vanhempani riitelivät huusivat(jopa pettivät toisiaan tyhmyyksissään) kaikkee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Vieras
oli. täällä kun saa usein lukea että jos vanhemmilla on riitoi niin on parempi erota. minä olen erimieltä(ellei väkivaltaa käytetä).


minulla kun on nyt kiitos vanhempieni sellanen asenne että kaikista ongelmistä elämässä ja parisuhteessa selvitään kun halutaan. että toista ei jätetä jos hetkeen ei tunnukkaan mukavalta,ei elämä aina tunnu,mutta asiat muuttuu(ja niitä voi muuttaa). eli minä olen vain hyötynyt siitä ettei he eronneet kun oli vaikeaa(vaikka sitä kestikin parisen vuotta),yhtä virhettä pyrin kuitenkin välttämään sitä että en puhu sen sijaan

: puhun ja kuuntelen vaikka olisi kuinka vaikeaa,enkä enään huuda kun on paha olla(niinku pitkälle teini ikään oli tapana).

-millaisia kokemuksia muilla?
 
No, mä olen edelleen sitä mieltä että jos vaan tapellaan ja rakkaus ja kaikki positiivinen on kadonnut väliltä, niin ei ole mitään järkeä pysyä yhdessä.
Se on ihan varmasti lapsillekin parempi, vaikka aikuisiällä ymmärtäisivätkin paremmin, mutta itseäänkin pitää ajatella.

Miksi pysyä väkisin suhteessa jos ei ole onnellinen?
 
Kaikki tapaukset ovat erilaisia eikä omaansa tai vanhempiensa avioliittoa voi verrata tai samaistaa kenekään muun liittoon.
Kaikki tekevät omat ratkaisunsa siltä pohjalta miten kokevat tarpeelliseksi ja hyväksi.
Ei kaikilla mene samalla lailla, itse sen tietää paremmin kuin kukaan muu onko parempi erota vai pysyä yhdessä.

ja tuo ylempi teksti siis munoma kokemukseni. Jollain muulla taas voi olla erilainen tunnepohja, joten siitä voi tulla eri ratkaisukin.
 
Onko meissä joku vika kun emme ikinä tappele/riitele? Jos toinen on erimieltä tms niin se ilmoitetaan vihaisella katseella ja jos toinen korottaa ääntä niin saa kyllä poistua toiseen huoneeseen hetkeksi. Onkohan tämä huono asia???
 

Uusimmat

Yhteistyössä