Vammainen paikalla, senkus kyselette

Kyseleekö ihmiset vammastasi? Lapset?

Lapset tulevat kyselemään useinkin. Heitä kiinnostaa usein se pyörätuoli kulkupelinä ja miksi istun siinä. Kun vastaan että mun jalat ei toimi niin kysymys on et miks ne ei toimi. Joskus on suorastaan saanut miettiä että mitenkäs tämän nyt lapsen tajuisesti selitäisi.
Joskus myös aikuisten kanssa olen jutellut. Tosin ei kukaan aikuinen ole tullut suoraan töksäyttämällä kysymään vaan esim. ensin on auttanut ovesta menemään ja jotain muuta kysynyt ensin.

 

Lasten tuijotus on munkin milestä aivan normaalia, mutta kyllä ne 12-vuotiaiden katseet alkaa jo häiritsemään.

Jaa no milläpä se 12v (joka on siis vielä lapsi) osais olla tuijottamatta jos sille on pienenä annettu viesti että ihan ok tuijotella? Kun kuitenki käytöstavat oppii lapsi pienenä ja aina parhaiten käytännössä eli tilanteissa joissa sattuu just olemaan vaikkapa se vammainen pyörätuolisa kanssa näköpiirissä. Että ehkäpä arvoisa pyörätuoli kanssaeläjä ei kannata seuraavaksi vetää hernettä kovin syvälle sieraimeen kun opetan lastani käyttäytymään asian mukaisella tavalla

No ainakin ne osaa jo meikata siinä iässä. Että jos ne nyt niin lapsia vielä on, niin kannattaisi varmaan äitien opettaa, ettei meikkaus sovi lapsille. Kovin aikuisia he ainakin näyttelevät!

Ja ps. en ole pyörätuolissa istuva.

 

Miten usein joudut julkisissa tiloissa turvautumaan vieraan apuun, että pääset haluamaasi paikaan? Siis miten paljon on sellaisia ovia, portaikkoja yms. joissa ei ole ajateltu esteettömyyttä ollenkaan? Haittaako normaalia arjen pyöritystä miten paljon?

Tähän viellä että mm. yksi "hauska" paikka missä ei ole ajateltu esteettömyyttä on terveyskeskus! luulisi että niissä nyt ainakin olisi ajateltu, mutta mun on täysin mahdotonta päästä omaan terveyskeskukseen sisälle yksin ja apuriltakin se vaatii käsivoimia ja jonkun kolmannen pitämään ovea auki.

 

Miks niitä lapsia ei saa kieltää jos ne tuijottaa? Siis kun mun mielestä se kuuluu peruskäytöstapoihin et ei saa tuijottaa ja lapset jää tuijottamaan kaikkee erilaista eikä ne itse ymmärrä jos niille ei siitä sano

No kyllä lapsille saa kertoa ettei ole hyvien tapojen mukaista tuijottaa.
Muutama tapaus vaan ollut sellainen että siitä on tehty "ohjelmanumero" siinä vieressä hirveällä pajatuksella tyyliin *me ainakin tiedämme miten kuuluu käyttäytyä*.
Ja joskus yksi äiti riepotti tosi rumasti lasta, kun lapsi yritti puollustautua/kysyä jotain

Yksittäisiä tapauksiahan nämä ja saman asian voi tehdä monella tapaa.

En usko että kovin moni loukkaantuu lapsen tuijotuksesta niin siksi en ymmärrä miksi pitää sille lapselle tiuskia, töniä ja komentaa mahdollisimman kovaäänisesti.

 

Lasten tuijotus on munkin milestä aivan normaalia, mutta kyllä ne 12-vuotiaiden katseet alkaa jo häiritsemään.

Jaa no milläpä se 12v (joka on siis vielä lapsi) osais olla tuijottamatta jos sille on pienenä annettu viesti että ihan ok tuijotella? Kun kuitenki käytöstavat oppii lapsi pienenä ja aina parhaiten käytännössä eli tilanteissa joissa sattuu just olemaan vaikkapa se vammainen pyörätuolisa kanssa näköpiirissä. Että ehkäpä arvoisa pyörätuoli kanssaeläjä ei kannata seuraavaksi vetää hernettä kovin syvälle sieraimeen kun opetan lastani käyttäytymään asian mukaisella tavalla

Muistathan kertoa lapsellesi myös että miksi joku istuu siinä tuolissa.

Yllättävän vanhoja lapsia on tullut kuuntelemaan sivusta kun olen jutellut pienenpien lasten kanssa ja vähän ajan päästä hekin ovat uskaltautuneet kysymään jotain ja olen tajunnut että heillä ei tosiaan ole ollut aavistustakaan miksi siinä tuolissa istutaan.
Vasta sitten he ovat päässeet kysymään mm. että etkö pysty yhtään askelta kävelemään?
Miksi jonkun jalat ei toimi? Voiko siitä parantua? Miltä se tuntuu?
Sun muita "helppoja" kysymyksiä.
Olen yrittänyt parhaani mukaan kertoa että on monia eri syitä miksi joku istuu pyörätuolissa ja sitten kertonut miksi minä istun tuolissa.

 

olen vammainen, cp-vammainen ja veljen vaimo sano, että on väärin, kun sain invaluvan vaiken omista korrtia.

 

Kiitos vain tästä diagnoosista. Olin luullut että ne olivat vielä terveet, mutta ei kai sitten nekään.

Tuli mieleen että pitääkö vammaisuudesta tehdä pilkkaa.

 

Hei ap!

Oletko sopeutunut vammaasi ja siitä aiheutuviin vaikeuksiin? Näetkö elämäsi ja tulevaisuutesi valoisana ja positiivisena?

 

Kiitos vain tästä diagnoosista. Olin luullut että ne olivat vielä terveet, mutta ei kai sitten nekään.

Tuli mieleen että pitääkö vammaisuudesta tehdä pilkkaa.

Kuka täällä tekee vammaisuudesta pilkkaa?
Siis muut kuin sinä?

 

olen vammainen, cp-vammainen ja veljen vaimo sano, että on väärin, kun sain invaluvan vaiken omista korrtia.

Ei se ole väärin!
Niilläkin jotka eivät pysty ajamaan autoa on oikeus saada invalupa. Senhän on tarkoitus helpottaa liikkumista.

Tosin invalupa on aiemmin tainnut olla tiettyyn autoon, eli ilmeisesti saadakseen invaluvan on pitänyt omistaa se auto. Nykyään on onneksi paljon järkevämpi se systeemi

 

Oletko saanut kavereitasi kiinni siitä, että heidän motiivinsa kaveerata kanssasi on se, että he tuntevat itsensä paremmaksi ihmiseksi kun ovat kilttejä vammaiselle?

 

Kuka täällä tekee vammaisuudesta pilkkaa?
Siis muut kuin sinä?

Mä en pilkkaa.Luulin tätä avausta provoksi. :/

 

Lasten tuijotus on munkin milestä aivan normaalia, mutta kyllä ne 12-vuotiaiden katseet alkaa jo häiritsemään.

Jaa no milläpä se 12v (joka on siis vielä lapsi) osais olla tuijottamatta jos sille on pienenä annettu viesti että ihan ok tuijotella? Kun kuitenki käytöstavat oppii lapsi pienenä ja aina parhaiten käytännössä eli tilanteissa joissa sattuu just olemaan vaikkapa se vammainen pyörätuolisa kanssa näköpiirissä. Että ehkäpä arvoisa pyörätuoli kanssaeläjä ei kannata seuraavaksi vetää hernettä kovin syvälle sieraimeen kun opetan lastani käyttäytymään asian mukaisella tavalla

No katsos kun pieni lapsi ei tieda mika pyoratuoli on ja kokee koko homman uutena ja ihmeellisena ja tuijottaa siksi. 12veen luulis jo tietavan mista on kyse, eika sen takia enaa tuijota.

 

Hei ap!

Oletko sopeutunut vammaasi ja siitä aiheutuviin vaikeuksiin? Näetkö elämäsi ja tulevaisuutesi valoisana ja positiivisena?

Täytyy myöntää että en ole täysin sopeutunut. :/
Sen olen hyväksynyt etten koskaan tule olemaan terve enkä liikkumaan normaalisti, mutta se etten tällä hetkellä pääse asunnosta ollenkaan ulos ilman avustajaa hiertää pahasti.
Enkä tulevaisuuttakaan pysty kovin valoisana näkemään, mutta se ei silti tarkoita sitä että suhtautuisin tiukkapipoisesti asioihin enkä osaisi nauraa itselleni. Musta huumori on se mikä pitää minut pinnalla.

 

Tuosta tuijottamisesta sen verran, että jotenkin sitä vaan mitä tahansa poikkeavaa katsoo vähän pitempään. En nyt vammaisia tuijota, kun itsekin olen työskennellyt vammaisten parissa, niin eivät mitään ufoja ole, mutta ihan normaalisti katson. Ja pyörätuoleja tsekkaan vähän, koska joissain on jänniä juttuja joita en ole ennen nähnyt.

 

Onko loukkaavaa, jos sanoo ekaa kertaa pyörätuolin nähneelle n. 2v lapselle, että se on pyörätuoli ja jotkut joutuvat kulkemaan semmoisella?

Eli selittää lapselle, mikä on ja miksi toinen on erilainen? ELi onko paha, jos sanoo ääneen sen jopa niin, että se vammainen saattaa kuulla

 

Kuka täällä tekee vammaisuudesta pilkkaa?
Siis muut kuin sinä?

Mä en pilkkaa.Luulin tätä avausta provoksi. :/

No tavallaan vähän provona/provokaationa tän aloitin kun täällä oli miljoona noita "Olen ***** kysykää minulta" aloituksia, mut oikeestaan näihin on kiva vastailla =)

 

Hei ap!

Oletko sopeutunut vammaasi ja siitä aiheutuviin vaikeuksiin? Näetkö elämäsi ja tulevaisuutesi valoisana ja positiivisena?

Täytyy myöntää että en ole täysin sopeutunut. :/
Sen olen hyväksynyt etten koskaan tule olemaan terve enkä liikkumaan normaalisti, mutta se etten tällä hetkellä pääse asunnosta ollenkaan ulos ilman avustajaa hiertää pahasti.
Enkä tulevaisuuttakaan pysty kovin valoisana näkemään, mutta se ei silti tarkoita sitä että suhtautuisin tiukkapipoisesti asioihin enkä osaisi nauraa itselleni. Musta huumori on se mikä pitää minut pinnalla.

Kiva kun vastailet

Niin ajattelinkin. Omalla kohdallani olisi varmastikin noin, että täysin ei ehkä sopeutuisi ikinä siihen, että on toisten avun varassa. Varmasti sitä kaipaa hirveästi sellaista, että voisi mennä ja tehdä silloin kuin huvittaa...eikä silloin kun avustaja on paikalla.

Mutta niinhän se on, sillä pelataan mitä kädessä on. Läheisten tuki on varmasti tärkeää ja se, että saa omien seurassa olla mahdollisimman tavallinen, tylsä tyyppi (eikä pyrötuolissa istuva erikoisuus). Musta huumori on todella oivallinen lääke moneen asiaan!

Netti on mahtava väline monenlaisille "erilaisille" ihmisille sopeutua massaan, olla hetki samanlainen kuin muut, huomaamaton, ilman leimaa otsassa. Netti on myös oivallinen tapa hälventää tiukassa istuvia ennakkoluuloja. Aika moni ajattelee pyörätuolissa istuvista ihmisistä kaikkea kummallista.
Hienoa, että teit tällaisen avauksen!

 

Onko sulla lapsia?

 

Mikä vamma sinulla on liikuntarajoitteisuutesi taustalla?

 

Onko loukkaavaa, jos sanoo ekaa kertaa pyörätuolin nähneelle n. 2v lapselle, että se on pyörätuoli ja jotkut joutuvat kulkemaan semmoisella?

Eli selittää lapselle, mikä on ja miksi toinen on erilainen? ELi onko paha, jos sanoo ääneen sen jopa niin, että se vammainen saattaa kuulla

Mun mielestäni ei ole ollenkaan paha.
Aina välillä olen kuullut kun joku äiti selittää lapselle ja musta se on just oikee tapa. Joskus olen vastaillutkin lapselle jotain jos ovat ihan vieressä.

 

No tavallaan vähän provona/provokaationa tän aloitin kun täällä oli miljoona noita "Olen ***** kysykää minulta" aloituksia, mut oikeestaan näihin on kiva vastailla =)

Ok

 

Mikä vamma sinulla on?

 

Mikä vamma sinulla on liikuntarajoitteisuutesi taustalla?

Eli mulla on joko synnynnäinen vika tai ihan pienenä lapsena tullut jotain vaurioita selkään.

loukkaantumisen seurauksena se sitten paheni ja viime kesänä leikattiinkin, mutta leikkaus ei onnistunut.

 

Onko sulla lapsia?

Ei ole. Haluaisin kyllä.