Omalta kohdalta voin ainakin sanoa että en ainakaan vielä synnärillä tuntenut itseäni vanhemmaksi enkä edes osastolla. Ei tullut sitä elokuvamaista tunnetta että olisin heti ollut euforisessa tilassa tai muuta. Kyllä minulla meni kummankin lapsen kohdalla jonkin aikaa että suhde syntyi. Ja jostain syystä minulla on tunne että vasta kun lapset ovat lähteneet liikkeelle olen ollut heille enemmänkin vanhempi. Aikaisemmin tunsin itseni lähinnä hoivaajaksi, ruoka-automaatiksi, lämpimäksi syliksi. Nyt lasten ollessa jo vähän liikkuvampia olen saanut vanhemmuus tunteen. Kiellot ja rajoitukset ovat meillä rakkautta myöskin, mutta ennen kaikkea ne päivittäiset äitiäiti-pyynnöt saavat minut tuntemaan ylpeyttä ja hyvää oloa itsestäni äitinä. Tulee tarpeellinen ja rakastettu olo! Siinä näin pintapuolisesti raapaistuna.toivottavasti vastasin kysymykseen! :flower: :wave:
