Hankala tilanne, etenkin kun tuntuu, että olet tosiaan yrittänyt kaikkea. Jos tästä ei muuta apua ole, niin ainakin hengessä ollaan mukana.
Minkä ikäinen koululainen sulla on ja kauanko vauvan syntymisestä on aikaa?
Mulla tulee mieleen ns. "kovat oteet" eli kunnolliset rajat, joita noudatetaan ja piste, jäähypenkki jne. Lapsen on opittava, että kiukuttelut ja muut hölmöilyt ei auta, eivätkä ne ole keino saada huomiota tai periksi missään asiassa, ja että pikkusisarus on yhtä tärkeä kuin isompikin lapsi. Vauvaa hoidetaan samalla rakkaudella kuin isompaakin, eikä vauvan saama huomio ole häneltä pois. Jos koululaisella on isompia sisaruksia, kannattaa kyseenalaistaa miltä tuntuisi jos hänen syödessä isosisarus kiljuisi/löisi/höpöttäisi vieressä, ja tälle jäisikin nälkä kun äidin voimat menevät isomman rauhoitteluun.
Meillä on käytetty myös reippauspisteitä -> hyvästä käytöksestä saa paperiin tarran/kiiltokuvan, ja kun tarroja on paperi täynnä saa palkinnon. Meillä palkintoja on olleet muumimuki, tarrat, ihan pieni lelu, ponkkarit, sukat jne... Lapsi on muistanut vielä aikojen päästä, että tietty tavara on kerätty reippauspisteillä.
Iästä riippuen yrittäisin lisäksi myös selittää joka kerta kun lapsi alkaa höpöttämiset, ESIMERKIKSI, että koska vauvan korvat on tosi pienet, niin isot äänet sattuu niihin, katsoppas kummalla on isommat korvat vauvalla vai sinulla, no sinulla kun olet isompikin ja sentään koulussa, vauva ei saakkaan mennä kouluun kun on liian pieni, onkos sinun korvissasi muuten kiukkupeikko ja masussa känkkäränkkä...
Tuntuu alkuun ihan turhalta ja täysin teatterilta, mutta ainakin huomio kiukuttelusta kääntyy pois ja lapsi huomaa ettei sillä tavoin saa huomiota. Muistoksi jää kiva hetki äidin kanssa.
Yritä vielä saada lapsi mukaan vauvanhoitoon omaan tahtiinsa, olisko mitään mistä voisi tulla ihan isomman sisaruksen ja vauvan oma juttu, joka yhdistää ja herättää isommassa vähän ylepyttäkin? Ihan vaikka kylpyveden laskeminen? Ja sen jälkeen vauvalle toki jutellaan kuinka hienosti sisarus on kylvyn laittanut, ja ompas vauva vaan onnekas kun on noin reipas ja tomera isosisko/veli. Kannattaa kehua isompaa sisarusta ensin sukulaisillekkin, kavereille jne.
Vastaavasti yltiömäisesti kehuja kun osaa käyttäytyä, ja varkain kehumista, siten että lapsi kuulee vaikka olohuoneeseen kun kehut häntä miehelle keittiössä.
Kaiva esiin sisaruksen vauvakuvat ja kerro niistä; millainen vauva hän oli ja huomaako lapsi mitään yhtäläisyyksiä pikkusisaruksessa -> kumpikin olleet yhtä pieniä, syöneet tissiä/pulloa/soseita/velliä ja kakanneet sinappia.
Toivottavasti saat tilanteeseen apua.