrata hänen viimeisten viikkojensa muistoa osallistumalla johonkin mudanheittoon netissä.
 
En hoitaisi. Ihan jo käytännön syyt, asutaan eri maassa ja vanhempien tänne raahaamisessa ei olisi mitään järkeä ja kaikki tukiasiatkin olisivat melkoista sotkua. Toisekseen meillä ei varmatsi sellaiseen olisi varaa. Siis tuskin tulee koskaan näillä asuntojen hinnoilla olemaan varaa pitää asuntoa jossa olisi niin paljon ylimääräistä tilaa että siellä voisi hoitaa sitä isovanhempaa/vanhempaa, saati että vielä päälle olisi mahdollista olla pois työelämästä ehkä vuosia. Ja kaiken päälle ajatus tuollaisesta kotihoidosta nei tunnu minusta yhtään houkuttelevalta, päinvastoin.

Periaatteessa taidot yms olisi, olen sairaanhoitaja ja vanhuspuolella työskennellyt, mieskin lähihoitaja. Siksi jos vanhemmat asuisivat lähellä niin mielihyvin voisin käydä heitä kotonaan hoitamassa ja auttamassa, näin pidentäen sitä kotona asumisen mahdollisuutta.

Mutta siis tässä elämäntilanteessa ja olosuhteissa riittää kyllä että hoidetaan kotona nuo omat lapset ja heidätkin vain sinne aikuisuuteen asti.
 
Itse olen hoitanut perheeni kanssa omaa äitiäni siitä asti kotona kun hän halvaantui -94 (olin tuolloin 8v). Hänellä on aina ollut päivisin henkilökohtaiset avustajat mutta aiemmin ei ollut yöavustajia ja illat päättyivät aiemmin, asuin hänen kanssaan tällöin pari vuotta yksinkin.

Nyt asumme kaikki samalla paikkakunnalla ja äidilläni on arkisin yöhoitajakin, mutta veljiemme kanssa hoidamme viikonloput vuorotellen ja avustajien sairauspoissaolot joita on noin kerran viikkoon.

Kyllä hoitaisin äitiäni kotona nyt ja myöhemminkin, vaikka 24/7 jos hän sitä tarvitsisi. Ja tietysti muitakin, appea ja hänen vaimoaan ennen tunne tarpeeksi ja en usko että mmiehestäni olisi ottamana heistä vastuuta.
 

Similar threads

Yhteistyössä