""Vanhana"" avioon?

Oln seurustellut miehen kanssa puolitoista vuotta. Ei asuta yhdessä, miehellä on ok-talo ja minulla osake. Ollaan lähellä viittäkymppiä kumpikin, mies pari vuotta minua nuorempi. Ollaan tosi paljon yhdessä ja viihdytään.

Minä olen ollut nuoruudessa kerran aviossa ja kerran pitkässä avoliitossa, jossa syntyneet lapset on jo aikuisia ja omillaan. Miehellä ei ole lapsia eikä hän ole ollut koskaan aviossa, avoliitossa kyllä muutaman naisen kanssa.

Kummankin ero edellisestä suhteesta on runsaan parin vuoden takana. Mulla ero oli tosi rankka, siihen liittyi mustasukaisuutta, vihaa, riitaa omaisuudesta oikeudessa jne. eikä olla oltu exän kanssa puheväleissä yli vuoteen.

Miehellä ero ollut helpompi sikäli, että on väleissä exänsä kanssa. Mutta selvästi on luottamus ihmisiin kärsinyt hänelläkin.

Nyt on ollut ajatus, että mentäisiin naimisiin. Minun lapsilla ei ole mitään sitä vastaan, mutta yllättäen miehen siskon lapset on alkaneet joka tilanteessa ottaa asian esille ja heitä ei selvästikään asia innosta - päinvastoin. Nämä nuorukaiset ovat miehen perillisiä, sillä sisko poikineen on ainoat miehen perheestä enää elossa olevat.

En ole ollut aktiivinen avioasiassa ja olen sanonut miehellekin, että annetaan asian nyt olla. Ja toisaalta olen sanonut, että tehdään avioehto, jos se rauhoittaa sukulaisia.Mies ei oikein tunnu olevan siitäkään innostunut. Toisaalta olisihan se mukavaa köpötellä kultansa kainalossa joskus vanhana.

 

""Toisaalta olisihan se mukavaa köpötellä kultansa kainalossa joskus vanhana."" Ymmärsinkö oikein: edellisen toteutuminen vaatii naimisiin menoa??

 

Jos TE molemmat haluatte naimisiin niin siitä vain. Mitäpä se miehensiskonpojille tai serkunkumminkaimoille kuuluu? Ja sitäpaitsi jos he perintönsä puolesta pelkäävät niin saattaahan mies testamentata omaisuuttaan sinulle ilman naimisiinmenoakin...

 

Mitä ihmeen varten te olette laulaneet suunnitelmianne miehen sukulaisille? Mielestäni teidän kahden avioliitto ei kuulu kenellekään, ei edes sinun lapsille. Rahanahneet sukulaiset voi unohtaa, he eivät ole muistamisen arvoisia.

 

Naimisiin vain kipinkapin.

Tuollaisia verenhimoisia sukulaisia kun ei pidä kunnioittaa yhtään sen enempää kuin hekään teidän päätöksiänne kunnioittavat.

Kertakaikkisen pöyristyttävää!

No se ainakin on rehellistä, että ovat aidosti huolissaan 'omaisuudestaan', kun miekkosesi 30 vuoden päästä kenties kuukahtaa.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että on ihminen pikkusieluinen.

Minä menisin naimisiin nyt ainakin ihan piruuttani - sukulaisten kiusaksi. kjäh

 

Alkuperäinen tekstini jäi vähän kesken, kun tuli häiriö. Se, miksi kirjoittelin, oli lähinnä se, että halusin selvitellä itselleni ja saada kommenttaja muilta, miten paljon on syytä kuunnella sukulaisia näissä seurusteluasioissa.

Kuten kerroin, miehellä sisko ja tämän pojat ovat ainoita lähisukulaisia ja välit erityisesti sisareen ovat läheiset (on mm. yhteinen kesäpaikka). Sisaresta on tullut minullekin hyvä ystävä. Olemme olleet hyvissä väleissä myös sisarenpoikiin, mutta olen ymmärtänyt miehen puheista, että nyt on hiukan viilentymistä tapahtunut.

Mies on kuulemma puhunut meidän yhteisen tulevaisuuden kaavailuistamme sisarelleen. Mielestäni se on oikein mm. siksi, että heillä on yhteistä omaisuutta, johon minäkin tulisin osalliseksi, jos avioituisimme emmekä tekisi avioehtoa.

Meillä ei ole mitään kiirettä ratkaisumme suhteen, joten olemme hiukan miettineet, että jos antaisimme ajan kulua ja poikien tottua ajatukseen enon avioitumisesta. Ehkä he eivät vielä tunne minua ja luulevat, että olen heidän enonsa kanssa vain omaisuuden takia. Todellisuudessa minulla on omaisuutta ihan yhtä paljon kuin tällä enolla.

 

Voihan sen siskon kanssa yhteisen omaisuuden rajata pois; mielestäni siskon pojilla ei ole asiaan mitään nokan koputtamista.

 

Jos haluaa joskus saada mahdollista leskeneläkettä, niin pitää mennä avioon ennen kuin täyttää 50.