Vanhemman migreeni lapsen ollessa kotona.

Parhaillaankin kohtaus tulossa, ja tiedän, että pian olen kivun puolesta täysin toimintakyvytön Lääkkeitä migreeniin en uskalla syödä, koska jos nukahdan, en välttämättä herää. Lääkkeet siis pistävät pöntön sen verran sekaisin.

Kauhistuttaa toisaalta se, että lapseni (4v) näkee minut siinä kunnossa, että hiljaiset kyyneleet valuvat kivun takia pitkin poskia ja istun pimeässä vessassa oksentaen ja toivoen että se helvetillinen kipu loppuu..

Sukua ei ole, joka voisi auttaa ja ottaa lapsen hetkeksi kohtauksen iskiessä. Miten te muut migreeniäidit pärjäätte? Miten selitätte migreenin lapselle, joka selkeästi tuntuu pelkäävän että jokin on pahasti vialla?

 

Mulla on onneksi auttavia käsiä lähellä, mutta jos ja kun huono tuuri käy eikä apua saa, niin isompi lapsi (3vee) saa katsella elokuvia ja pienemmän koitan saada päiväunille. Sitten otan lääkettä (koitan pärjätä pronaxenilla, mutta toisinaan tarvin imigrania tai lihasrelaxanttia) , laitan päähän kireän kääreen ja menen nukkumaan. Mulla se uni on koiran unta, lähinnä vaan lepään. Musta mikään noista lääkkeistä ei tehoa kunnolla jos ei mene lepäämään joksikin aikaa.

 

Varmaan kaikki äidit on joskus sairastaneet. Migreeniä mitenkään vähättelemättä. Jokainen tyylillään mut en mä ainakaan ota omaa muksuani vessaan viereen kyttäämään jos mulla on joku ripuliyrjökuumepaskatauti... Noille nyt vaan ei voi mitään, eikö se kuulu ihan tavalliseen elämään et joskus ollaan kipeenä.

 

Mun lapset on nähneet mut itkemässä ja oksentamassa, eikä niille tunnu traumoja tulleen. Selitän vaan että äiti on nyt vähän kipee. Tai aika paljonkin mutta paranee kyllä iltaan mennessä. Lapset on 2 ja 4 ja on kyllä pari kertaa ollu tosi vaikeeta kun en kykene mihinkään. Ruokaa en saa lapsille laitettua (mennään sitten sillä mitä kaapista jaksan kaivaa, vaikka kekseillä) ja vessahommat on tietty oma lukunsa... Miehen olen joutunut muutaman kerran soittamaan kotiin kesken työpäivän ja onneksi on niinä kertoina päässyt.

 

Varmaan kaikki äidit on joskus sairastaneet. Migreeniä mitenkään vähättelemättä. Jokainen tyylillään mut en mä ainakaan ota omaa muksuani vessaan viereen kyttäämään jos mulla on joku ripuliyrjökuumepaskatauti... Noille nyt vaan ei voi mitään, eikö se kuulu ihan tavalliseen elämään et joskus ollaan kipeenä.

sulla sit ilmeisesti ei oo koskaan ollut pahaa migreeniä? pahimmillaan se pistää toimintakyvyttömäksi. synnytyskivut eivät ole mitään verrattuna migreenikipuun..

 

Mä oon joskus laittanut leffan pyörimään.
Yleensä olen sinä kivuissani saanut sen verran sanottua puhelimeen naapurille tms. tutulle, et viittiskö hakea lapsen hoitoon, migreeni tulossa...
Aina on ottaneet jos kotona olleet, jälkikäteen oon yrittäny maksaa mut kukaan ei ikinä oo huolinu.

 

On ollut, ja varmasti tulee vielä olemaankin. Kyse oli nyt siitä, että kaikki joskus sairastaa eikä lapset siitä mitään traumoja saa vaikka äiti joskus sairastaakin. Vertaus ripuliyrjökuumepaskatautiin siksi, että tosiaan, vanhemmat joskus sairastaa. En mä mitenkään asiaa vähätellyt.
Ap: lle voimia. Koita saada levättyä.

 

Meistä tehtiin kerran lastensuojeluilmoitus aluesairaalan puolelta kun menin iltapäivystykseen (lapset mukana) taksikyydillä siks et olin oksentanut yli vuorokauden ja kipu ei millään loppunu. Luulivat mua aineiden väärinkäyttäjäks. Onneksi labrat sit kertoivat totuuden, mut vitutti ihan saatanasti lähtee hakemaan apua sairauteen jonka joka lääkärin pitäisi tietää.. Ton jälkeen oon kärsinyt kotona.. Imigran nenäsumutteet ei auta omalla mulla (vie pahimman terän kivult mut oksenteluun ei auta ja vaikutus ei kestä yhtä pitkään kun mun migreenit), pillerit taas vaikuttaa liian hitaasti ja ehdin oksentaa ne yleensä ulos ennen kun auttaa.

Koita selittää lapsellesi että sulla on vain paha purjotauti? laita jo migreenin ekojen oireiden alettua esille jotain pikkusyötävää ja lasi mehua. Laita lapselle dvd pyörimään ja yritä nukkuu.

tsemppiä!

 

No mitä siitä jos lapsi näkee sut huonona - et sä mikään yliolento ole vaan ihan ihminen. Ja sairastaminen kuuluu osana ihmisyyteen. Lienee lapsellekin hyvä oppia tuo. Kerrot vaan että äiti on pipi, mutta ei syytä hätään.

Olisiko naapuria jota voisit pyytää? Tai mies, millainen työ hänellä? Pystyisikö tulemaan vaikka aiemmin kotiin?

 

Oletko kokeillu kofeiinia? Mulla ajoissa otettuna helpottaa jonkin verran. Eikö lapsella oo ketään kaveria kelle vois mennä? Ja tietokone kyllä vihonviimenen paikka mitä kannattaa migreenissä kattoa.

 

[QUOTE="vieras";24419515]Meistä tehtiin kerran lastensuojeluilmoitus aluesairaalan puolelta kun menin iltapäivystykseen (lapset mukana) taksikyydillä siks et olin oksentanut yli vuorokauden ja kipu ei millään loppunu. Luulivat mua aineiden väärinkäyttäjäks. Onneksi labrat sit kertoivat totuuden, mut vitutti ihan saatanasti lähtee hakemaan apua sairauteen jonka joka lääkärin pitäisi tietää.. Ton jälkeen oon kärsinyt kotona.. Imigran nenäsumutteet ei auta omalla mulla (vie pahimman terän kivult mut oksenteluun ei auta ja vaikutus ei kestä yhtä pitkään kun mun migreenit), pillerit taas vaikuttaa liian hitaasti ja ehdin oksentaa ne yleensä ulos ennen kun auttaa.

Koita selittää lapsellesi että sulla on vain paha purjotauti? laita jo migreenin ekojen oireiden alettua esille jotain pikkusyötävää ja lasi mehua. Laita lapselle dvd pyörimään ja yritä nukkuu.

tsemppiä![/QUOTE]

Miks lapselle pitäs valehdella migreenistä? Kai sitä rehellisesti voi sanoa että päähän sattuu kovaa ja se oksetuttaa. Että hätää ei ole, äiti on vaan tosi kipeä. Mutta paranee kun saa vähän huilata.

Tota valehtelua mä en vaan voi ymmärtää.

 

Aloita esilääkitys eli särkylääkettä nyt ja kovasti ennenkuin migreeni saa täysin vallan, jos et uskalla ottaa itse kohtauslääkettä.
Minä laitan leffat muksulle pyörimään ja sanon että äiti on todella kipeä. Todella harmillista jos ei ole ketään johon turvautua kohtauksen tullessa.... Silloin ei tosiaan laitella ruokaa ja hihhuloida ympäri kämppää...

 

[QUOTE="jepo";24419572]Miks lapselle pitäs valehdella migreenistä? Kai sitä rehellisesti voi sanoa että päähän sattuu kovaa ja se oksetuttaa. Että hätää ei ole, äiti on vaan tosi kipeä. Mutta paranee kun saa vähän huilata.

Tota valehtelua mä en vaan voi ymmärtää.[/QUOTE]

nuorin muksu on vasta 17kk. vanhin poika on vasta kolme, eli ei ymmärrä. purjotaudin taas ees vähän ymmärtää kun sen sairastanu. kyllä mä sit selitänkin kun on riittävän vanhoja pojat ymmärtämään

 

Ota nyt kun kohtaus ei vielä ole päällä, 2 buranaa+2 panadolia ja kuppi kaffia. Tuo yhdistelmä auttaa monilla.
Mitkä kaikki lääkkeet sulla on ollut kokeilussa? Sekoittaako sulla pään esim. panacod? tai Imigran (nenäsumute tai pilleri)?
Jos ei tosiaan mikään muu auta niin tee nyt jo vaikka leipiä lapsille valmiiksi, laita dvd pyörimään ja mene sohvalle maate tyyny silmien päällä. Ja sanot lapsille että olet kipeä, pienikin lapsi ymmärtää sen että äiti on kipeä.

 

Ota nyt kun kohtaus ei vielä ole päällä, 2 buranaa+2 panadolia ja kuppi kaffia. Tuo yhdistelmä auttaa monilla.
Mitkä kaikki lääkkeet sulla on ollut kokeilussa? Sekoittaako sulla pään esim. panacod? tai Imigran (nenäsumute tai pilleri)?
Jos ei tosiaan mikään muu auta niin tee nyt jo vaikka leipiä lapsille valmiiksi, laita dvd pyörimään ja mene sohvalle maate tyyny silmien päällä. Ja sanot lapsille että olet kipeä, pienikin lapsi ymmärtää sen että äiti on kipeä.

Joo, ja jos ei pysty kahvia juomaan, niin 2 kofeiinitablettia on oiva korvaava. Tai jopa parempi.

 

Meillä lapset tietää, kun sanon et äidillä on nyt pää tosi kipeä, ja paha olo, et silloin ollaan kiltisti ja leikitään tai katsellaan piirrettyjä. Yleensä lepään sohvalla tai jos olen sängyllä pimeässä, tulee lapset sinne mun viereen "lohduttaan".