Vanha suola janottaa vaikka siitä on jo vuosia! Mitä teen?

Tulee hetkiä jolloin kaipaan häntä. Kaipaan kokea sen läheisyyden ja turvallisuuden. Kaipaan meidän rakastelua, ajeluita, monenlaisia hetkiä, leffailtoja...

Olisitpa täällä!

Olisi kiva tietää onko hän koskaan kaivannut minua vai inhoaako vain...

Tiedän, olen hellyydenpuutteessa, myös emotionaalisesti, on siis heikko hetki ja jos saisin hänet nähdä jossain, olisin onnellinen jos saisin vielä edes kerran halata.

Voi sinä ihana mies, missä olet ja missä kuljet, mitä sinulle kuuluu, oletko jo löytänyt puuttuvan puoliskosi vai vieläkö etsit?

Nyyh :(

Hullua, mutta joskus minusta tuntuu että hän on täällä palstalla mutta sen täytyy olla vain vilkasta mielikuvitustani... voih...
 
No siis, varmaan ihan mukava äijä ja näin. Mutta miten voi olla jotain paljon syvempää, jos äijää ei näy mailla halmeilla? Sherlokki tekisi johtopäätöksen, ettei sen äijän mielestä ollut kummoista. Sitäpaitsi oli siinä jotain huonoja puolia, myönnä vaan. Kaivat jonkun muun, jossa on jotain kivoja uusia piirteitä, ja vähän ajan päästä vongut sitten sen perään.

Ehkä kuulostaa vittuilulta, mutta ei ole.
Miten niin ei näy mailla eikä halmeilla? Oltiinhan me sen kanssa yhdessä, tunnettiin jo pidemmän aikaa.
Ja tietenkin kaikissa meissä on huonoja puolia mutta se merkkaa että on enemmän niitä hyviä katsos :)
Harvemman perään olen vonkunut. Aikani haikailin ex-miestä jonka yli vihdoin pääsin. Itseasiassa en ole koskaan alentunut vonkumaan kenenkään perään kuin nyt. Kai se jotain kertoo sekin.
 
"vieras"
Jos poikki menee, sille on aina syynsä. Aika kultaa muistot ja sitä rataa. Kerran poikki tarkoittaa ettei hän ole se oikea. Mene eteenpäin elämässäsi ja lopeta menneisyydessä roikkuminen.
 
No onko se siellä nyt lyömässä tauluillesi naulaa seinään? Jos se on elossa, niin olisi jos haluaisi.
Miten mun pitäisi tämä ymmärtää? Kai juurikin niin että ei halua. Ymmärrän sen täysin hyvin ja ymmärrän että toisille ei vain rakkautta ole suotu tämän elämän aikana.

Mut sitä vaan että vaikka olisi ollut haluakin niin miten hän mua olisi muka tullut tapaamaan? Kun jo erottiin, olisiko muka pyytänyt takaisin, jos siis olisi mua kaivannut?
 
No kyllä minä ainakin hahmotan maailman ihan niin, että jos nyt henkilö A lemppaa henkilön B, niin jos se A jostain höyrypäisestä syystä tulee myöhemmin toisiin aatoksiin, niin se ilmottelee. B ei pahemmin ottele yhteyttä (ellei joku erityinen syy), koska on sisäänrakennettu oletus, että se B kaipailee ainakin jonkun aikaa, kun se kerran lempattiin. Onhan noita joskus nuoruudessa sattunut, tosin vaan niin päin että se toinen on sitten kaipaillut. Vaikka ei siitä mitään tullut ole silti.
Jaa niin, en ajatellutkaan asiaa noin. Mutta en minä ainakaan uskalla yhteyttä ottaa : /
 

Yhteistyössä